Sitähän on ilmassa. Asuin lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni niin pienellä paikkakunnalla, että en markkinoista tiennyt mitään. Myöhemmin olen oppinut, että monelle markkinat ovat olleet tärkeä syystapahtuma. Itse en halua, että papatti paukahtaa jalkojen vieressä. Entisellä asuinpaikkakunnalla kävin joskus ja ostin savolaista ruisleipää ja neulottuja villavaatteita.
Markkinahumua
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ai on ? Missä ?
Nuorena tuli käytyä Mikkelin markkinoilla, ne olivat vilkas tapahtuma mm rukkas-Antti veti sankan väkijoukon myyntipöytänsä ympärille.
Nykyisin monet markkinatapahtumat ovat kiinalaisen halpakrääsän myyntiä.
Ei ole tunnelmaa kuin ennen.
Muistan Antin. Römeät naurut kuultiin eri puolilla Suomea markkinoilla, joilla Rukkas-Antti oli paikalla. Rehevät oli hänellä jutut. { markkinamies].
Kyllä Antin muistan, Haminassa, Kouvolassa kun kukaan ei ostanut, hän otti kourallisen markkoja ja heitti kaikkien päällä muutamat ottivat, hän sanoi köyhät kumartavat minua.
Kauppa alkoi, eräs tuli ja sanoi tässä on reikä hanskassa Antti sanoi oletko nähnyt nahkaa ilman reikää? Hän sai ilman reikää.
Kierrän markkinat kaukaa. Ehkä markkinarinkelin käyn ostamassa jos olen lähimailla.
Ilmeisesti suomalaiset on markkinakansaa, koska ulkomailla matkaoppaat aina mainostavat paikallisia markkinoita. Minua huvittaa, en varmana mene. Ei siellä sen kummempia tavaroita ole kuin kaupoissakaan. Tai oli jossain Kreetalla viime vuosituhannen puolella. Monenlaisia eläviä oli myynnissä, kanoja ja kukkoja, koiranpentuja, pieniä visertäjälintuja... lie ollut sikojakin.
Ei se ostaminen, vaan kiertely, katseleminen ja yleinen oma tunnelmansa. Jotain voi tarttua matkaan, Suomessa Wiipurin rinkeli, pidän sen mausta, ja evakon lapsi kun olen.