Mielipiteitä peruskoulun käsityön opetuksen uudistumisesta/uudistamisesta

tekniset työt esimerkiksi. Toimivat koneet ja laitteet ja verstastilat. Ja monenlaista työstettävää materiaalia. Innostava osaava opettaja. Opettajissa on muuten valtava ero. Joillakin ihmisillä on se sisäänrakennettu mystinen "jokin" . Siinä tekemisen resepti, Jos lähtökohdat ovat retuperällä niin homma jää auttamatta näpertelyksi ja saunakauhojen tekemisen tasolle. Tyhjästä on uskomattoman paha ponnistaa.
60 luvulla kävin kansakouluni Naantalissa. Uudessa koulussa oli tiptop konekanta puuntyöstöön ja metallintyöstöön työkaluja ja koneita. Jotkut rakentelivat kitaroita. Kansalaiskoulun (ikäluokka 11-13 v tuplaajat) puolella tekivät varmaankin vaativampiakin metallitöitänsä.

Miksi hyvää ja toimivaa pitää uudistaa ja säätää? Saunakauha on tarpeellinen usealle. Ja moni muu kuten tumput ja villasukat. Materiaalit pysyvät, ihmisen tarpeet pysyvät. Ihminen pysyy.

Ennen, kauan sitten, koulussa valmistettiin vauvan vaatteet. Se on ainakin muuttunut. Toisaalta nykylapselle ja -nuorelle tällainen on aivan liian etäinen asia, toisaalta vaatteet ostetaan tai saadaan sitten joskus, kun aika on.

Muistan lähes 30 vuoden takaa, että meidän poikien oli pakko osallistua käsityötunneille parin viikon ajaksi, ja vastaavasti käsitöitä valinneiden tyttöjen oli osallistuttava teknisen työn tunneille.

Muistan edelleen, kuinka pöydälle oli levitetty oranssia kangasta, josta meidän oli leikattava irti palanen, jonkun ohjeen taikka kaavan mukaan. Tilanne oli minulle niin outo ja vieras, etten muista siitä leikkaamisesta enempää. Kaikki tämä tuskainen leikkaaminen kuitenkin johti tilanteeseen, jossa oranssi kangaspala taitettiin itsensä päälle ja ommeltiin kolmelta sivulta kiinni ompelukonetta käyttäen. Myöhemmin siihen liitettiin kangassuikalelenkit ompelemalla, ja katso, siitähän tuli kassi. Oranssi, kamalan näköinen kassi, missä ei ollut yhtäkään suoraa ompelusaumaa, mutta silti. Myöhemmillä tunneilla kassia koristeltiin, mutta en muista teimmekö sen käsin vaiko koneella ompelemalla.

Mitä tulee elämääni noiden ikimuistoisten käsityötuntien jälkeen, niin olen neulaa ja lankaa tarvinnut useinkin, sillä yritän yleensä pidentää housujeni käyttöikää neulomalla ratkenneita paikkoja kiinni. Jälki on tietysti kamalaa, ja kerran yritin neuloa housuissani olleen repeämän niiden ollessa jalassani sillä seuraamuksella, että ompelin ne kiinni pitkiin alushousuihini.

Mitä teknisiin töihin tulee, olisimmepa mekin tehneet löylykauhan, siitä voisi olla hyötyä vielä tänäkin päivänä. Teimme siellä yleensä jotain älytöntä, jonka sitten mäiskimme rikki kotimatkalla, kun vihdoin saimme tekeleemme kotiinviemisiksi asti.

En tiedä, ovatko tekniset ja tekstiilityöt kehittyneet sitten minun koulupäivieni, mutta toivoisin etteivät ne olisi merkittäviä muutoksia kokeneet. Kumpikin pitää sisällään tiettyjen koneiden käyttämistä ja työtä myöskin käsille. Toki valmistettavia esineitä voidaan vaihdella, mutta eiköhän se perusasia ole kuitenkin aina sama: Jotain konkreettista (jopa hyödyllistä) valmistamista taikka kokoonpanoa joko koneavusteisesti tai käsin työvälineitä käyttämällä.

Valmistettavat esineet voivat tietysti vaihdella opettajan mukaan. Tekstiilitöissä voitaisiin räikeän väristen kassien sijasta valmistaa vaikkapa peruukkikoristeet kännyköille, tyyliin Broad City https://www.reddit.com/r/BroadCity/comments/cc3id9/i_got_my_girlfriend_a_phone_wig_i_need_a_better/