Hölmöjen hommaa.
Valokuvaus?
Anonyymi
1058
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos on lukenut palstaa niin siihen lopputulokseen voi päätyä
Hämmästyttävän moni sitä kuitenkin harrastaa. Varmaankin joka toinen suomalainen räpsii kännykkäkuvia alvariinsa. Nykyään kännyköissä on niin hyvät kamerat, että toimittavat pokkarin virkaa täysin.
Edistynyt harrastaja, tai piintynyt setämies, kuvaa järjestelmäkameroilla. Itsekin pidin aikoinaan järjestelmillä kuvaavia kaheleina. Kunnes itse hurahdin samaan järjenköyhyyteen. Oli vehkeet viimeisen päälle ja ovat edelleen. En ole siltä osin katunut rahamäärää, enkä aikaa, jota olen valokuvaukseen tuhlannut. Olkoonkin että kaikki tämmöinen innostus on hiipumaan päin. Omalla kohdalla.
Räpsijoitä, oman elämänsä dokumentoijia ehkä jonkin verran mutta edes jollakin tapaa tavoitteellisesti tai vakavammin suhtautuvia on vähän jos ajatellaan koko väestöä. Omassa lähi, sukulais ja tuttavapiirissä ehkä 150-200 henkilöä poislukien ihmiset joihin olen tutustunut kuvaamisen kautta niin ainoastaan 2 harrastaa valokuvausta. 5-10 päivittää enemmän tai vähemmän aktiivisesti instaa tai jotain muuta. 50 ei kuvaa yhtään ja loput räpsii satunnaisesti jotain tai sitten eivät. Moni ottaa kuvia muistiinpanoksi mutta sitä en oikein laske kuvaamiseksi.
Niin, määritelmäkysymyksiä. Vakavahenkinen kuvaaminen vaatii jonkin verran perehtymistä kameran saloihin. Nykyään järjestelmillä kuvaajia on entistä vähemmän. Luulisin. Ehkä suurin hinku järjestelmiä kohtaan oli kiimavuosina 2010-2015. Voi olla, että järjestelmien kantajia on enää parikymmentätuhatta. Koko maassa.
En keksi järkevää syytä valon kuvaamiseen. Mielummin ottaa kuvia kohteista, joita valo valaisee.
Ilman valoa ei ole valokuvaa. Et kuvaa kohdetta vaan siitä heijastuvaa valoa.
Monesti puhtaan ja mietitään vain välineitä. Valokuvauksessa kysys on kuitenkin nimenomaan valosta. Sen suunnasta, laadusta ja määrästä. Hienoinkin maisema muuttuu mitäänsanomattomaksi jos valo ei ole otollinen kuvaukseen. Samoin potreteissa. Älä mieti että millä se on kuvattu vaan miten se on valaistu.
Valo syntyy siitä, kun atomin virittyminen purkautuu eli atomin uloimmalle elektonikuorelle hypännyt elektroni palaa takaisin sisemmälle kuorelle, jolloin virittymiseen käytetty energia vapautuu valona näkyvän sähkömagneettisen säteilyn muodossa.
Niin on, kuvaat valoa.
Silmä on eräänlainen kaikuluotain. Silmä lähettää säteen ja vastaanottaa heijastuman. Väliainetta jossa säde kulkee kutsutaan eetteriksi.
Harakan siipiä joskus ihmettelin. Tietystä kulmasta katsottuna harakka voi näyttää mustavalkoiselta. Mutta toisesta kulmasta, jos valo tulee sopivasta suunnasta, siivessä näyttäisi olevan sininen kohta. Väri hohtaa, kun valo osuu tietyllä tavalla pintaan.
Olen ihmetellyt, miksei tällaista tekniikkaa enemmän hyödynnetä esim. talojen värittämisessä. Voisi olla huokoinen seinän pinta, koloissa erilaista väriä, joka näkyy tietystä kulmasta. Toisaalta, mitä se sitten hyödyttäisi, tai mitä varten niin tehtäisiin. Mitä jos esim. liikennemerkin kohdalla näkyisi rekka-autoilijan hyttiin korkealle erilainen rajoitus, kuin alhaalle urheiluautoihin.
Äskettäin karsin kuvia pois kamerasta, muistikortilta. Jäljelle jätetyissä oli usein jotain komeaa valaistuksen tai kontrastin kohdalla. Värikontrastia tai komeaa valaistusta.
Toki kuvaamisen elämäntapa saattaa olla hölmöä, tai puutteellisen tuntuista, jos kaikessa keskitytään aina vain siihen, miltä asiat näyttävät. Pintaliitoa. Toisaalta onko se tuomittavaa? Mitä jos joku harrastaa tällaista pintaliitoa tai meditaatiota?