Mulla on kolmevuotias uros joka on nyt kerran käynyt lapseen (4v.) kiinni, ei purrut pahasti, mutta kaatanut lattialle ja murissut naaman edessä ja pois repimisen jälkeen yrittää hyökätä pojan päälle uudestaan..
Nyt muutaman kerran on murissut jos poika halaa tai paijaa, joskus taas kinuaa pojan huomiota ihan kympillä ja jos ei poika huomaa niin koira menee paikallensa mököttämään.
Koira ja lapsi on ollut kokoajan kuin paita ja peppu, mutta nyt todellakin jotain on vialla. Eläinlääkärissä käytetty ja todettu että ei ole mitään kipuja, ja nyt toivoton tilanne.
Kyseessä on isohko koira, jolla voimaa on ja pelkään että jos kerran on käynyt päälle ja vielä yrittää uudestaan, se joskus repii koko pojan. Tilanteiden sattuessa olen aina ollut vieressä ja poika kävelee esim. huoneestaan sohvalle ja silloin koira hyökkää.
Sen ymmärtäisin jos poika tahallaan kiusaa koiraa tai satuttaa, mutta nämä on ollut näitä yllätyshyökkäyksiä. Minulle on joskus aikoinaan käynyt lahkeeseen tai takkiin kiinni, eikä päästä irti helpolla.
Isäntää uskoo ja palvoo, mutta näissä tilanteissa ei äijänkään sana paina. Koira täytyy tosissaan repiä irti.
Mitä teen, en haluaisi kuitenkaan vaarallista koiraa eteenpäin lykätä, kun ei ole kaikki sillä kohdallaan. Ongelmakoirakouluttajakin sanoi että piikille vaan, jos tollainen on, eikä meidän rahkeet enää riitä sellaisiin. Toivo alkaa olla mennyt. Kertokaa mitä teen!!
Koira on muuten tosi ihana, hieman villi ja hassu hauva, jota tosissaan rakastetaan suuresti, mutta en hyväksy että käy kiinni kehenkään.
Nyt muutaman kerran on murissut jos poika halaa tai paijaa, joskus taas kinuaa pojan huomiota ihan kympillä ja jos ei poika huomaa niin koira menee paikallensa mököttämään.
Koira ja lapsi on ollut kokoajan kuin paita ja peppu, mutta nyt todellakin jotain on vialla. Eläinlääkärissä käytetty ja todettu että ei ole mitään kipuja, ja nyt toivoton tilanne.
Kyseessä on isohko koira, jolla voimaa on ja pelkään että jos kerran on käynyt päälle ja vielä yrittää uudestaan, se joskus repii koko pojan. Tilanteiden sattuessa olen aina ollut vieressä ja poika kävelee esim. huoneestaan sohvalle ja silloin koira hyökkää.
Sen ymmärtäisin jos poika tahallaan kiusaa koiraa tai satuttaa, mutta nämä on ollut näitä yllätyshyökkäyksiä. Minulle on joskus aikoinaan käynyt lahkeeseen tai takkiin kiinni, eikä päästä irti helpolla.
Isäntää uskoo ja palvoo, mutta näissä tilanteissa ei äijänkään sana paina. Koira täytyy tosissaan repiä irti.
Mitä teen, en haluaisi kuitenkaan vaarallista koiraa eteenpäin lykätä, kun ei ole kaikki sillä kohdallaan. Ongelmakoirakouluttajakin sanoi että piikille vaan, jos tollainen on, eikä meidän rahkeet enää riitä sellaisiin. Toivo alkaa olla mennyt. Kertokaa mitä teen!!
Koira on muuten tosi ihana, hieman villi ja hassu hauva, jota tosissaan rakastetaan suuresti, mutta en hyväksy että käy kiinni kehenkään.
Vastaukset 32
Vanhimmat
omaakokemusta minulle ei tuollaisesta koirasta ole, mutta suosittelisin tottelevaisuuskoulutusta ennen lopettamista. Mieleeni herää onko koiraa joskus kiusattu saman kaltaisessa tilanteessa? Onko koira ollut sinulla aivan luovutus iästä asti, vai onko se ollu muussa kodissa aikaisemmin?
