Täällä moni kirjoittaa miten ystävä on ihastunut tai työpaikalla jonkun kanssa on flirttiä tai jopa kadulla katsellaan. Nythän on niin ettei mua ole kukaan nainen tietääkseni koskaan katsellut, ei kaverit, ei työkaverit, ei vieraat. Mietin vaan välillä että mistäköhän se johtuu. Olen ihan tavallinen nainen, nyt jo keski-ikäinen. Mulla ei ole alko-ongelmaa eikä muutakaan pahempaa ongelmaa. Olen säästäväinen ja raha-asiat on ihan ok. Käyn töissä ja tapaan ystäviä joskus. Käyn yhdessä harrastuspiirissä ja joskus meikäläisten tapahtumissakin. En ole siis linnoittautunut kotiin. Olen tavallisen näköinen ja pukeudun siististi. Olen aika hiljainen ja vakava luonteeltani mutta puhun kyllä ystävien seurassa. Olen luotettava ja rauhallinen, en ole hankala ihminen. Missä teidän mielestänne voi olla vika ettei mua kukaan huomaa? Tämä ei ole sitten treffi-ilmoitus, mua kiinnostaa vaan tuleeko kenellekään mitään ajatuksia.
Mietin vaan joskus että miksi
Anonyymi
18<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ehkä kunnollisuus pelottaa... en tiedä, kylläpä heitit vaikean kysymyksen...
En tiedä olenko kunnollisempi kuin muut. Kai mut voi sitten nähdä sellaisena.
Voisiko olla sitten siinä asiallisuudessa/ vakavuudessa..? Katseletko ketään itse sillä silmällä harrastuksissa tai arjessasi? Jos et katsele, voi olla, että muut naiset eivät sitten saa sinusta niitä viboja, että olet meikäläisiä. Ei kannata vain luottaa siihen, että joku huomaa, vaikka varmaan se on yleistä lesbonaistenkin keskellä, kehottaisin edes jonkinlaisia aloitteita tekemään, jos siis haluat treffailla ja löytää kumppanin elämääsi.
Vakavuus on varmasti este. En osaa heittäytyä tilanteisiin, olen jotenkin jäykkä ja hidas. Ei tule spontaanisti mitään hauskaa juttua tai kommenttia mieleen. Toisaalta jos ystävä kertoo jotain huumorijuttua, nauran kyllä siinä mukana jos hänkin nauraa. Olen kuitenkin sellainen perusvakava. Sitten toi on tosiaan ongelmana vielä, että en kehtaa itse katsella naisia missään. Tuttuja ei kehtaa kun ne on tuttuja ja vieraitakaan ei kehtaa katsella, pelkään ehkä että joku suuttuu siitä mulle ja sanoo jotain negatiivista. Tiedän ettei noin saisi ajatella, mutta en uskalla ottaa mitään riskiä. Mulle olisi parempi, että joku ensin huomaisi mut ja voisin siihen sitten mennä mukaan. Niin, ei tosiaan voi luottaa että noin käy.
Kurja tilanne mutta ei sinussa ole mitään vikaa. Omasta puolestani voin sanoa, että en varsinaisesti katsele ketään ellen ole jo kiinnostunut jostain syystä. Yleensä toinen osapuoli on ensin katsellut minua aika kauan. En tiedä miksi nämä jutut menee näin.
Mulle sopisi samanlainen systeemi ettei tarvitsisi itse alkaa katselemaan tai tekemään aloitteita. Miten saat naiset katselemaan sua, teetkö itse jotain siinä? Hölmö kysymys varmaan mutta mua ei tosiaan naiset katsele. Miten nämä jutut tosiaan menee näin. Täällä kirjoitetaan miten syntyy kaikkia tilanteita, ei mulle noita synny missään. On tämäkin valitusvirsi mutta ei voi mitään. Olenkohan ainut nainen jota ei kukaan katsele.
