Haluaisin aloittaa keskustelun aiheesta lapsettomuuden muuttuminen vuosien varrella. Tuskasta hyväksyntään ja lopulta jopa iloon. Olen 34v. nainen. Koko aikuisuuteni olen ollut vakaassa parisuhteessa ja toivonut lasta silmittömästi. Autoimmuunisairauteni ovat olleet ongelmana, vaikkei varsinaista syytä koskaan löytynyt. Olen ollut raskaanakin, mutta lopputuloksena silti tyhjä syli.
Olen alkanut työstää itseäni ja lapsuuden traumojani jo useampi vuosi (7-8) sitten. Ensin kohtasin paljon patoutunutta tuskaa, mutta nyt viimeisimpinä vuosina olen kokenut suurta irtipäästämistä ja vapautumista. Sisältäni on vapautunut paljon pelkoja ja syytöksiä. Olen löytänyt oman voimani, enkä välitä enää niin paljoa siitä, mitä muut ajattelevat, Vihdoin olen löytänyt sen tosiasian, että olen upea ihminen ja aivan täysiarvoinen ilman lapsiakin. Miksi haluaisin elää ”normaalia elämää”, kun tämä matka on muutenkin niin lyhyt ja ohikiitävä?
Nyt aivan hiljattain on käynyt niin, että ensimmäistä kertaa en kaipaa enää lasta. Rakastan lapsia, totta kai, mutta en tarvitse heitä. Aivan kuin jokin suuri kupla olisi puhjennut edessäni. Kupla jossa elin kaikki nämä vuodet. Kurjuudessa ja puutteessa. Rakastan itseäni, vihdoinkin, se on kaikki millä on väliä. Olen myös saanut valtavan paljon elämässä, edes sairaudet eivät poista sitä, että olen melkoisen etuoikeutettu... Tunnen suurta kiitollisuutta, ja minun on hyvä olla.
Lapsi on suuri asia, ja vanhemmuus haastavaa. Tiedän, että minussa itsessäni on samoja ominaisuuksia, kuin mistä olen syyttänyt omia vanhempiani. Asioita, jotka jättivät tunteen, etten ollut tärkein ja muu meni edelleni. Meissä jokaisessa on näitä puolia, mutta kun ne kunnolla tiedostaa, lapsen hankkiminen voi alkaa tuntua jopa hieman moraalittomalta: Haluanko lapsen siksi, että hänen kauttaan voin olla jotain enemmän? Haaveilisinko vanhempana jatkuvasti omasta ajasta? Tuntisiksi ajoittain rasittuneisuutta, ärtyneisyyttä ja vihaa lastani kohtaan? Uskon, että vastaus on kyllä.
Olen taiteilijasielu ja pääsin liian vanhaksi lapsettomuudesta kärsien. Ylitin jonkin kynnyksen, jolloin kärsimys tippui pois. Pelko lapsiperheeksi ajautumisesta on uusi ääni päässäni. Pelko, etten kuunnellut ja priorisoinut itseäni. Että ajaudun siihen, mihin kaikki muutkin. Nyt kun vihdoinkin olen löytänyt onnen ja vapauden tästä elämästä, jota elän.
Terveyteni on parantunut huomattavasti. Energiatasot ovat nousseet ja hormonaaliset ongelmat alkaneet helpottaa, Uskon, että juuri tällaisten muutosten jälkeen hanat voi huomaamatta ”aueta”. On turha tuudittautua siihen, että kun ei ennenkään ole onnistunut, niin tuskin nytkään. (Sitä paitsi onhan adoptiokin vaihtoehto, jos lapsen todella haluaa).
On tehtävä päätöksiä. Päätöksiä, jotka koskettavat loppuelämää. Uskon, ettei täältä löydy kohtalotovereita tähän muutokseeni liittyen. Mutta haluaisin yllättyä positiivisesti.
P.S. Olen ollut aivan hajalla lapsettomuudesta vuosikausia, itkenyt kuukausittain, stressannut, seurannut kiertopäiviä, palstaillut asian tiimoilta liikaa, kyräillyt muiden raskauksia, tuntenut merkityksettömyyttä lapsettomuuden vuoksi ja pahimmillaan kokenut itsetuhoisia ajatuksia isoimpien pettymysten kohdalla. Se oli suoranainen helvetti, jota en toivo kenellekään. Kerron tämän siksi, että haluan antaa toivoa niille, jotka ei välttämättä sitä omaa lasta saa. Toivoa muutoksesta kohti valoisampaa.
P.P.S. Olen aikaisemmin kirjoittanut lapsettomuuden hyväksymisestä blogipostauksia, mutta omalla nimellä, eikä tämän jutun ajatus ollut mainostaa blogia, vaan avautua anonyymisti. ❤️ Jokainen kirjoitus on vienyt eteenpäin tätä prosessiani, nyt huomaan sen.
Lapsettomuuden muuttuminen: Tuskasta hyväksyntään ja lopulta iloon.
Anonyymi
0
<50
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1491591Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin671586En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311292Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä661276- 421105
- 172948
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik100890Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60744Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja42677Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke155656