Kannattaisi kysyä koiran kasvattajalta tai entiseltä omistajalta onko koirassa tai muissa pentueen jäsenissä ilmennyt samanlaisia käyttäytymis tapoja. Toivon että tilanteeseen löytyy parempi vaihtoehto kuin piikki.
Mutta ei tunnu nekään auttavan ja ongelmakoirakouluttajakin sanoi suoraan muutaman kerran jälkeen että piikille vaan.. Koira on ollut koko pentuajan minulla, ja kotona olen kokoajan. Eikä poikakaan ole silmistäni kamalan kaukana, koska asumme kaksiossa ja koiralle opetettu ettei mene makuuhuoneeseen ja vielä portti edessä ja varmana huomaisi jos poika sitä repisi, koska tosi pieni asunto.
Kasvattaja ei halua olla missään tekemisissä meidän kanssa, koska koirallamme on pennusta asti ollut piilevä vika, ihan eläinlääkärin toteama, (josta ollaan itsemme kipeäksi maksettu, mutta nyt näyttää kaikki olevan sen osalta hyvin kun koira kasvanut ja luusto) ja kun pistin haloon pystyyn korvauksista. Kasvattajan mielestä minä olin korvausvelvollinen maksamaan koiran ollessa kahden kuukauden ikäinen, vaikka kennellitto ja kuluttajaneuvoja oli samaa mieltä kanssani.
Sisaruksia olen etsinyt mutta ilman tuloksia. Piikki ei tietenkään ole ensimmäinen ajatus mielessä, mutta jos tämä jatkuu eikä tulevaisuutta näy, niin...
Mitä kirjoitit koirasi kasvattajasta, toivoisin kaikkien kuitenkin pentua hankkiessaan rekisteröityihin pentuihin vaikka ne maksaisivatkin enemmän on kavasttaja ainakin periaatteessa velvollinen korvaamaan tietyt viat joita on kauppakirjaan merkitty.
Tuo tilanteesi on valitettava ja selvästi olet mielessäsi jo luopunutkin koirasta vaikka ilmeisen kipeää se tekeekin.
Ei se koira siitä viimeisestä piikistä sen enempää "tiedä" kuin jos se nukutettaisiin jotain toimenpidettä varten.
Koira on sinun ja miehesi ja saanut kasvaa teillä, nyt kun luottamus on mennyt niin teillä on velvollisuus hoitaa asia loppuun, eikä siitä kukaan teitä voi syyttää.
lapsi on aina etusijalla ennen koiraa. jos pystyt jo kuvittelemaan, koiran repivän pojan, ei mielestäni ole mitään järkeä pitää lapsiperheessä koiraa joka ei ole luotettava. on suuri mahdollisuus, että koira käy poikaan vielä kiinni, jos kerran sillä on jo tuollaista käytöstä. toimi heti äläkä siirrä ongelmaa enää eteenpäin. kadut aina sitä jos koira pääseekin joskus repimään lapsesi kasvot.
viet sen koiran piikille...aivan hullua kysellä täällä...!Toivottavasti olet tehnyt sen jo ennenkuin tämä vastaus tulee!!!!!!!
Aika huonolta kuulostaa, valitettavasti =o(
Yksi vaihtoehto voisi olla koiran kastraatio, mutta toisaalta...vie aikaa ennen kuin se vaikuttaa, JOS vaikuttaa ollenkaan koiran hyökkäävyyteen.
Eipä tuossa tilanteessa ole kovin montaa vaihtoehtoa: Koiralle kuonokoppa(onko eläminen mielekästä jatkuvasti koppa kuonolla?), asunnon rajaaminen (ei taida toimia?) tai enkelipiikki.
Itse varmasti tiedät mikä on oikein!
Kerrothan ratkaisustasi?
