Pyydän "apuanne" asiassa joka liittyy ihmisenä olemiseen ja erityisesti erääseen piirteeseen jota seksuaalisuudeksi sanotaan. Olen kirjoittanut aiheesta keskustelu foorumin Gay palstalla yläotsikkon: Perheenisät homoina? alla ja
tällä samala otsikolla.
Päätelmäni siellä ovat yksityisajatteluani (miehen seksuaalisuudesta) mutta kaipaan ymmärtääksen ihmistä myös naisten näkökulmaa ja miksi ei sellaisten miesten jotka elävät parisuhteessa naiseen.(itse asiassa kaikien jotka haluavat sanoa jotakin) Tässä voitte olla vaikka kuinka subjektiivisia silla kaipaan tietoa siitä sisäisestä prosessista mitä meissä on silloin kun tunnemme seksuaalista kiinnostusta toista ihmistä kohtaan. Luulen että kun ymmärrämme itseämme niin ymmärrämme muita ja maailma on parempi paikka elää. Aito suvaitsevaisuus mielestäni alkaa itsestä. Kun hyväksyt itsesi sellaisena kun olet ei ole vaikeata hyväksyä muita. Tämä ei tarkoita sitä että hyväksymme kaikki mitä muut tekevät mutta asioista keskusteleminen on varmaan helpompaa kun ei lähde ennalta määrätystä mielipiteestä vaan näkee asiat suoraan sellaisina kun ovat.
Luullakseni tämä vaikuttaa myös siihen että halu pakottaa toista tekoon, johon hän ei ole valmis vähenee. Miten me pystymme neuvomaan nuoria löytämään oman suuntauksen jos olemme itse sisäisesti ristiriitaisia.
Mielestäni asia on tärkeä.
Odottelen kommenttejanne Jussi
tällä samala otsikolla.
Päätelmäni siellä ovat yksityisajatteluani (miehen seksuaalisuudesta) mutta kaipaan ymmärtääksen ihmistä myös naisten näkökulmaa ja miksi ei sellaisten miesten jotka elävät parisuhteessa naiseen.(itse asiassa kaikien jotka haluavat sanoa jotakin) Tässä voitte olla vaikka kuinka subjektiivisia silla kaipaan tietoa siitä sisäisestä prosessista mitä meissä on silloin kun tunnemme seksuaalista kiinnostusta toista ihmistä kohtaan. Luulen että kun ymmärrämme itseämme niin ymmärrämme muita ja maailma on parempi paikka elää. Aito suvaitsevaisuus mielestäni alkaa itsestä. Kun hyväksyt itsesi sellaisena kun olet ei ole vaikeata hyväksyä muita. Tämä ei tarkoita sitä että hyväksymme kaikki mitä muut tekevät mutta asioista keskusteleminen on varmaan helpompaa kun ei lähde ennalta määrätystä mielipiteestä vaan näkee asiat suoraan sellaisina kun ovat.
Luullakseni tämä vaikuttaa myös siihen että halu pakottaa toista tekoon, johon hän ei ole valmis vähenee. Miten me pystymme neuvomaan nuoria löytämään oman suuntauksen jos olemme itse sisäisesti ristiriitaisia.
Mielestäni asia on tärkeä.
Odottelen kommenttejanne Jussi
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos seksuaalisuus on suvunjatkamisviettiä, niin kaikki on hyvin selvää ja suoraviivaista - heteroille. Sitten on me muut, joilla on piuhat päässä vähän eri tavalla kytketty. Puhdasta himoa voi tuntea omaakin sukupuolta kohtaan, vaikkei sen kanssa mitään jälkeläisiä oikeasti saa. Ei sen pidä antaa häiritä. Vai pitääkö? Minua se ainakin häiritsee, vaikka kuinka tolkutan itselleni, ettei meikäläisen sukua paljon parane jatkaa. Terveisiä äidille. :)
Minusta seksuaalisuudessa on järkyttävän monta tasoa, ja ne voivat ihan hyvin olla ristiriidassa keskenään. Siksihän meillä on lukemattomia "eheyttämismenetelmiä" puoleen ja toiseen, jotka nähdäkseni toimivat niin, että ei-toivotut osat seksuaalisuudesta lakaistaan maton alle ja ollaan eläimiä tai vaihtoehtoisesti henkiolentoja, joille liha himoineen on vankila. Ei siinä mitään, kukin taaplaa tyylillään. Valinta on jokaisen oma ja toisaalta sitä ei koskaan tehdä muista riippumatta.
