Yllättävän suosittu ja skientologien ahkerasti levittämä uskomus on, että käyttäisimme aivokapasiteetistamme vain 10%. En ole varma, mistä tämä uskomus on saanut alkunsa, mutta perää siinä ei ole - paitsi korkeintaan niiden ihmisten osalta, jotka tätä myyttia toistavat tai siihen jaksavat uskoa. Yksi hyvä keino vastata tällaiseen väitteeseen on kysyä "Ai? No mitä osaa aivoistasi et käytä?"
Minkälaisia perusteita on sille, että käyttäisimme aivoistamme vain 10%? En keksi oikeastaan yhtäkään, enkä näitä perusteluja ole kuulunut edes pyydettäessä - mikä ei toisaalta ole ihme, sillä päteviä perusteluja ei yksinkertaisesti ole.
Vahva argumentti 10% väitettä vastaan tulee siitä yksinkertaisesta kysymyksestä, että minkä ihmeen vuoksi evoluutio - tai Jumala, jos luomiseen haluaa välttämättä uskoa - olisi kehittänyt näinkin ihmeellisen, monipuolisen ja itse asiassa hämmästyttävän työkalun ja elimen kuin aivot, ja sitten jättää siitä 90% käyttämättä? Eihän siinä olisi mitään järkeä, vähän sama kuin että rakentaisi tehtaan, voimalaitoisen, kirjaston tai koulun, ja sitten pitäisi niitä tyhjillään - etenkin kun kilpailu olisi koko ajan kiivasta, kuten se luonnossa on.
On totta, että kun aivojen aktiivisuutta kartoitetaan (PET tai fMRI), ei koskaan saada kuvaa, jossa aivojen jokainen osa toimisi täydellä teholla. Eikä toisaalta tulisikaan saada - sellainen kuva vastaisi suunnilleen sitä, että ihmisen lihakset alkaisivat krampata ja supistella kaikki yhtä aikaa täysin hallitsemattomasti. Se ei olisi seisomista tai toimimista, se olisi lähinnä epileptinen kohtaus, niin aivojen kuin lihastenkin kannalta. Toki käytämme eri osiamme aivoistamme eri tehtävissä ja eri aikoina, mutta emme kaikkia yhtä aikaa, eikä pitäisikään.
Jos ihminen saa vamman aivoihinsa, on sillä käytännössä aina dramaattisia seurauksia. Kuvittele, että ihminen saisi luodin päähänsä ja neurologi tai aivokirurgi kommentoisi: "Ei mitään hätää, onneksi luoti tuhosi osia siitä 90%:sta, jota ei kuitenkaan koskaan käytetä." Aivojen hämmästyttävän mukautumiskyvyn seurauksena ihminen toki kykenee kompensoimaan yleensä suuren osan vammastaan, mutta aivan alkuperäistä toimintakykyä ei silti saavuteta.
On toki muistettava, että tietysti oppiminen on aina edelleen mahdollista, mutta se ei tarkoita, ettemmekö olisi aikaisemminkin käyttäneet aivojemme kapasiteettia. Tietokoneeseemme asennettu uusi käyttöjärjestelmä voi tehdä paljonkin eri asioita kuin vanha, mutta prosessorin suorituskyky pysyy tietysti samana. Tietokonevertaus ontuu kyllä siinä mielessä, että normaalin kotitietokoneen prosessori on pahalla vajaakäytöllä melkein koko ajan - mutta aivoissa ei toisaalta olekaan mitään "mikroprosessoria".
Minkälaisia perusteita on sille, että käyttäisimme aivoistamme vain 10%? En keksi oikeastaan yhtäkään, enkä näitä perusteluja ole kuulunut edes pyydettäessä - mikä ei toisaalta ole ihme, sillä päteviä perusteluja ei yksinkertaisesti ole.
Vahva argumentti 10% väitettä vastaan tulee siitä yksinkertaisesta kysymyksestä, että minkä ihmeen vuoksi evoluutio - tai Jumala, jos luomiseen haluaa välttämättä uskoa - olisi kehittänyt näinkin ihmeellisen, monipuolisen ja itse asiassa hämmästyttävän työkalun ja elimen kuin aivot, ja sitten jättää siitä 90% käyttämättä? Eihän siinä olisi mitään järkeä, vähän sama kuin että rakentaisi tehtaan, voimalaitoisen, kirjaston tai koulun, ja sitten pitäisi niitä tyhjillään - etenkin kun kilpailu olisi koko ajan kiivasta, kuten se luonnossa on.
