Tämä ei varsinaisesti kuulu tälle palstalle mutta kysyn nyt teiltä kun painiskelette monenlaisten ongelmien parissa.
Minulla on omia lapsia ja uuden miehen lapsi.Tämä miehen lapsi on häiriintynyt johtuen olosuhteista joissa hän joutuu elämään.
Lapsen ongelmat ovat pahentuneet koko ajan ja häiriökäyttäytymistä on alkanut olla yhä enemmän.Me aikuiset ymmärrämme lasta,oireilu ei ole hänen syynsä emmekä ole lapselle vihaisia vaikka ne hetket kun hän on luonamme ovat aika vaikeita.
Ongelmaksi on nyt muodostunutkin sitten minun lapseni jotka kärsivät tilanteesta kovasti ja heidän on vaikea ymmärtää miksi lapsi käyttäytyy siten kuin käyttäytyy ja se jatkuva raivoaminen ja kiukuttelu ja itkeminen alkaa käydä heidän hermoilleen.Asiasta on keskusteltu heidän kanssaan paljon mutta ymmärrän että he ovat väsyneitä tähän vaikeaan tilanteeseen ja siihen että yksi huutaa koko ajan joka asiasta,tekee pahojaan ja temppuilee.Me aikuisetkin ollaan väsyneitä mutta emme voi tehdä tässä tilanteessa muuta kuin odottaa ja koittaa jaksaa.
Nyt omat ajatukseni ovat alkaneet mietityttämään minua,miten pitkään omien lapsieni pitää kestää tällaista tilannetta ja onko oikein että he joutuvat sietämään omassa kodissaan vieraan lapsen raivonpuuskat ja oikut.Omat lapseni ovat terveitä ja tasapainoisia henkisesti,miten paljon tämä tilanne vaikuttaa heihin pysyvästi,vai vaikuttaako?Nykyisin lapset jo sanovat että voi ei kun kuulevat että viikonloppu lähestyy ja miehen lapsi tulee meille.
Minulla on omia lapsia ja uuden miehen lapsi.Tämä miehen lapsi on häiriintynyt johtuen olosuhteista joissa hän joutuu elämään.
Lapsen ongelmat ovat pahentuneet koko ajan ja häiriökäyttäytymistä on alkanut olla yhä enemmän.Me aikuiset ymmärrämme lasta,oireilu ei ole hänen syynsä emmekä ole lapselle vihaisia vaikka ne hetket kun hän on luonamme ovat aika vaikeita.
Ongelmaksi on nyt muodostunutkin sitten minun lapseni jotka kärsivät tilanteesta kovasti ja heidän on vaikea ymmärtää miksi lapsi käyttäytyy siten kuin käyttäytyy ja se jatkuva raivoaminen ja kiukuttelu ja itkeminen alkaa käydä heidän hermoilleen.Asiasta on keskusteltu heidän kanssaan paljon mutta ymmärrän että he ovat väsyneitä tähän vaikeaan tilanteeseen ja siihen että yksi huutaa koko ajan joka asiasta,tekee pahojaan ja temppuilee.Me aikuisetkin ollaan väsyneitä mutta emme voi tehdä tässä tilanteessa muuta kuin odottaa ja koittaa jaksaa.
Nyt omat ajatukseni ovat alkaneet mietityttämään minua,miten pitkään omien lapsieni pitää kestää tällaista tilannetta ja onko oikein että he joutuvat sietämään omassa kodissaan vieraan lapsen raivonpuuskat ja oikut.Omat lapseni ovat terveitä ja tasapainoisia henkisesti,miten paljon tämä tilanne vaikuttaa heihin pysyvästi,vai vaikuttaako?Nykyisin lapset jo sanovat että voi ei kun kuulevat että viikonloppu lähestyy ja miehen lapsi tulee meille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä teillä on hankala tilanne, muttei toivoton!
