Jonkin aikaa eläkkeellä olleena saan turhana olemisen kohtauksia muutaman kuukauden välein. Jokunen päivä kuluu siihen, että apeana märehdin, mitä virkaa minulla on. En vain saa samaa tyydytyksen tunnetta kun sain töissä ollessani.
Älkääkä kaupatko harrastuksia ja hyväntekeväisyyttä, niitä on itselle sopivasti, ehkä jonkun mielestä liikaa, ei kenenkään mielestä liian vähän. Uskontoakin on, en sieltäkään tehtävää ole löytänyt, kokeillut kyllä eri sortteja. Ihmissuhteita sopivasti. Sisar, joille asiasta joskus soitan sanoo, joo sä oot aina ollut tuollanen kumma. Hän on itse järkevyys ja jalat maassa.
Mistä löytäisi sellaisen ihan oman jutun, joka palkitsisi niin että tuntisi itsensä tärkeäksi. Sellaiseksi kun tunsi kun sai perehtyä uusiin töihin, sai pienen palkankorotuksenkin ja koki olevansa tärkeä ja tarpeellinen. Olen miettinyt pääni puhki omaa missiota, jonka joku innostuneena kertoo löytäneensä. Voiko sitä enää eläkkeellä löytää.
Älkääkä kaupatko harrastuksia ja hyväntekeväisyyttä, niitä on itselle sopivasti, ehkä jonkun mielestä liikaa, ei kenenkään mielestä liian vähän. Uskontoakin on, en sieltäkään tehtävää ole löytänyt, kokeillut kyllä eri sortteja. Ihmissuhteita sopivasti. Sisar, joille asiasta joskus soitan sanoo, joo sä oot aina ollut tuollanen kumma. Hän on itse järkevyys ja jalat maassa.
Mistä löytäisi sellaisen ihan oman jutun, joka palkitsisi niin että tuntisi itsensä tärkeäksi. Sellaiseksi kun tunsi kun sai perehtyä uusiin töihin, sai pienen palkankorotuksenkin ja koki olevansa tärkeä ja tarpeellinen. Olen miettinyt pääni puhki omaa missiota, jonka joku innostuneena kertoo löytäneensä. Voiko sitä enää eläkkeellä löytää.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Mielialalääkitys tuollaisen pikkujutun korjaa suit sait! Vaikka kakka olisi housussa, eikun hymyilyttää, eli tehoa tuntuu olevan.
Jo avauksesi kertoo täydellisesti, että et tule löytämään tyydytystä mistään asiasta.
Sellaista missiota ei ole maailmaan keksittykään.
Sisaresi oikeassa outoudestasi. Sinulla on kaikki palikat, mikään ei ole hyvä.
Hyvästi.
Minä syön karjalanpiirakkaa ja juon teetä, loistomissio tähän sateiseen syysiltaan.
Elämä koostuu hetkistä.
Minä en pure piirakkaa enkä piparia. Lenkkimakkarankaan puraisusta en tunne syyllisyyttä koska olen mies.
Mutta tänään, päivä on ollut kyllä kahvi ja rahkapiirakka voittoinen. Joku yksityinen leipomo sen on tehnyt. Eilen aloitin, enää pari pientä siivua jäljellä.
Olen sitä mieltä, että hyvien makustusten ei pidä antaa vanheta yli kahden päivän.
Sinullapa herkut on, tunnustan syöneeni päiväkahvin kanssa yhden piparin.
Muuten nautin ainoastaan tuoretta leivonnaista.
Aloittajalle.
Eikös sinun ikioma elämäsi ole jo se missio?
Sisaresi ei nyt oikein kivasti tokaissut sinulle.
Voisiko olla, että et muiden mielestä ole sen kummempi.
Kun kirjoitat viihtyneesi työssäsi ja saaneesi siitä arvostusta, hyvä niin.
Ilmeisesti sinua kohdeltiinkin hyvin.
No. Kannattaisiko miettiä, missä asiassa osoitit vahvuutta työssäsi?
Et kerro ikääsi. Elikkäs, jos olet 'tuore eläkeläinen' tutki työpaikkailmoituksia
tai työvoimatoimistossa. Josko löytäisit muutama-tunti-viikossa -työn.
Siis sellaisen, mikä ei enää sido liiaksi.
Myös se, että tutkit, mitä on tarjolla, niin saatat havaita, että mitä vielä, olen osuuteni hoitanut.
Voithan käydä keskustelemassa jossain arvottomuuden tunteestasi.