Apua siis ei minuakaan tietenkään jatkuvasti joku katsele tai huomaa, mutta aina joskus sitä sattuu. Kysyit tosi vaikean kysymyksen, oikeasti en tiedä siihen vastausta. En ainakaan tiedosta tekeväni mitään erityistä, yleensä koko asia tulee minulle vähän yllätyksenä aina. En taida olla tarpeeksi seksuaalinen katsellakseni omaehtoisesti ketään sillä silmällä, yleensä mielessäni pyörii kaikenlaiset muut asiat :)
Vastaan näin myöhässä kun mietin mitä näihin kommentoisin. Mulla on varmaan sama että en ole tarpeeksi seksuaalinen, toisaalta en edes kehtaa katsella ketään, joten en tiedä oikeastaan kummasta on kysymys. Ei kai ketään jatkuvasti katsella, tiedän sen mutta välillä tuntuu siltä. Ainakin täällä on niitä juttuja usein. Välillä tuntuu että olen ainoa nainen jota kukaan ei huomaa.
Kukaan ei tiedä, että sulla on noita hyviä ominaisuuksia ellet ensin jotenkin saa tutustumista alkuun. Jos yrittäisit jutella vähän enemmän ja ottaa kontaktia muihin. Kannattaa hymyillä ja sanoa jotain kevyttä. Ei se ole helppoa, jos on luonteeltaan hiljainen, mutta vaikea keksiä muutakaan keinoa. Yleensä niille tullaan juttelemaan, jotka itsekin puhuvat. Aika helposti voi jäädä sivuun porukassa, jos ei puhu juuri mitään ja istuu vakavana. Ei siinä mitään väärää ole, mutta noin se käytännössä menee. Ihmiset voi ajatella, että haluaakin olla rauhassa jos ei itse osallistu.
Joo totta, joku voi ajatella että haluan olla rauhassa. Yritän kuitenkin jutella joskus, mutta välillä on vaikea saada suunvuoroa muilta vaikka harrastuksessa tai työpaikallakin. Jos joku kertoo jotain niin siinä saattaa olla useampia kommentoimassa heti ja sitten vaihtuu jo puheenaihe. Olisiko hitaus tässä ongelmana vakavuuden lisäksi sitten? Mulle ei välttämättä tule mitään sanottavaa mieleen tai tulee mieleen vain tylsiä asioita, kuka niitä jaksaa kuunnella. Pitäisi tosiaan sanoa jotain kevyttä ja muutenkin reagoida nopeammin.
Olet luultavasti liian passiivinen, harva nainen lähestyy ilman jotain vinkkiä toiselta siihen suuntaan, Joko teet itse aloitteen tai sitten käyttäydyt niin, että joku toinen sen tekee. Jos et kehtaa tai osaa kumpaakaan, niin todennäköisesti mitään ei tapahdu. Tämä voi kuulostaa tylyltä, mutta näin se käytännössä menee. Ihmettelen että et jo tiedä tätä, etenkin jos olet liikkunut meikäläisten piireissä ja ikääkin jo on.
Joo itsekin ihmettelen tätä tilannetta. En kovin paljon liiku piireissä, mutta silloin tällöin käyn jossain. Tämä kuulostaa ihan naurettavalta, mutta voisiko joku kertoa mulle miten käyttäydytään niin että toinen tekee aloitteen? En todellakaan tiedä, jos tietäisin niin olisin jo käyttäytynyt niin koska itse en kehtaa aloittaa mitään. Voin vaikka kertoa että harrastuksessani on yksi nainen, joka puhuu kiinnostavia asioita ja tykkään häntä kuunnella. Haluaisin että hän huomaisi minut mutta ei ole vielä huomannut, vaikka ollaan oltu samassa harrastuspiirissä vuosia. Hän on siis meikäläisiä. Miten voisin käyttäytyä niin että hän alkaisi katsella mua? Joo tiedän miten hölmöltä tämä kuulostaa mutta ei voi mitään.
