ollaan 50 naispari ja seurusteltu yli 4 v. Matkusteltu yhdessä, oltu viikonloppuja yhdessä ym. Nyt alettu miettiä yhteen muuttamista. Muuten tuntuu ok mutta läheisten suhtautuminen mietityttää ja muiden reaktiot. onko jakaa kokemuksia...
kokemuksia yhteenmuuttamisesta kypsällä iällä
Anonyymi
1282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minkätyyppistä kommentointia mietityttää? Jos olette olleet pari 4 vuotta ja lähiomaiset tietävät, yhteenmuutto ei pitäisi olla heille ongelma, vai mitä?
Turhaan jänskättelet, yhteen muutto on luonnollinen jatkumo teidän pitkälle suhteellenne... luulenpa että läheisenne ovat teistä ylpeitä... ja muiden mietteillä ei ole mitään väliä...
Rakkaus on ihanin asia ihmisen elämässä, antakaa sen näkyä...
Miksi se olisi läheisillenne ongelma? Liittyykö se johonkin raha-asiaan?
No, itse olisin valmis muuttamaan yhteen, mutta naisystäväni haluaa pitää oman asunnon. Me emme tosin ole tunteneet vielä yhtä kauaa kuin te, mutta olemme myös vakiintunut pari.
Miksi mietitte muiden mielipiteitä, kuulutteko uskonnolliseen yhteisöön? Ellette niin luultavasti läheisenne ovat jo tottuneet suhteeseenne.
Jos naisystäväsi haluaa putää oman asuntonsa, se ei välttämättä tarvitse olla ongelma, sen voi vuokrata etenpäin (jos omistusasunto), tai voitte asua siellä yhdessä..? Vai onko kyseessä se ettei hän halua asua saman katon alla kanssasi?
Itse en muuttaisi. Kokemusta paljon yhdessä asumisesta.
Tehkää vaikka semmonen kuukauden koe, että asutte yhdessä toisessa asunnossa ja sitten kuukausi toisessa asunnossa.
Naissuhteissa vuosi vastaa heterosuhteessa 7vuotta.
50 v paikkeilla myös ihminen muuttuu yllättävän paljon ja saattaa tarvita aikaa itsekseenkin enemmän.
Jos ei tunnu kamalalta ajatukselta etsiä uutta asuntoa itselleen1/2 v-1v päästä, niin siitä vaan. Onhan se yhdessä asuminen halvempaa.
Jos toinen vaikka syö erimerkkistä levitettä, niin jääkaapissa on paras sitten olla kumpaakin. Kauttalinjan sitten tälleen.
Kaksi telkkaria on hyvä olla myös.
Jos toinen tykkää lukea, niin voi olla ongelmia , jos toinen ei tykkää,
Yhdessä syhteessa sitä pidettiin hylkäämisenä..
Jos toinen ei tykkää toisen ystävistä, niin kyläilyitten kanssa voi tulla ongelmia. Molemmat kutsuttu ja toinen ei halua lähteä..toinen lähtee, niin toinen soittelee perään kokoajan.
Ja samaa tietty, jos toisella on omia menoja. Ihmisistähän se riippuu.
Puhelut ja viestit, jos on mustasukkaisuuteen taipuvainen, niin voi ollamyös aika haasteellisia vastaanotaa.
Tosiaan, voi sitä kokeilua 3kk jatkaa sillon yleensä tulee pintaan kaikkea, jos on tullakseen.
Eikun onnea teille.
Voiko normaali psyykkisesti terve ihminen käyttäytyä noin? Itse en jaksaisi tuollaista epävakaata ja takertuvaa ihmistä.
Niin, rakastunutta ihmistähän verrataan vaikka mihin...
Sitten , kun olet tavannut sen tähänastisen elämäsi suurimman rakkauden, niin voidaan jatkaa asiaa.. ;P.
Varmaan normi rakkauskin riittää. Eihän sitä usko, ennenkö itse kokee.
Olen kyllä ollut rakastunut, mutta en ole mikään vässykkä jota voi viedä kuin pässiä narussa, enkä anna kenenkään rajoittaa elämääni epäterveellä tavalla.
Rakkautta+on+toisen+hyväksyminen+omana+itsenään.
Ymmärsit minut väärin. Tottakai suhteessa tehdään asioita toisen vuoksi. Joku Idolsin katsominen olisi pikkujuttu, vaikka en itsekään ole sellaisesta kiinnostunut. Tarkoitin että en antaisi kenenkään estää itseäni elämästä normaalisti, esim. ystävien tapaaminen rauhassa, lukeminen, harrastukset ovat normaalin elämän asioita. Jos joku olisi niin tasapainoton ja riippuvainen persoona, että yrittäisi estää minua tekemästä niitä, niin yritykseksi todellakin jäisi. Ei kannata olla niin vässykkä, että mukautuu kaikkeen ja antaa jonkun käyttää hyväkseen itseään.
Onhan hyvät hermot sinulla? Varaudu sekasotkuun esim. Vaatteita joka paikassa, käytettyjä siteitä pöydällä jne