Aivan jumalaton päättämättömyys, joka invalisoi ja tuhoaa elämän

ootko kysyny lääkäriltä apua?

"Aivan jumalaton päättämättömyys, joka invalisoi ja tuhoaa elämän

Anonyymi
29.09.2019 16:07

Mistä johtuu? Mitä voi tehdä? Kirjaimellisesti en pysty elämään normaalia elämää, koska en saa tehtyä päätöksiä suuntaan enkä toiseen. Aina 'jänistän' paikan tullen. Aina. Vaikka yritän kaikkeni. Tätä on jatkunut vuosi(kymmeni)a/ä. Työelämässä en ole (koskaan ollutkaan), en ole puhunut toiselle ihmiselle lausettakaan vuosiin."

- Olet joutunut kehään, jota kierrät, joka ruokkii itseään. Riko se kehä. Ensin pienissä asioissa ja sitten vähän isommissa. Mutta älä tee mitään typerää, jota varten sinulla on järki, joka taitaa toimiakin sinulla korostuneen hyvin, kun et saa tehtyä päätöksiä suuntaan tai toiseen. Sen kyllä ymmärtää, ollessaan jotain rimakauhua. Suuria päätöksiä täytyykin miettiä tarkkaan, pienemmät eivät vaikuta niin mullistavasti ja niissä voi höllentää. Jos ostat kaupasta vihreätä astianpesuainetta, etkä ole tyytyväinen siihen, ei se haittaa mitään, koska voit kokeilla seuraavalla kerralla punaista tai jotain muuta. Jos aikoo muuttaa maalta kaupunkiin, se on jo suuri päätös, jota sopii miettiäkin. Tai haluaako muuttaa maalle mummonmökkiin, jonka pihalla on vanha navetta, jonne mahtuu kaksi autoa, mutta lehmät puuttuvat. Riittävätkö rahat hullutuksiin, vai eikö ole rahaa ruokaankaan. Joutuuko asumaan teltassa sateessa, kylmässä ja pakkasella Suomessa, jossa ihmiset kärsivät. Mitä on mahdollista tehdä, mitä ei. Jos pääset kauppaan, etkä ole puhunut toiselle ihmiselle lausettakaan vuosiin, voit sanoa "kiitos ja näkemiin" kassalla. Puhu linnuille ja vaikka sorsille https://www.youtube.com/watch?v=9H8mWoSF7eM ruokkiessasi niitä. Jos sinulla on mahdollisuuksia, voit muuttaa niitä asioita, mihin pystyt. Wikipediasta löytyikin hieno tyyneysrukous, jota on käytetty kuulemma paljon AA-liikkeessäkin 1930-luvulta lähtien: "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

Usein on vaan niin, ettei ihminen edes huomaa kiertävänsä kehää eikä tajua, että asiat voisi tehdä toisinkin. Kun joku sen kertoo, vaikka ammatti-ihminen tai muu luotettava ihminen, esimerkiksi seurakunnan diakoni, jota sitoo vaitiolovelvollisuus - hämmästyy, ettei ole huomannutkaan, että toisinkin voisi tehdä. Toisaalta totuttujen tapojen muuttaminen voi ahdistaa niin paljon, että silloin on otettava vain pieniä askeleita, joita pitkin pääsee taaksepäinkin, jos suunta ei miellytä tai tunnu hyvältä.

Itseään omine traumoineen on syytä kuunnella eikä tukahduttaa itseään. Vaikket ole täydellinen, ei sitä kukaan muukaan ole, ja sinulla on oikeus olla sellainen kuin olet. Jos ei naurata, ei voi nauraa. Jos ei naurata, ei edes kannata teeskennellä mitään.

Ei pidä repiä itseään, mutta kirjoituksensa voi repiä, jos on purkanut kärsimystään ja ahdistustaan paperille eikä halua sitä säilyttää. Minua Julia Cameronin kirjat Tie luovuuteen ja Kultasuoni ovat auttaneet tehtävillään ja aamusivujen kirjoittamisella paljon. Moni meistä on mennyt lukkoon elämän särkiessä sisimmän ja on vaikea toipua, ellei saa niitä lukkoja auki. Se kipu pitää pihdeissään, saa kiertymään mutkalle ja käpertymään siihen. Käsittelemällä sen siitä voi päästä yli. Monella kirjoittaminen on auttanut; ihan yksinkertainen kirjoittaminen, että ottaa kynän käteensä ja raapustaa paperille ahdistuksensa, jolta ei ole milloinkaan suojassa tässä matosessa maailmassa.