Hei..
siskoni kora oli ollut 5 eri kodissa ja päätyi siskolle 2 lasta.. oli ollut jo pari vuotta siellä ja ei ongelmia pari kuukautta sitten raapaisi poskesta vauvaa. alkoi ihmisille murista ja mahtoi siinä jotain purastakin. Ei ennen mitään ongelmia siellä mutta edellisissä kodeissa oli ulvonut ym kun oli jäänyt yksin. se kiintyi niin paljon poikiin ja isäntään ja emäntään että oli mustasukkainen sille vauvalle ja vieraille mitä tuli käymään. lopulta se kastroitiin meni hyvin ja alle viikon päästä puraisi jalasta yhtä nais henkilöä tuli iso haava ja paljon verta. eli leikkaus ei auttanut. enkä usko että ennä siinä vaiheessa oikein mikään oisi auttanut. se olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. ei se ole oikein että viidessä eri kodissa. koira menetti uskonsa ihmisiin..Poikiin se ei koskenut koskaan palvoi niitä. seuraavana päivänä koira lopetettiin. poika itki seuraavan yön ja seuraava poika ei vielä tiennyt että koira on kuollut kun, hän oli meillä yötä oli siinä vaikea olla kertomatta kun poika puhuu hyvää koirasta. ja tietää ettei mitään koiraa ole enää. 2 viikon päästä kävimme syntymäpäivälahjaksi hakemassa niille koiran pennun joka kasvaa hyvässä kodissa pennusta asti. Eli ei leikkaus aina auta jos on jo mennyt niin huonoksi asiat. saattaa vain paheneta kuten tässä kävi.. tämä koira oli ollut monessa eri kodissa teillä ei mutta.... koirakohtainen
Tiedoksi: ei kastraatio vaikuta viikon päästä! Vie useamman kuukauden, ennen kuin hormonituotanto on pysyvästi matalalla ja toimenpide alkaa näkyä koiran käytöksessä!
Ja edelleen toitotan sitä etten laita sellaista koiraa eteenpäin, joka on käynyt kerran kiinni, koska se voi myös toistamiseen tehdä sen. Näin eläinlääkäri myöskin vahvisti sen!
En anna sitä lapsettomille ihmisille, koska heille voi tulla myöhemmin lapsia tai tilanteita joissa on muita lapsia läsnä.
Koiria on ollut ennenkin elämässä ja kaikki on ollut lapsirakkaita ja ystävällisiä lapsille ja aikuisille.
Luulen että ihmiset jotka haukkuu minua ja päätöstäni, tietävät kaiken koirista ja sen pidosta..
kun poikani alkoi liikkumaan lattialla, muuttui myöskin koiruuden käytös ja jos lapsi konttasi kohti, niin näytti koko valkoisen hammasrivistönsä samalla pahaaenteisesti muristen. En tosiaankaan kahta kertaa miettinyt tärkeysjärjestystä ja niin vaihtoi koiruus kotia! Tosin meni äidilleni ja sen jälkeen hyväksyi myöskin lapsen. Ei välittänyt mitään, vaikka poika makoili päällä, tutki suutä, korvia jne.
Mutta halusin vain muidenkin mielipiteen asiaan. Jotain vakuuttelua että en ole heti tekemässä väärin, esim. lähin(ex) ystäväni haukkui minut pystyyn kun kerroin lopettavani koiran, perusteluna hänellä oli että lopetan hyvän koiran, ilman hyvää syytä, murahdus ja kiinni käyminen kuuluu koiran luontaisiin vaistoihin, siksi kysyin, vaikka tiesin että koira ei enää tänne jää, ja en pistä tällaista tapausta eteenpäin, tiedä sitä, milloin seuraavan kerran käy tosi pahasti. Kiitos vastauksista... Tänään on aika koiralle illalla ja siihen asti täytyy pitää koira poissa lapsen ja meidän tieltä.
Kova päätös...mutta ehdottomasti kaikkien kannalta järkevin...
mutta oikein teet! ystäväsi ei taida asiasta tietää mitään. hänenhän se sinua pitäisi tukea vaikeassa päätöksessä, eikä jauhaa tuommoista.
koitahan jaksaa. kyllä se on oikea päätös, älä epäile sitä hetkeäkään!
Kiitos tukemisesta, vaikeaa tämä on, mutta nyt aika tilattu ja koira pidetään erossa lapsesta. Miehen ympärillä kiehnää, kun vie sitä ulos ja kasvattajaakin infottu. Ei vastaavaa tapausta ole ollut kenelläkään muista sisaruksista, mutta meillä kävi vain näin huonosti.
Kyselin rotupalstalla tästä asiasta ja tästä rodusta on löytynyt vähän pipipäitä yksilöitä, vaikka muuten onkin hyvä perhekoira ja terve muuten.
