VIITTA
Aika kuluu
Jokainen hetki on välähdys tuntemattomasta
Jossain tuolla ovat ne jotka ovat täältä poistuneet
Suru pukeutuu, ottaa hahmon
Se on verhoutunut kaipauksen viittaan
Viittaan, jota ei voi riisua
Viittaan, jota ei näe
Suru ottaa muodon, vanhan ihmisen
Hän on läsnä luopumisessa
Hän ei enää pelkää
Hän on päässyt rauhaan
Aika kuluu
Jokainen hetki on välähdys tuntemattomasta
Jossain tuolla ovat ne jotka ovat täältä poistuneet
Suru pukeutuu, ottaa hahmon
Se on verhoutunut kaipauksen viittaan
Viittaan, jota ei voi riisua
Viittaan, jota ei näe
Suru ottaa muodon, vanhan ihmisen
Hän on läsnä luopumisessa
Hän ei enää pelkää
Hän on päässyt rauhaan
Vastaukset 1
Vanhimmat
runo.