Ehkä yleinen vanhusten väheksyntä on maalittanut sinut.
Nokka pystyyn!
Beng
Sinun on parasta alkaa haastaa itseäsi oikein kunnolla. Fyysisesti! Miten olisi vaikka vaellukset suht rankoissa maastoissa, sellaisissa missä on korkeuseroja rutkasti ja joutuisit välillä käyttämään kompassiakin. Reiteillä missä ei ole muita vaeltajia mustanaan. Siis itse olisit vastuussa selviämisestäsi. Alahan etsiä!
Eilen valittiin Miss suomio.
Arjessa kukin on elämänsä miss io.
Missiolla ihana Kreikkalainen poikaystävä.
Kummin se muuten oli? Alitajuntaan osui joku sana espanjalaisesta poikaystävästä (lomaromanssi) Kyprokselta jossa missikin asunut mutta palasi suomeen prioriteettina missi kisat?
Oli miten oli, arvaten espanjalaisten (tai kreikkalaisten) miesten luonteen, heidän etäsuhteensa asettaa kysymysmerkkejä. Uskollisuusprosentti hiponee nollaa. Ei pahalla, mutta ne elämän realiteetit.
Lemmikki on riippuvainen omistajastaan riippuvainen ja siten tekee hänestä tärkeän. Lemmikillä ei ole muita, kuka ruokkisi tai hoitaisi sitä. Siksi.
Beng, En ole kenenkään mielestä mitenkään kummempi, muut ovat kaltaisiani, he vain jäivät sinne kun lähdin ja kuten arvaat, joku tyytymätön pitkin hampain kadehtien, voi kun minäkin.
"Myös se, että tutkit, mitä on tarjolla, niin saatat havaita, että mitä vielä, olen osuuteni hoitanut." Tätä sisko sanoo myös, että pitäisi nauttia kun on käynyt töissä yli 40 vuotta. En ota enää töitä, kun nuoremmille pitäisi olla, olisin voinut jäädä omaankin.
Olen eläinrakas vain, jos sillä eläimellä on missio, talon vartiointi, metsästys tai kissalla hiirien pyydystäminen. En usko joutilaan elukan onneen.
Olen vaeltanut vuoristoissa pelkäämässä, enää en uskalla, johtaisi siihen että helikopteri hakisi pois.
Heräsin äsken kun kumppani kuorsasi, siksi tulin tähän kirjoittelemaan.
Minulla taas puolison CPAP-laite herätti.
Eläkeläiset ovat pääsääntöisesti turha joukko! Ei ole ollenkaan mielekästä viettää ehkä useampi vuosikymmen oleskelemalla. Mahdollisesti vielä kunnon huonontumista odotellessa.
Ok, ok on kaikenlaista pikkupuuhaa; vapaaehtoistoiminta, kaikenlaiset harrastekerhot, joita palvelukeskukset ovat täynnä ym., ym. Riittävätkö kuitenkaan "elämän missioksi"?
Itseni koen ainakin turhaksi nyt, kun lapsenlapsetkin ovat kasvaneet hoiva-ajan ohi. Kaikki ovat poikia, eikä mummojutut enää välttämättä kiinnosta.
Olen laittanut tavoitteeksi asunnon loppulainan maksamisen ja sitten voi vaikka mennä.
Mene kansalaisopistoon tai avoimeen yliopistoon opiskelemaan jotain mielenkiintoista.
Tosin innostuksesi aiheen osaat valita vain sinä itse. Mieti mikä sinua kiinnostaa. Jos tuntuu että mikään ei kiinnosta, tunnet itsesi arvottomaksi käyppä porisemassa jonkun ammattiauttajan kanssa. Ehkä hän osaa auttaa sinua löytämään oanarvontuntosi ja hakeutumaan niiden aioiden pariin, jotka sinua kiinnostavat ja joita arvostat.
täällä toinen samanlainen, jotakin "haastavaa", - pelkät harrastukset. . .on, siis, - kirjaimellisesti, - harrastuksia, eikä mitään muuta ! Ei oikein tyydytä pelkät harrastukset !
No mikä se sitten tyydyttää, uusi ihmissuhde?
Ihanaa! En koe itseäni "arvottomaksi", vaan turhaksi! Olen elämässäni tehnyt kaiken, mitä olen halunnut ja toteuttanut kaikki unelmani. Olen niinkuin tehnyt jo kaiken! Olen ollut kiinnostunut ja arvostanutkin, että kaikki on vain jo hoidettu. Niin nyt tuntuu pikkaisen turhalta nauttia valmiista elämästä.