Ottaa vaan päähän kaiken maailman selitykset että turhaan lopetetaan. Eläinlääkärikin sanoi että jos puree kerran niin se puree toistekkin.
Joku sanoi että leikin lapseni hengellä, mutta tämä lopetusasia oli jo tiedossa ja tiesin että se on edessä, halusin vain saada varmistusta sille etten ole mikään huono omistaja ja lopeta koiraani turhaan.
TV:ssä vähän aikaa sitten ongelmakoirakouluttaja sanoi joskus että vastaavanlaisessa tilanteessa on muutettu koira rakastamaan lasta, ei käymään kiinni tai murisemaan, mutta ihmeitä ei enää tapahdu meidän kohdalla ja koira saa lentää sateenkaarisillalle...
ihan kamalaa,että näin voi käydä.Saako tuota rotua kysyä?
Todella paljon voimia sinulle
saksanseisoja perhe lintukoira, harmi miehen ja metsästyksen puolesta että hyvä koira menee..
Minulla itselläni on iso koira, 2lasta ja täytyy myöntää että ongelma on paha. En kirjoituksestasi pystynyt bongaamaan koirasi rotua koska sillä on myös käytöksen kannalta merkitystä myös olennainen asia eli koulutus puuttui kirjoituksestasi.Itse olen paljon tekemisissä koirien kanssa.Koira tarvitsee johtajan ja jos koiran johtaja käsitys on väärä tämän kaltaisia oireita saattaa ilmetä. Johtajuusharjoituksena on esim. Koira ei saa syödä ennenkuin sille annetaan lupa , ovesta ei saa mennä ulos ennenkuin ihminen antaa ulos.Ulkona koiran ei anneta määrätä suuntaa johon kävellään .Myös yksi hyvä keino on ettei koiraa huomioida jos hän haluaa rapsutuksia vaan ihminen kutsuu ensin koiran ja sen jälkeen rapsutetaan.Yksi ongelma voi olla hermostollinen sairaus joka kannattaa sulkea pois esim. kysymällä sieltä mistä koira on hommattu onko koiran suvussa neurologisia sairauksia.Periaate on että tälläinen käytös pystytään parantamaan mutta jos hermostollinen sairaus on kysymyksessä koira on parempi viedä lopetettavaksi.
meillä tehty koulutuksessa ja tähän asti noudatettu sitä asiaa ja tarkasti, en usko että siitä on kyse enää..
Eläinlääkärillä sitä käytetty jos sillä olisi jotain kipuja, mutta ei mitään löytynyt, päätä nyt ei voi tutkia kuin kuvauksien avulla.
Ongelmakoirakouluttajalla käytiin ja sanoi ettei kaikki sillä ole kohdallaan, vaikka muuten se on varmasti hyvä koira.
Ulkona tottelee loistavasti, vaikka lintukoira onkin.
Kasvattajasta kerroin yllä, ettei pahemmin olla yhteyksissä oltu riitojen takia, mutta sitäkin infottu, ja yllättynyt oli hänkin. Näissä roduissa on myöskin joskus ollut jotain tapauksia, jotka ovat agressiivisia, ja meille sattui tällainen tapaus.
En enää lähde koiraa viemään mihinkään tutkimuksiin, koska myös eläinlääkäri oli sitä mieltä, että toista kertaa ei kannata jäädä odottamaan, eikä laittaa tällaista koiraa kiertoon.
Aikaisemmat koiramme ovat olleet täysin lapsirakkaita ja kilttejä, mutta tämä tapaus on poikkeus, alussa kaikki hyvin ja lopuksi ilmestyy vikoja..
Kunnioitan sitä että olet kokeillut kaikkia vaihtoehtoja.Jos minun koirani Belgianpaimenkoira käyttäytyisi lapsiani kohtaan noin kyllä itsekkin harkitsisin piikkiä. Meillä on ongelmana ollut enemmän eroahdistus josta olemme koulutuksen avulla päästy eroon.Itse toimin terveydenhuolto alalla joten kaikki tälläinen kiinnostaa minua tavattomasti.Toivotan sinulle voimia erota perheenjäsenestä ja uskollisesta kaverista.