On totta, että kun aivojen aktiivisuutta kartoitetaan (PET tai fMRI), ei koskaan saada kuvaa, jossa aivojen jokainen osa toimisi täydellä teholla. Eikä toisaalta tulisikaan saada - sellainen kuva vastaisi suunnilleen sitä, että ihmisen lihakset alkaisivat krampata ja supistella kaikki yhtä aikaa täysin hallitsemattomasti. Se ei olisi seisomista tai toimimista, se olisi lähinnä epileptinen kohtaus, niin aivojen kuin lihastenkin kannalta. Toki käytämme eri osiamme aivoistamme eri tehtävissä ja eri aikoina, mutta emme kaikkia yhtä aikaa, eikä pitäisikään.
Jos ihminen saa vamman aivoihinsa, on sillä käytännössä aina dramaattisia seurauksia. Kuvittele, että ihminen saisi luodin päähänsä ja neurologi tai aivokirurgi kommentoisi: "Ei mitään hätää, onneksi luoti tuhosi osia siitä 90%:sta, jota ei kuitenkaan koskaan käytetä." Aivojen hämmästyttävän mukautumiskyvyn seurauksena ihminen toki kykenee kompensoimaan yleensä suuren osan vammastaan, mutta aivan alkuperäistä toimintakykyä ei silti saavuteta.
On toki muistettava, että tietysti oppiminen on aina edelleen mahdollista, mutta se ei tarkoita, ettemmekö olisi aikaisemminkin käyttäneet aivojemme kapasiteettia. Tietokoneeseemme asennettu uusi käyttöjärjestelmä voi tehdä paljonkin eri asioita kuin vanha, mutta prosessorin suorituskyky pysyy tietysti samana. Tietokonevertaus ontuu kyllä siinä mielessä, että normaalin kotitietokoneen prosessori on pahalla vajaakäytöllä melkein koko ajan - mutta aivoissa ei toisaalta olekaan mitään "mikroprosessoria".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tue Scientologeja ja osta Lidlistä.
Minäpä annan sinulle ystävän neuvon. Mene mökkiisi ja sulje ovesi, laita varmuuslukko päälle ja se iso munalukko jonka olet ostanut varalta. Sulje ikkunat ja vedä verhot eteen. Mene sänkyysi ja vedä peitto päälle. Ole ihan hiljaa ja toivo, että scientologit ei sinua löytäisi. Näin säästyt tältä kamalalta vaaralta.
Tuollainen on juuri sitä Scientologien kommunikointia. Ei tuossa suoraan kerrottu, mutta kuitenkin annettiin ymmärtää, että nyt olet astunut jonkun varpaille. Samoin luki siinä "ystävällismielisessä" kirjeessä järkiinsä tulleelle yrittäjälle. Siis siinä, minkä joku laittoi kerran tänne luettavaksi. ..."ne seuraa sua lappiin ´saakka!" *HUIIII!!!!!
Hi aivoteorian poijat!
Se oli muuten itse Albert Einstein joka sanoi että käytämme vain tuon verra kapasiteetistamma!
Mielestäni hän oli 100% oikeassa! Stara
Eistein ei ollut aivotutkija eikä neurologi. Sitäpaitsi hän tarkoitti aivan sitä samaa, mistä täällä on jo keskusteltu: aivot jakautuvat eri toiminnallisiin alueisiin. Tuskin sinäkään rakastelet, syöt purukumia, pelaat biljardia, kirjoitat kirjaa, nukut, maalaat ja ratkot ristisanatehtäviä samanaikaisesti.
Albert Einstein sanoi että käytämme ainoastaan 10% henkisistä voimavaroistamme. Sen voisi ymmärtää niin, ettemme käytä henkistä kapasiteettiamme kovinkaan tehokkaasti. Aivoista hän ei maininnut sanaakaan tässä yhteydessä.
Ajatukselliseti kyllä ja ehkäpä käytännöllisesti.
KYLLÄ UNISSA:
Nukutaan, rakastellaan purkka suussa ja puoliso pelaa 2 biljardipallon kanssa, ajatuksissani kirjoitan kirjaa, maalaan ja ratkon ristisanatehtävän yhtä osaa. HAAAAAAAAAAA!!!!!
JA Einstein varmasti mainosti sitä halpaa ohivirtausmittaria,jonka tekee alle sadalla markalla itse,mutta joka E-mittariksi nimettynä sitten maksaa PIKKUISEN enemmän...
Lisäksi Einstein ei ollut psykologikaan. Einstein oli fyysikko. Tuo 10% pitää kyllä varmasti paikkaansa skientologien keskuudessa.