Onnellisia muistoja nousee mieleen, jäädessäni yksin kesälomalle Sipoon maatila-aikoina. Lapsilta oli koulu toki loppunut, mies taas hoiteli omaa yritystä, mutta lapset ei ymmärrettävästi olleet kiinnostuneet kerppuhommista.
Niinpä suunnistin pellonreunaa pitkin metsää kohti vesuri kädessäni. Hiekkakuopan taustalla rehoitti runsas pihlajapuu, ja siinä otin mittaa oksista vesurin kärjellä. Äkkiäkös sain katkottua oksia tantereelle, ja niistä sidottuja narunpätkillä komeita lehtikerppuja lampailleni talven varalle. Sen päivän saalis oli 80 muhkeaa lehtikerppua.
Mahdoin olla näky, kävellessäni kerppukantamusteni kanssa kotinpäin onnellisen väsyneenä. Sain sentään lapset hakemaan loput, ruuanlaitto kun alkoi olla ajankohtainen. Poika tosin vaati traktorilla loppujen hakua,...no mikäpä siinä.
Näin jälkeenpäin muistellen, oli ne huolettomia aikoja, päivä paistoi tuon loman aikana, ja kerppurivi navetan vinnillä kasvoi päivä päivältä. Milloin kului kesäloma heinätöissä, ja siinä välissä talkooväen kestityksessä.
Melkein nauratti kun loman loputtua toimistossa kyseltiin, millä matkoilla tuon rusketuksen olet hankkinut.
Niinpä suunnistin pellonreunaa pitkin metsää kohti vesuri kädessäni. Hiekkakuopan taustalla rehoitti runsas pihlajapuu, ja siinä otin mittaa oksista vesurin kärjellä. Äkkiäkös sain katkottua oksia tantereelle, ja niistä sidottuja narunpätkillä komeita lehtikerppuja lampailleni talven varalle. Sen päivän saalis oli 80 muhkeaa lehtikerppua.
Mahdoin olla näky, kävellessäni kerppukantamusteni kanssa kotinpäin onnellisen väsyneenä. Sain sentään lapset hakemaan loput, ruuanlaitto kun alkoi olla ajankohtainen. Poika tosin vaati traktorilla loppujen hakua,...no mikäpä siinä.
Näin jälkeenpäin muistellen, oli ne huolettomia aikoja, päivä paistoi tuon loman aikana, ja kerppurivi navetan vinnillä kasvoi päivä päivältä. Milloin kului kesäloma heinätöissä, ja siinä välissä talkooväen kestityksessä.
Melkein nauratti kun loman loputtua toimistossa kyseltiin, millä matkoilla tuon rusketuksen olet hankkinut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuli noista kerpuista mieleeni, kun minulla oli pässi kasvattina eräänä nuoruuteni kesänä ja tein myös syksyksi niitä kerppuja. Kyseinen pässi kyllä sitten joutui pakastimeen vähän ennen joulua.
Samoin katraastamme syksyisin joutui yksi teuraaki. Muistaen lammaskaalin herkullisuuden, ei sureta yhtään. Siihen aikaan oli omavaraisuus tärkeää, pari kasvihuonetta takasi vihannesten tuoton perheelle koko talveksi, mieheni kun aloitteli omaa muovialan yritystään, ja maatilalla hyödynnettiin kaikki maan ja luontaistuotteiden anti.
Toimistotyö oli päivätyöni siihen aikaan, kunnes ajauduin puolipäiväisesto Sipoon kunnan vanhusten hoitoon.
Muistan myös kuinka koiramme olivat "mustan kipeitä" tälle pässille ja vuosia vielä teurastuksen jälkeenkin keitellessäni kaalikeittoa lampaan lihalla, alkoivat nuuskimaan kohti kattilaa ja haukkumaan.
Meillä Skottlannin paimenkoira oli hyvä kanavahti, sai muutamalla otteella lauman iltaisin kanalaan. Lampaista puheenollen, kaikki piti opetella, keritseminenkin, kaupunkilainen kun olin.
Muista saaneeni naapurilta neuvoja sitoa elikko jaloistaan ja aloittaa keritseminen kaulasta alaspäin. Niinpä istuin kedolla lammas sylissäni ja käytin keritsimiä, jolloin paksuna mattona villa irtosi. OLi helppoa huomata lampaiden nauttivan turkin keventyessä, ei tarvinnut enää jaloistaan sitoa. 16 elikkoa oli tuona kertana kerittävänä, mutta jo seuraavilla kerroilla tilasimme koneellisen kerinnän. Tuota villaa ei saanut pestä ennen tehtaalle lähettämistä, se olisi siinä menettänyt jotakin. Vaihdoin villan lämpimiin huopiin kotiin ja mökille, ja annoin lahjaksikin tutuille.
Tuo kerppujen jako talvella oli mieluista, avasin ne yleensä ja levitin lampolan lattialle, että pääsivät tasaisesti syömään rahisevia lehdyköitä. Ahneita olivat niille, toistensa suustakin niitä sieppasivat.
Olipa kiva lukea näitä, tämä netti onkin hyvä. Tositarinat kiinnostaa enempi, kuin keksitty tarina kirjoista. Itse ole niin kännykänkin orja, et jopa miesystävän kanssa välillä nahistellaan tekstarein, ei tuu meteliäkää. Kun nahistelu ohi, pyyhitään tekstit.
Meiän naapurissa asui Gunnar , sille soitettiin se Innasen laulu :D
"Muistaha mie ku puusta sai ja miekii olin vääntämäs".
No kerppujen teostahan siinä oli kysymys, mutta ei sitä maalaiselämästä loitonneet kaupunkilaissukulaiset ymmärtäneet, että mitä se lapsi siis oli ollut tekemässä.
Meille tulivat kaupunkilaiset sukulaiset mielellään katsomaan maalaiselämää, ja kerran vasikan karattua aitauksestaan, laskin 37 ihmisen olleen sitä jahtaamassa.
Niin sillä seurauksella. että jahtasivat sen vain pidemmälle kotoa. Kyllä sai olla jännityksessä, aiheuttaisiko se kolareita ym. sen kesän aikana.
Mutta sitten soitti naapurikylästä maidontuottaja ja sanoi sen viihtyvän lehmiaitauksen tienoilla päivisin. No.isäntä traktorillaan ja pyssyn kanssa varustautuneena lähti kytikselle, ja sai se ammuttua. Täysin villiintynyttä kun ei millään enää olisi saanut navettaan.
Muistan sen tullessa traktorin lavalla pihaan, miten puhdasturkkinen ja komeassa lihassa se oli! Syönyt viljapelloilta parhaat palat, ja nukkunut puhtailla kedoilla.
Täyttä luomua sain teurastuksen jälkeen 520 litr. pakastimeen.