Pidän haasteista, eikä niitä haasteita nyt niin yli kuusikymppisen elämässä ole! Ei ainakaan minun!
No ei pitäis kyllä sun ikäisellä olla jo kaikki tehtynä. Kiinostuksen kohteet ja arvostukset jo hoidettu temppuna pois alta? Tavallinen arkielämä tuntuu turhalta?
Kukaan ei niit haasteita ei voi sinulle ojentaa valmiina vaan ne sinun pitää kyllä ihan itse oivaltaa ja siihen voisit ainakin kokeilla ammattipua. Jospa saisit elämääsi uutta näkökulmaa ja jospa sieltä putkahtaisi niitä haluamiasi haasteitakin. Vois elämääsi alkaa taas aurinko paistaa. Alakuloa?
Aurinkohan paistaa! Kaikki on vain tehty ja joka hetkestä olen nauttinut. No, onhan se tavallinen "arkielämä" tässä iässä turhaa. Itsensä kanssa puuhastelua! Todella tylsää! Mitä "haasteita putkahtaa"? Pidän todellisista haasteista, en vanhusten "putkahtaneista haasteista".
"Ammattiapu!" Todella syvältä! En ole mikään jauhaja, vaan tekijä.
Noh, ehkä ajattelemme elämästä eri tavoin. Minusta elämässä on tekemistä niin kauan kuin elämää riittää. Ja löydän arjesta niitä ilon ja tyytyväisyyden aiheita joten maailmamme eivät tässä oikein kohtaa.
Et oikein vissiin ymmärrä ammattiavun sisältöä. Vai aatteletko että tekemällä löydät sen haasteen elämääsi? Ja jos niin mitä tekemällä? Ja kuka tässä vanhuksista on puhunut.
Siis ei elämä ole taputeltu ennen kuin se on elänyt.
Ja ei kait sinulle ole vain tullut se "enkä ikä" :DD
Kyllä, kyllä tekemistä riittää, mutta se on turhaa itsensä kanssa puuhastelua. Katselee noitakin puuhastelijoita palvelukeskuksissa, niin kovin turhalta näyttää. Onhan se kiva, jos tuntee puuhastelun tärkeäksi ja saa siitä jotain itselleen, mutta se on kuitenkin vain puuhastelua. Se elämän "rakentaminen" on jo jäänyt taakse. Sille ei vain mitään voi!
Yli viisikymppinen haisee ja yli kuusikymppinen on vanhus!
Höpö höpö. Rakenna itsellesi hyvä vanhuus, Tee siitä haaste sitten.
Olen jo vanhus!
No sittenhän sen rakentaminen on hyvä aloittaa heti eikä viidestoista päivä :D.
Olen laittanut talteen eri kauppakuljetusten numeroita, pizzapaikkojen numeroita, siivousfirmoja, pesulapalveluita ym. Mitä vielä?
No en minä tiiä. Sinunhan se on vanhuushankkees. Nuotko olet listannut tärkeimpinä?
Perusasiat kuntoon, niin sen jälkeen voi jatkaa haihattelua!
No niissä perusasioissa voi riittää haastetta
Eipä niissä perusasioissa mitään haastetta ole.
No ehkä ei vielä mutta sitten ku niitä aletaan työstää todeksi.
Ihan normaalia asioiden hoitoa!
Toivotaan näin :D.
Vanhuuteen varautumisen iltapäivä Oodissa Helsingissä 10.10. – Oma tulevaisuuden asuminen kirkastuu järjestelmällisellä suunnittelulla
Jos asuisin lähempänä menisin tuonne. Vanhustyön keskuliiton järjestämä tapahtuma upeassa Oodissa.
Rikkailla on varaa yksityiseen hoitoon ja asumiseen. Köyhät menevät kunnalliseen, jos pääsevät. Samanlainen ”hoito” molemmissa! Tokihan on sitten kaikenlaista ”yhteisöllistä” asumista, jos jotain kiinnostaa.
Ei se vanhusasuminen nyt niin sen kummempaa ole!
Aina voi kuitenkin mennä kuulemaan tilaisuuksiin joita järjestetään aiheesta. Ennakkoasenteet pois.
Se kai on sitä kivaa puuhastelua, jos tykkää!
Aivan. Kuuleminen ei ainakaa haittaa.