Onko lapsen oireet pahentuneet nyt tämän uuden perhemuodon vuoksi että hänen on vaikea sopeutua siihen että on kaksi paikkaa missä ollaan vuorotellen? Aiheuttaako äiti nämä oireet jutuillaan vai onko äidillä ongelmia, joita lapsi oirehtii? Riippuen näistä asioista mielestäni kertoo sen, miten jatkossa menee. Jos äiti on se aiheuttaja jutuillaan, niin silloin tulisi äiti laittaa vastuuseen oman lapsensa hyvinvoinnin eväämisestä, mutta jos se aiheutuu siitä, että äidillä on ongelmia, niin silloin pitäisi ottaa yhteyttä sossuun ja rajoittaa oman äidin näkemistä tms. Jos taas oireet johtuvat uudesta perherakenteesta niin uskon, että ajan kanssa tilanne rauhoittuu jos hän saa kokea että hänestä välitetään vaikka kuinka aiheuttaisi sotkua teillä henkisesti ja fyysisesti. Hän saattaa pelätä hyljätyksi tulemista ja siten käyttäytyy provosoivasti ikäänkuin testatakseen teidän välittämisen.
Uskon kyl et myös sun lapset joutuu todella koville. Perheneuvoloissa saa ammattitukea sekä te vanhemmat että lapset. Kannattaa käyttää kaikki apu mitä on saatavilla!
Voimia teille koko porukalle! Toivoa on!
Lapsen oireet ovat pahentuneet sen vuoksi että hänen äidillään on ongelmia ja äiti syöttää meistä valheita lapselle.Lapsi tietää että hänellä on meillä hyvä olla mutta äidin jatkuva puhe että isi on paha ja ilkeä ja valehtelija ym.tottakai vaikuttavat lapseen.Lapsi asuu siis äidillään.Nyt on alkanut minun haukkumiseni ja se näkyy lapsen käyttäytymisenä minua kohtaan.Sosiaaliviranomaisiin ollaan jatkuvasti yhteydessä mutta kun on kyse isän sanasta äidin sanaa vastaan niin äitihän on se jota uskotaan,niin tässäkin tapauksessa vaikka äidillä on todettu ongelmia,on perhetyöntekijä ja kotikäyntejä tehdään sosiaalitoimistosta.
Sinulle ei kuulu lapsen äidin ja isän väliset asiat, teidän perheessä lapsen isä hoitaa lapsensa asiat, keskity sinä omien lastesi pulmiin. Ellet pysty aikuisuuteen, anna miehen mennä, hänellä on oikeus tyydyttävään parisuhteeseen tasapainoisen naisen kanssa.
Olet epävarma ja mustasukkainen. Aiheutat itse hallaa lapsen ja isän suhteelle, tajua että olet kuitenkin ulkopuolinen. Mikäli aiot pitää miehen, lopeta äidin mollaaminen.
olihan taas vastaus, jonka voisi vaikka pyytää poistamaan. niin lonkalta heitetty, että kyseessä tuskin on yksikään meistä sijaisvanhmmista. toivon ainakin niin.
uusioperheet muistuttavat enemmän tai vähemmän sijaisperheitä. on meidän heidän ja yhteisiä lapsia. ja kaikkein monimutkaisimmissa tapauksissa on uudenmiehen ensimmäisen liiton ex-miehen lapsia jotka jäivät silloin vaimolle ja periytyivät nyt uudelle miehelle. onhan näitä viritelmiä.
tietysti miehesi vastaa lapsestaan ja saattaisi olla paikallaan pyrkiä jopa huoltajuuden vaihtoon, niin että lapsi asuisikin pysyvästi teillä ja vain vierailisi äidillään. silloin isällä olisi todella tilaisuus hoitaa vastuunsa kuten tuo ylläoleva toivoikin.