Miten kannattaa käyttäytyä, olen eri kirjoittaja mutta yritän jotain vastata. Mun mielestä ensinnäkin on hyvä katsoa silmiin, siis tavallisesti katsominen riittää, ei tarvitse katsoa "sillä silmällä" jos ei osaa. Jos katselee alaspäin lattiaa tmv, kukaan ei oikein saa kontaktia. Sitten pitäisi myös puhua oma-aloitteisesti jotain, melkein mitä vaan kannattaa sanoa mieluummin kuin olla hiljaa koko ajan, ei tarvitse olla jotain "hienoa" sanottavaa. Sun esimerkissä ei tämä nainen voi tietää, että tykkäät häntä kuunnella, jos et mitenkään tuo sitä esiin. Ja kyllä sun täytyy jotenkin tuoda itseäsi esiin muutenkin enemmän, et tavallaan ole olemassakaan muille, jos et osallistu tilanteisiin. Kommentoi aina välillä jonkun toisen sanomaa tai jos siitä aiheesta ei tule mitään mieleen, niin sano ihan mitä vaan muuta vaikka jotain arkijuttua. Sitten sun pitäisi hymyillä välillä, kun se tekee ihmisestä heti helpommin lähestyttävän. Näihin asioihin ainakin voit vaikuttaa. Sitten on muuta sellaista, mikä on vaikeampaa toteuttaa jos ei mene luontaisesti ja aika vaikea sitä on selittääkään.
Pitää alkaa puhua enemmän, nyt kyllä otan ihan tavoitteeksi että avaan suuni useammin. Mikä siinä onkin niin mahdottoman vaikeaa, kun ei tarvitse sanoa mitään ihmeellistä. Ei kai muutkaan aina mitään erikoisia puhu. Jotenkin tästä jäykkyydestä pitää päästä eroon, ei tässä muu auta. Olen muuten ajatellut että mun tarkkaavainen kuunteleminen osoittaa itsessään että tykkään kuunnella, mutta eipä todella välttämättä osoita. Mistäpä kukaan tietää vaikka olisin ajatuksissani siinä. Miten en ole tullut tätäkään ajatelleeksi ennen, en tiedä. Mullahan ei mene nämä jutut luontaisesti.
Mulla on ihan samanlainen tilanne :( Jostain syystä naiset ei ole musta kiinnostuneita. Sama mihin menee tai osallistuu, kukaan ei katsele millään silmällä. Jos menen bileisiin, vilkaistaan vain ohimennen kävellessä ja sitten matka jatkuu. Mua ei kukaan lähesty missään bileissä tai tapahtumissa eikä arkitilanteissa. Olen töissä ja harrastan, en ole ihan tuppisuu, kukaan ei huomaa missään. Ei tosiaan ole mulle tehty mitään aloitteita koskaan, vaikka koitan olla avoimen oloisena tapahtumissa. Enkä ole vihaisen näköinen tai nökötä yksin nurkassa. Koitan liikkua ja jutella kaverien kanssa. Kukaan ei vain lähesty tai luo mitään silmäyksiä. En tajua miten muilla on koko ajan joku kuvio menossa.
Ai täällä on ainakin yksi kohtalotoveri. Tämä tilanne on kyllä hankala kun itse toivoisi jonkun tekevän edes pienen aloitteen, eikä mitään tapahdu. Jokin huomaamattomuus tässä on todella mullakin, ei auta kuin yrittää muuttaa tilannetta itse. Tuntuu välillä että muut naiset tietää jonkun kikan millä saavat huomiota. Aloin nyt miettiä sitäkin olenko vihaisen näköinen vahingossa kun olen vakava. Pitää alkaa hymyillä useammin ihan tarkoituksella. Pitäisiköhän sunkin yrittää jutella muillekin kuin kavereille, vaikeaahan se on mutta tuntuu että pitäisi puhua enemmän. Toivottavasti sullakin tilanne paranee jollakin keinolla.
Olen vähän samoilla linjoilla. Osaan kuunnella, mutta small talk ja aiheiden keksiminen on vaikeaa vaikka viettäisin aikaa vanhan tutun kanssa. Voi auta armias jos joku on herättänyy kiinnostukseni - puhelykyni häviää kokonaan..
Toi jäykkyys on tosiaan iso ongelma. Jotenkin ei osaa olla luontevasti ja viedä puhetta eteenpäin. Mustakin tuntuu että just toi asia estää suhteidenkin syntymisen kun ei saa kuljetettua asiaa ja tilannetta eteenpäin. Se jää jotenkin polkemaan paikalleen eikä mitään tapahdu. Pitäisi jollakin keinolla edetä luontevasti mutta ei saa itsestään irti millään tai ei keksi mitään sopivaa. Tollanen voi jatkua kauankin ja omassa päässä haluaa jotain mutta ei sano eikä tee mitään.