Koira oli todellakin pitkän harkinnan tulos ja rodusta on aikaisempaa kokemusta. Eka uroksemme oli aivan tervepäinen ja hieno otus ja vielä samaa rotua. Toinen nykyinen koira sattui vaan olevan vain jollain tasolla sairas.
Eroahdistus käyty läpi pentuaikoina, mutta siitäkin päästiin eroon, naapuri oli kokopäiväisesti kotona ja kertoi että koira on ollut hiljaa, ja muitakin naapureita pyydettiin ottamaan rohkeasti yhteyttä jos se ulisee tai haukkuu..
Hieno koira on, mutta ei auta, riskiä en lähde ottamaan enää kenenkään osalta, eri asia jos olisin perheetön, voisin harkita, mutta tässä asiassa menee kaikki muut edelle kuin koira.
Kiitos kommenteista..
Anna koiraasi jollekin ihmiselle tai pariskunnalle, joilla ei ole enää pieniä lapsia?
esittää tuollaisia ehdotuksia, sinulla ei ilmeisesti ole koiraa eikä tietoa koirista.
Luonnehäiriöisen koiran antaminen eteenpäin on törkeää välinpitämättömyyttä.
ole kyse luonnehäiriöstä, sillä kuten jo kerroin, niin koira joka irvisteli lapselle MEILLÄ, ei tehnytkään sitä sitten äitini kodissa laisinkaan, vaan poika tosiaankin sai kiipeillä koiran selässä, tukkia sormiaan sen suuhun, nenään ja korviin jne. eikä milloinkaan koira enään käyttätynyt lasta kohtaan agressiivisesti!
Koira ei välttämättä todellakaan ole luonnehäiriöinen aloittajan kuvauksen perusteella. Ei ole ollenkaan tavatonta koiralle tuollainen käytös, esimerkkejä löytyy monia (minunkin lähipiiristäni).
Ja kyllä minulla on ollu, on ja tulee aina olemaan useitakin koiria yhtäaikaa... Ettet vain tahallasi halunnut provosoida minua hermostumaan?
selkeästi luonnehäiriöön, joka saattaa ilmetä äkillisenä raakuutena esim. lapsia kohtaan.
Itse en antaisi sitä edes lapsettomille(niinkuin tuossa joku ehdotti). Vastuu koirasta on sinulla, joten päätös koiran lopettamisesta kuuluu sinulle.
Asian pitkittäminen ja täällä puolesta ja vastaan olevien viestien tsekkailu vain sekoittaa asian vakavuuden tunnustamista.
Aina kun koira osoittaa vihaansa lapsiin esimerkiksi, kyseessä ei ole leikki. Kumpi on elämässäsi tärkeämpi koira vaiko lapsi???????
Mitä nopeammin ratkaiset asian sitä sitä varmemmin ei ehdi sattua vakavampaa !!!
älkää odottako että sattuu jotain todella kamalaa.Itse tiedän perheen missä koira repi hampaillaan perheen vauvan sitteristä lattialle ja rupesi retuuttamaan hampaissaa eikä päästänyt irti ennen kuin kovalla kädellä. Perheessä oli myös muita lapsia joihin koira oli tottunut pennusta saakka mutta silti... raskaalta tuntuu tehdä päätöstä mutta ajatelkaa lasta joka ei tähän asiaan voi vaikuttaa muuten kuin luottamalla teidän ratkaisuun..
Ystävä rakas
Sinun täytyy nyt toimia järkevästi ja laittaa sinun oma ja ainutkertainen lapsesi etusijalle tässä elämässä. Tämä on totuus, usko minua.
nyt jo ollakkin ohitse. Tunnet koirasi ja olet päätöksesi tehnyt, ei kukaan voi sinua siitä syyttää.
Olen itse ollut 12 vuotta sitten samanlaisen tilanteen edessä oma koira käyttäytyi vihamielisesti kaikkia vieraita kohtaan ja oli osoittanut, että kävisi kiinni vieraaseen jos vain pääsisi.
Poikani oli silloin viiden vanha ja hänellä alkoi käydä kavereita kotona. Pelkäsin, että jonain päivänä koira pääsee lasten lähelle ja käy kiinni enkä voinut jäädä sitä odottamaan. Tein päätöksen koiran lopettamiseksi. Päätös oli vaikea ja se on ollut mielessä usein jälkeenpäinkin, ikäänkuin anteeksipyyntöä koiralta anoen.
