Ikäisensä kumppanin kanssa?
Olenko outo, kun uskon vielä luottamukselliseen parisuhteeseen?
Haluaisin vielä jakaa elämäni rakkaan kanssa!
Olenko outo, kun uskon vielä luottamukselliseen parisuhteeseen?
Haluaisin vielä jakaa elämäni rakkaan kanssa!
Haluaako 50 plus enää avio- / avoliittoa
Anonyymi
875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Löysin 48n ikäisenä nykyisen kumppanini. Naimisiinmenosta oli puhetta mutta onneksi se jäi. Nyt olemme siitä kovin kiitollisia. Toinen sairastaa vakavasti. Hän saa kunnalta maksullista palvelua päivittäin ja kun tauti menee pahemmaksi, hän saa ympärivuokautisen hoitopaikan. Jos olisimme naimisissa, toinen hoitaisi toista yötä päivää, eikä apuja puhumattakaan hoitopaikkaa saisi. Asumme myös eri asunnoissa.
Suhde on muuten hyvä. Tässä siis yksi näkökanta asiaan, eipä sellainen tullut tavatessamme mieleenkään, riensimme innolla paikasta toiseen, urheilimme ja liikuimme kaikin puolin paljon. Suhde on muuten hyvä.
Löysin 48n ikäisenä nykyisen kumppanini. Naimisiinmenosta oli puhetta mutta onneksi se jäi. Nyt olemme siitä kovin kiitollisia. Toinen sairastaa vakavasti. Hän saa kunnalta maksullista palvelua päivittäin ja kun tauti menee pahemmaksi, hän saa ympärivuokautisen hoitopaikan. Jos olisimme naimisissa, toinen hoitaisi toista yötä päivää, eikä apuja puhumattakaan hoitopaikkaa saisi. Asumme myös eri asunnoissa.
Tässä siis yksi näkökanta asiaan, eipä sellainen tullut tavatessamme mieleenkään, riensimme innolla paikasta toiseen, urheilimme ja liikuimme kaikin puolin paljon. Suhde on muuten hyvä.
Kerran voi erehtyä muttei sitä paskaa syödä 2 kertaa , silloinhan täys mäntti !
Tuota , sehän on normaalia , että haluaa olla pari suhteessa ja kukin tavallaan. Onko se avo tai avioliitto tai parisuhde ilman yhdessä
Asumista. Kaikissa niissähän on oma hyvät ja huonot puolensa.Ja kyllä varmaan kokenut yli 50 v osaa arvostaa suhdetta , vaikka olisi minkälaisen paskamyrskyn kokenut.
Kyllä haluaisin. Ihastuin ihanaan 20 v tyttöön, hänkin pitää minusta!
Ei siitä tietenkään mitään tule, mutta ihastuminen on hienoa.
Ihastuminen ei ole hienoa ei sinne päinkään Ei minulle. Se on karmeaa en tiedä mitään yhtä tuskallista prosessia kuin se. Se epäonni on vielä että olen ihastunut usein ja sam tuska seuraa aina. En voi verrata sitä mihinkään muuhun tuskaan.
Mutta olen päässyt siitä ainakin vähän irti. Nyt pitää vain toivoa ettei ihastuisi enää koskaan.
Vaan niin naiivi en ole, se tapahtuu ja se minun on vain kestettävä.
Siihen ei ole mitään lääkettä ainoa on että sydän repeää kahtia ehkä se tapahtuu niin ei tarvitse enää kärsiä moista.
Mutta hyvä että pystyt kokemaan sen noin minä en.
Haluaisin toki , mutta mistä niin rakkaan löytäisi kun ei tähän ikään vielä ole löytynyt etenkään samanikäistä. Yksi pitkä suhde n.20v oli 12v vanhemman kanssa ja sitten toinen 12v nuorempi muutamia vuosia.
En naimisiin, kihloihin korkeintaan. Yhdessä voin asua kuitenkin.