Samalla lailla tunsin itsekin, mutta sain tilaisuuden tehdä keikkatyötä, sijaisuuksia, samalta työnantajalta jolla olin ollut työssä. Parin vuoden ajan tein, nyt en enää. Tykkäsin. Keväällä tunsin, että nyt olen tehnyt tehtäväni eikä enää ole ollut turhuuden tunnetta.
Eisinulla ole ennen eläkettäkään ollut mukavaa, yritöt vain selitellä omaa mielikuvituksen puutetta ja aloite kyvyttömyyttä. Yhtä typerää, kun duunari voittaa lotossa miljoonia niin älli ei riitä tekemään mitään vaan jatkaa taksikuskina tms.
Mietipä, miten voisit parantaa maailmaa.
Mitä sinä voisit tehdä?
Ei yhtään huono missio, ja tekemistä riittää varmaan vaikka lopuksi elämääsi.
Koska aloitat?
Minusta ne muotiin tulleet oman arkun nikkarointikurssit ovat hyvää tekemistä ja haastetta tylsään arkeen. Voi toteuttaa itseään parhaalla mahdollisella tavalla kunhan vaan ei lyö vasaralla peukaloon, saa tulehduksen, verenmyrkytyksen ja kupsahtaa puoli valmiiseen arkkuun.
Arkku pitää olla täydellinen ja korvaamaton.
Määennoo. Tossun alla ovat raukkoja nysvääjiä jotka on alakanu pelekästään rojektityöntekijäksi muijanaikkoselle joka sannoo miten asia on. Äijäjäppinen on tarkotettu kulukemmaan ommaa polokuaan ja äijäasiamiehenä mää sanon kaikille tossun alla oleville että sorron yöstä nouskaa ja lähtekää kalijoile.
Seuraavan kerran, noin kaljapäissäsi kun olet, yritä muistaa avata tossun alla ketju.
Tässä keskustellaan tylsästä arjesta tylsästi selvinpäin, jota ei paraskaan humala parantaisi.
Ruotsissa eläkeläiset käyvät töissä, heillä on kokemusta annettavana nuoremmille.
Miksi ei täällä tehdä niin. Niinpä niin.
Kyllä nuoret kärkkyy sitä vanhemman työpaikkaa eivätkä katso hyvällä silmällä jos eläkeläinen käy töissä.
Kyllä nuoret kärkkyy sitä vanhemman työpaikkaa eivätkä katso hyvällä silmällä jos eläkeläinen käy töissä.
Pahoittelen aloittaja, jos sinä et löydä itse omaa missiotasi. Täällä kukaan ei osaa eikä voi aiheessasi sinua neuvoa. Osannetko arvella miksi? - Nm. Korvain välinen ja alitajunta-aihe
Ole vaa oma ittes ku ei susta tullut mitä piti :)
Tulihan hänestä. Mutta kaikille ei riitä tavanomainen. - Nm. Rima korkeammalla
Mikä hänestä tuli, tulee? Hänestä tulee vainaja kuten meistä muistakin. Siinä missiota kerrakseen. Kuolee hän jopa tylsyyteen.
Jotkut vaan ottavat pakkopullakseen kaikenlaisten kissanristiäisissä juoksemisen ja harrastukset kun pakenevat omaa minuuttaan. Eipä ole mitään kamalampaa kohtaloa.
Pelkäävät ressukat kuolemaa niin paljon etteivät uskalla vain olla.
Kuitenkin se on peili josta katsoo elämäsi paras kaveri. Sen kanssa kun tulee toimeen, pärjää elämän ja muidenkin kanssa. Jotkut taas haluavat erakoitua, sekin on ok.
"Elämä on kuolemista", se on selvä, mutta niin kauan kun on elämää, pitää elää, eikä kuolla pystyyn. Kissanristiäiset eivät ole pakkopullaa, jos tykkää käydä niissä ja harrasteet täyttävät ja täydentävät, ovat ajankulua ja tekemistä.
Me muut emme halua jämähtää paikoillaan olemisen kamalaan kohtaloon. Terve ihminen menee, tekee, toimii, osallistuu ... eli elää siihen asti kunnes elämä on loppu. Järkyttävä ajatus, että kuolemaa pitäisi ruveta odottamaan. Odotatko istuen vai maaten? - Nm. Ehtoopuolen eläväinen epeli
Suurimman osan viikosta vain olen ja aika tuntuu kuin lentävän. En harrasta harrastuksia, en missään juoksemista, en edes kyläile.
Tottakai asioilla on käytävä, ensisijaisesti kaupat. Mutta nykyään saa kaiken jopa kotiovelle.