omillesi joudut selittämään ja selittämään miksi tämä uusi sisarus käyttäytyy oudosti. ei siinä mikään muu auta. minusta on huono idea saada heitä omalle isälleen esim samoiksi ajoiksi kuin tuo lapsi tulee teille isäänsä tapaamaan. se vain pahentaisi ongelmaa. mutta älä päästä tilannetta siihen, että omien lastesi mielenterveys ja koulumenestys alkaisivat järkkyä tuon oirehtijan takia.
pidä kyläilypäiväkirjaa. koska lapsi tuli, missä mielentilassa. mitkä asiat saavat hänet hermostumaan ja itkemään. liittyykö se isään, sinuun vai lapsiin vai peräti päivärutiineihinne. helpottuuko tilanne vierailun jatkuessa vai paheneeko tilanne hetkihetkeltä, entä viikonloppua pitemmät lomat? missä mielialassa lapsi lähtee kotiin äidin luo. onko hänellä hetkeäkään kivaa ja rentoa oloa. muutaman kuukauden jälkeen näkee jo linjausta missä mennään. kirjanpitoa voi myös näyttää sossulle ja kysyä neuvoa kuinka eteenpäin pitäisi pyrkiä.
Näissä palstoissa on aina nuo varjopuolensa kuten tuo ylempi mutta en anna sen rasittaa itseäni.ja sitten asiaan.
Me on yritetty saada asumista muutettua toistaiseksi onnistumatta.Jatkuvia palavereja on käyty mutta tuloksetta.Oikeusteitse asiaa lähdetään viime kädessä ajamaan mutta toivomme ettei tarvitsisi niin pitkälle mennä vaan että lastensuojelusta ne siirtäisivät asumisen.
Tapaamisviikonloput hoituvat niin että kaikki lapset ovat meillä samaan aikaan ja sitten taas samaan aikaan pois.Se mahdollistaa meille pienen hengähdystauon.
Päiväkirjaa olen pitänyt alkusyksystä asti.Siihen on kirjattu kaikki oleellinen,miten tapaamiset ei ole toteutuneet sovitusti,milloin äiti ei ole ollut kotona kun on palautettu lapsi ym.
Lapsi on hirvittävän väsynyt ja kärttyinen tullessaan,meillä ollessa seuraavana päivänä alkaa normalisoitua,nukkuu hyvin ja levollisesti mutta kun tulee aika lähteä kotiin alkaa mahaan sattua,sairaalaan asti on jouduttu viemään kun vatsa on niin kipeä.Ei sieltä mitään ole löytynyt.
Lapsi itkee joka asiaa kun tulee,ihan kaikki on huonosti.Sitten alkaa puheet että meidän lapset ärsyttää ja kiusaa kun ovat samassa huoneessa ja hän haluaa lapset ja minut pois ja hän haluaa kotiin äidin luokse kun meille on pakko tulla.Sanoin että pue haalari päälle niin mä vien sinut kotiin että me on aina kuviteltu että sä tulet mielelläsi tänne ja tykkäät olla ja sun ei ole pakko tulla jos et halua.Lupasin soittaa äidille että lapsi haluaa kotiin ja silloin alkoi ihan hirveä huuto että ei äidin luo.Lapsen käytös minua kohtaan on muuttunut kuukauden ajan ihan täysin,ennen hän juoksi heti syliin ja nyt ei puhu minulle sanaakaan vapaaehtoisesti ja äiti oli kertonut sosiaalityöntekijälle että lapsi sanoo ettei pidä minusta.Ruoka on muuttunut paskaruuaksi,leipä on paskaleipää ja minä olen vanha ämmä =)
Kyllähän me tiedetään mistä ne puheet tulevat mutta nyt tämä että minun lapseni ovat tiellä ja ilkeitä ja vaivaksi on ihan uutta.Kun lapsi on useamman päivän,hän on rauhallinen ja ihan normaali,tosin nykyisin ei enää leiki eikä piirrä vaan istuu videoiden ja television edessä apaattisena eikä halua lähteä edes ulos mistä on aina pitänyt.Kiusaa eläimiä,lyö koiraa tai nipistää tai potkii,syljeskelee pitkin lattioita,tekee kaikenlaista pientä jäynää,rikkoo tavaroita ym ym.