Itse olen aika pessimistinen sen suhteen, että avoimella pohdinnalla saisi ristiriidat selviksi. Siinä käy kuin kissalle, jonka selkään on sidottu voileipä: kun se heitetään ilmaan, se jää ikuisiksi ajoiksi leijumaan, koska kissa putoaa aina jaloilleen ja voileipä voipuoli alaspäin. Onko se sitten kivaa. Mutta ihan oikeassa olet siinä, ettei ketään saisi pakottaa mihinkään ennen kuin hän itse on valmis. Siitä on surullisia esimerkkejä. Itse olen 22-vuotias eikä minulla vieläkään ole mikään kiire mihinkään ja olen tyytyväinen, että olen jaksanut näin kauan odottaa. Nuoruus on yllättävän pitkä. :) No, tämä on yksilöllistä ja aika monella minua nuoremmistakin on asenne niin kohdallaan ettei siinä ole enää mitään korjaamista. Iloitaan toisistamme ja elämästä kaikessa sietämättömyydessään!
Käsitys että seksi on vain suvunjatkamiselle tarkoitettu toimenpide, mikä sen perimmäinentarkoitus onkin, on paljon käytetty veruke taistelussa kaikkea poikkeavaa vastaan (ja tässä tähdennetään paljon enemmän sitä miltä asiat näyttävät kuin sitä mitä ne todellisuudessa ovat) Mutta asialla on "henkinenkin" taso ihmisten välisesssä kanssakäymisessä jota voisi kutsua seksuaaliseksi nautinnoksi ja/tai läheisyyden tunteeksi. Se on kieltämättä osa inhimmillistä elämää eikä sen takia mielestäni voi sanoa että se olisi luonnon vastaista. Ei kaikki suvun jatkamiseen tarkoitettu jatka sukua. Katso kasvikuntaa tuleeko kaikista koivunsiemenistä koivuja? Eikö luonto ole järjestänyt asian varmistaakseen sen että edes jokin siemen tuotta tulosta.
Seksuaalisuudella on monta tasoa emmekä voi niitä kaikkia analysoida. Riittää kun oivallat sen mikä omalla kohdallasi on totta. Ristiriita syntyy kun jotakin ei hyväksytä esim. mieltymys johonkin koska yleinen käsitys on toista mieltä. Mieltymys on tosiasia yleinen käsitys on mielipide. Totuuden havaitseminen itsessään lopettaa ristiriidan ja mahdollistaa pääsemään asian yli ja lyötä toisen ulottuvuuden.
Ajattelin että keskustelu mahdollistaisi kiinnostuneita näkemään itsensä sellaisena kun on ja näin edesauttaa sisäiseen tasapainoon.
Jos et ymmärrä itseäsi et voi mitenkään ymmärtää mitä ympärilläsi tapahtuu.
Toivon että ette pelkästään tulkitse käyttämiäni sanoja vaan yrittäkää ymmärtää mitä sanon.
Aivan, kaikilla asioilla tuppaa olemaan se totuttu ajatusmalli.
Esimerkki, vaikka vähän kaukaa haettu, kuinka on totuttu asia näkemään.
Ajatellaampa sylkeä, jos joku sylkee sinua päin, se tuntuu inhottavalta, mutta voisit jopa suudella oikein "kielareitakin" saman ihmisen kanssa tuntematta ollenkaan inhottavaksi asiaa. Siis sylki on kummassakin tapausessa on samaa, mutta miten se on "tarjolla", se tuntuukin erilaiselta.
Seksi monen miehen mielestä on vastenmielsitä toisen miehen kanssa, mutta oma miehisyys seksissä yleensä kuitenkin tuntuukin aivan mahtavalta. Miksi ei voisi nauttia yhdessä seksuaalisesta miehisyydestä toisen miehen kanssa.
Monia asioita voi tarkastella tähän malliin ja huomata kuinka tottumus on toinen luontomme.
Kiitoksia näkökohdastasi. Juuri tuonlaisia havaintoja kaipaan. Olemme tottumustemme vankeja. Sekä ajatuksemme kulku että tapamme toimia noudattaa samaa vanhaa kaavaa. Emme vain ole siitä tietoisia. On niin turvallista kulkea samoja tuttuja polkuja. Eikö tässä piile ristiriidan siemen suhteessamme ympäristöön? Voimmeko vapautua tottumusten kaavasta?
En tarkoita että kapinoisimme niitä vastaan vaan oivaltaisimme missä suhteessa ne estävät meitä ymmärtämästä toisiamme.
Allekirjoitan kaiken sanomasi,paitsi "nuoruus pitkä".Oli kiva lukea ajatuksiasi.
Kiitos. :) Ymmärrän poikkeavan näkökantasi. Nuoruudessa parasta on, että se ei kestä ikuisesti! Sillä on paikkansa ihmisen elämänkaaressa ja siitä jää aina jotain muistelemisen arvoista, vaikka kaikkea ei ehdikään kokea. Jos nuoruus kestäisi ikuisesti, kaikki olisivat nuoria, ja siitä ei kyllä seuraisi kovinkaan hyvää, vai mitä luulette?