Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulee ja mitä kauemmin on harrastanut jotain, niin ruvetaan olettamaan, että nyt kilpaillaan ja otetaan kaikki ihan tosissaan. Minäkin olen 15 vuotias ja aloitin joitain harrastuksia koska pidin niistä. Tässä pari esimerkkiä
Sirkuskoulu. Harrastin 5-6 vuotta. Syynä se, että pidin siitä. Se oli rentoa ja hauskaa ajanvietettä. Pidin rengastrapetsista. Parina viimeisenä vuonna ruvettiin sitten ottamaan kaikki tosissaan. Tunnin mittaiset alkulämpät vielä venytyksiä yhteensä varmaan 40min. Kaikki olivat täysillä mukana ja yhtäkkiä kaikilla oli super hyvä kunto eikä kukaan puhunut toisilleen. Mihin meni mukava ryhmähenki? Halusin vain tehdä rengastrapetsia enemmän kuin 15 minuuttia koska aika loppuu.
Esteratsastus, jota rakastin ja rakastan edelleen. Valmentaja oli mukava mutta päätti että nyt mennään koko ryhmä joukolla niihin suuriin kisoihin, vaikka olin puhunut siitä että en halua kilpailla koska alan panikoimaan. En mennyt kisoihin ja lopetin esteratsastuksen. :(
Aloitimme eräässä pallopelissä ystäväporukalla niin että tapasimme kerran viikossa, koska menimme eri kouluihin kaikki. Harrastimme jonkin aikaa kunnes puolet lopettivat. Valmentaja lisäsi jäljelle jääneisiin ryhmään lisää pelaajia jotka olivat saman tasoisia eli 3-4 vuotta nuorempia. Siinähän meni kokonaan into. En ollut hyvä pelaamaan, mutta tykkäsin siitä koska siinä sain tavata kavereitani. Alotin sen vain sen takia. En oikeastaan edes pitänyt lajista. Mutta siis ne jotka tulivat ryhmään eivät tietenkään halunneet puhua vaan halusivat keskittyä pelaamiseen. Ja siinä meni sekin motivaatio. Ei pahalla mutta olisin pitänyt siitä enemmän jos siihen ei olisi tullut niin paljon nuorempia pelaajia.
Voisi ehkä aloittaa kuntosalilla käymisen. Siinä ei ainakaan valmentajat tule pilaamaan koko harrastusta.
Sirkuskoulu. Harrastin 5-6 vuotta. Syynä se, että pidin siitä. Se oli rentoa ja hauskaa ajanvietettä. Pidin rengastrapetsista. Parina viimeisenä vuonna ruvettiin sitten ottamaan kaikki tosissaan. Tunnin mittaiset alkulämpät vielä venytyksiä yhteensä varmaan 40min. Kaikki olivat täysillä mukana ja yhtäkkiä kaikilla oli super hyvä kunto eikä kukaan puhunut toisilleen. Mihin meni mukava ryhmähenki? Halusin vain tehdä rengastrapetsia enemmän kuin 15 minuuttia koska aika loppuu.
Esteratsastus, jota rakastin ja rakastan edelleen. Valmentaja oli mukava mutta päätti että nyt mennään koko ryhmä joukolla niihin suuriin kisoihin, vaikka olin puhunut siitä että en halua kilpailla koska alan panikoimaan. En mennyt kisoihin ja lopetin esteratsastuksen. :(
Aloitimme eräässä pallopelissä ystäväporukalla niin että tapasimme kerran viikossa, koska menimme eri kouluihin kaikki. Harrastimme jonkin aikaa kunnes puolet lopettivat. Valmentaja lisäsi jäljelle jääneisiin ryhmään lisää pelaajia jotka olivat saman tasoisia eli 3-4 vuotta nuorempia. Siinähän meni kokonaan into. En ollut hyvä pelaamaan, mutta tykkäsin siitä koska siinä sain tavata kavereitani. Alotin sen vain sen takia. En oikeastaan edes pitänyt lajista. Mutta siis ne jotka tulivat ryhmään eivät tietenkään halunneet puhua vaan halusivat keskittyä pelaamiseen. Ja siinä meni sekin motivaatio. Ei pahalla mutta olisin pitänyt siitä enemmän jos siihen ei olisi tullut niin paljon nuorempia pelaajia.
Voisi ehkä aloittaa kuntosalilla käymisen. Siinä ei ainakaan valmentajat tule pilaamaan koko harrastusta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Esteratsastuksessa myös oli oikeastaan ympäri vuoden painostanut menemään kisoihin. Menin yhteen. Mukava kokemus, paitsi se että sain ihan jäätävän paniikkikohtauksen.