Juuri tuo nopea käytöksen muuttuminen noin rajusti on meidän lapsille vaikea ymmärtää.Sen vuoksi pelottaa että jos asiat jatkuvat vielä kovin kauan näin,miten huonoon jamaan meillä mennään.
Äiti on selvittänyt sosiaaliviranomaisille että me tehdään kiusaa ja vainotaan häntä joten se kumpaa uskotaan on todella vaikeaa.Tähän asti on äitiä uskottu ja lapsen käytös on selitetty niin että koska oireilee vain meillä eikä äidillä niin meissä on joku vika.
Laitappa asioita tärkeysjärjestykseen. Mitkä asiat sinulle ovat tärkeimpiä ja toimit sen mukaan. Etkö tiennyt mieheen tutustuessasi lapsen
häiriöstä, vai etkö halunnut tietää. Miehesikin varmasti tiedostaa asian ja haluaa sille jotain tehdä. Rajoitat lapsen käyntejä vedoten omien lapsiesi terveyteen. Siinä voi tietenkin käydä miten vaan, riippuu miehesi itsekkyydestä, mutta et kai niin marttyyri halua olla, että uhraat omat lapsesi miehesi lapsen vuoksi.
Tuli mieleen seuraavia vaihtoehtoja:
- eroatte
- lapsi sijoitetaan kokonaan teille
- lapsi ei käy teillä
Lukemani perusteella näin ilman mitään koulutuspohjaa asiaan, sanoisin että lapsen äiti ja lapsi tarvitsevat terapiaa. Äiti varsinkin.
Jos tilannen jatkuu tuollaisena, se varmasti vaan pahenee ja omat lapsesi joutuvat sijaiskärsijöiksi. Tuollaisia tilanteita, joita kuvasit ei pidä sallia, vaan jotenkin tilanteen on muututtava. Tiedät sen varmaan itsekin.
Jos ero ei tule kysymykseenkään, jatka taistelua. Älä jää tuleen makaamaan!
Terveisiä ja voimia Sinulle ja perheellesi!
Meidän perhe toimi tukiperheenä sisarruksille,5v tytölle ja 9v.pojalle.Poika oireili vanhempien eroa ja äidin masennusta.Poika oli vaikea,kiusasi muita,meidän lapsiamme ja omaa siskoaan.Sai raivareita ja löikin meitä aikuisia.
Mutta emme halunneet heti luovuttaa ja puhuimme omille lapsille,lasten tasolla,miksi luulimme pojan käyttääntyvän näin.Mutta koska me olimme niitä aikuisia oli meidän asia,vastuulamme,katsoa ettei tilanteet karaneet käsistä.Lapsemme eivät tarvinneet koko ajan ymmärtää tai joustaa.Lapsia hekin olivat.
Ajan kanssa nämä viikonloput muuttuivat helpommiksi.Poika ei enään testannut rajojaan koko ajan.Mutta aina kun he lähtivät huokasimme helpotuksesta koko perhe.Istuimme keittiön pöydän ääreen ja juttelimme viikonlopusta.Lapset kertoivat miten heidän mielestään oli mennyt.Mikä oli hauskaa ja mikä oli ollut"tyhmää".
Meidän silloin 11v.poika sanoi että:ajatella,me väsytään 3:ssa päivässä niihin,mutta niiden äiti ja isä on jaksettava aina...onneksi ne voi silloin huilata kun ne käy meillä!!!
Uskon että jos olet turvana,ja aikuisena läsnä,ei sinun lapsille ole "vaaraksi"oireilevan lapsen käyttääntyminen.Mutta asioista on puhuttava,ja mahd.haettava perheneuvolasta apua!