Liikun jonkun verran ja välillä hyppään junaan ja lähden maailmalle. Aikatauluja en harrasta "huomenna sitä, ylihuomenna tuota, ensi viikolla kirkkoon ja pappilan muorin penkin alle" jne.
Ikkunastakin näkee ison osan maailmaa kun osaa katsoa. Maalaismaisema ei masenna.
Tänään tullut vettä yhden kesän edestä. Hauskaa sekin.
Elämä on arvokasta joka sekunti.
Sitä "arvokkaammaksi" tulee, mitä vanhemmaksi elää, jos ei suorilta jaloilta kuole. Terveydenhoidon menot vaan nousevat ja ihan turhan takia.
Kiitos kaikille kirjoittajille. Nyt olen alkanut toipua, kunnes muutaman kuukauden päästä tilanne on taas tiltissä, mieli maassa ja sielu perseellään. Aina voi toivoa, ettei enää tulisi lainkaan, luulen että jokaisen kurja-session käsittelyn jälkeen jotain sydämen syövereissä selviää. Luen joka meilin, niin että onnitelkaa itseänne, toimitte yhden ihmisen psykiatrina viikon verran.
Olemme selvinneet kumppanin jouluajan ahdistuksesta. Puolisonsa aikanaan muutti kotoa just ennen joulua pitkän liiton jälkeen. Kun löysimme toisemme, kumppani tuli hulluksi joulukuun alussa, en nyt vatvo yksityiskohtia, ja palasi omaksi itsekseen Tapaninpäivänä. Sitä kesti ehkä viisi vuotta.
Joku kehotti lukemaan tai kuuntelemaan Lokki Jonathanin tarinan. Suosittelen! Aloittaja
Luin about ketjun. En ehdota pitsin nypläystä vaan työntekoa. Olen ollut aika ajoin mukana työelämässä. Jo päivän työkomennus kuukaudessa antaa potkua arkeen, suosittelen.
Nyt kertomasi tarina on kyllä aivan jotain muuta kuin aloitus. Koetat siis etsiä sellaista tekemistä, että voit unohtaa ihmissuhdesotkut / -ongelmat, Voihan siinä(kin) olla ideaa. - Nm. Työ on hyvä
Mene töihin. Nythän on työvoimapula. Älä mieti turhaan keskity olemassaoloon.
Menis äkkiä kolme vuotta ja pääsis eläkkeelle.
No nyt alkoi haiskahtaa että tarvitset aikaa nimenomaan itsellesi. Ei siinä missiot auta! Outo tuo nykypuolison trauma entistä puolisoaan kohtaan. Oletko ollut hänelle tuki ja turva? Vähän epäilen ettet ihan joka mutkassa ole onnistunut, kun noin vahvasti oireili/oireilee?
Jos tilanne on jo rauhoittunut (niin taisit mainita) niin tee jotain mitä et kuunaan ole tehnyt, mene jonnekin minne aina aikaisemmin olet kieltäytynyt menemästä ja jopa katsomastakin, tai jotain muuta täysin poikkeuksellista verrattuna entiseen (melko tylsään?) elämääsi. Voit löytää ihan uusia maailmoja. Ei siinä muutama työpäivä kuukaudessa mitään auta.
Voit itse rauhoituttuasi yrittää vetää puoliskon mukaan uusiin kuvioihin. Jos ei onnistu niin se siitä sitten. Jotensakin tunnut aika negatiiviselta, ehkä se johtuu elämäntilanteestasi, ehkä ihan jostain muusta. Tsemppiä silti <3
Voi olla samanlainen ongelma edessä, tai sitten ei.
Eihän tavallisen ihmisen tekemisillä isompaa merkitystä ole kun itselle ja muutamalle läheiselle.
Se kuitenkin kannattaa pitää mielessä, että jäljelläoleva elämä ei ole enää pitkä, ja mikä siitä on toiminnallista aikaa.
Viidentoista vuoden kuluttua minäkin olen jo liki kahdeksankymmentä, siis miten sille viidelletoista vuodelle saa tärkeäntuntuista tekemistä.
Talveakin siinä on yhteensä monta vuotta.
On kavereita hommissa yli seitenkymppisen, katsotaan nyt huomiseen :).
Ja kun mun vanhemmat eli 90siksi, niin itsellä siihen aikaa olisi vielä reilu 20 v. Saa siinä keksiä tähellistä tekemistä.
Luusin, jos elää yli kahdeksankymppiseksi, niin elämä on pelkkää suoriutumista päivästä toiseen.
Kunhan ei muille taakaksi joutuisi.