Erittäin tyypillistä käytöstä koiralta, jolle ei ole tehty selväksi, että lapsi on häntä ylempänä. Lapsi ei siihen itse kykene. Jos lapsi olisi ylempänä, niin lapsen kestäisi kohdella koiraa aika kovakouraisestikin, eikä koira suuttuisi. Nyt se luulee olevansa lasta ylempänä hierarkiassa, joten tottakai "komentaa lasta", kun hän riehuu. Tai mikä vielä pahempaa, saattaa pitää lasta saaliina. Koira on siis tosi vaarallinen, ja tuota ongelmaa on hyvin vaikea ratkaista, koska on jo päässyt "alistamaan" lapsen. Puree taatusti jatkossa. Siis kun hankitte pennun, niin älkää antako sen remuta lapsen kanssa, vain valvottuna sellaisia leikkejä, joissa lapsi komentaa koiraa palkiten sitä. Näykkiminen ja hyppiminen pitää karsia heti pois, tarvittaessa ravistamalla niskasta! Lapsen "ylempää asemaa" voitte vahvistaa myös sillä, että lasta tervehditään ensin ja lapsi saa ensin herkkuja ja enemmän huomiota jne.
ja aina valvotussa ympäristössä, ottanut luita pois, antanut ruokakupin, käskyttänyt ja aina koira totellut.
Ei se koulutuksestakaan voi johtua, niinkuin aikaisemmin kirjoitin ongelmakoirakouluttajankaan mielestä ei ole vikaa missään muussa kuin koirassa, se vaan sattuu olemaan sairas. Ja vielä sanoi että ei sitä mikään enää pelasta, parasta että suoraan piikille.
Kaikki koiran ei sopimattomat leikit ja muut yritykset karsittiin pois heti pentuna, lapsen ollessa mukana, niinkuin jokaisen muunkin koiran kanssa.
Aikaisempaa kokemusta on paljon takana koirista ja eka uros joka samaa rotua kuin tämä, ei hyppinyt silmille, ei lapsen riekkuessa ympärillä ja lapsen ollessa pienempi se sai jopa korvista repiä, mikä kyllä aina kiellettiin. Se oli hyvä koira, mutta kohtalo sen otti liian aikaisin meiltä pois.
Eikä tässä hyökkäystapauksessa lapsi mitenkään noteerannut koiraa, vaan käveli kahden metrin päästä ohi, kirja kädessä tulossa minun luokseni lukemaan ja silloin koira hyökkäsi. Se oli niin kutsuttu yllätys, kaikille..
Koira eristettiin heti muista ihan turvallisuuden vuoksi, enkä ikinä olisi tahtonut näin käyvän, mutta sairas on sairas..
meillä 2 vuotias sakemanni uros puraisi poikaamme (8kk) päähän. valitettavasti piikille joutui samantien. ikinä ei ollut varoittanut millään tavalla. aivan yllätyksenä tuli.
joku kokenut käyttökoiraihminen, jos sillä nimittäin on niitä käyttöominaisuuksia ja kanakoiratyöskentelyyn tarvittava koulutus. Lapsiperheeseen koiraa ei tietenkään voi antaa, mutta aikuiset saattaisivat sen kanssa hyvinkin pärjätä.
Noin puusta katsoen tuntuu, että 3-vuotias uros on todellakin päättänyt ruveta pomoksi ainakin lapselle. Omassa huushollissani on käyty läpi vähän samanlainen, mutta vaarattomampi vaihe ja vain koirien kesken: Vanhin koira ja porukan pomo kuoli. Muutamaan kuukauteen ei näennäisesti tapahtunut mitään. Sitten eräänä päivänä toiseksi vanhin hyökkäsi päällisin puolin ilman syytä toisen koiran kimppuun (koiria on kolme). Kunnon meteli mutta ei vaurioita. Tämä toistui ehkä puolenkymmentä kertaa; koira myös ajoi nuoremmat pois keittiöstä, kun siellä käsiteltiin ruokaa. Nykyään nuoremmat koirat eivät tule keittiöön, jos "pomo" on siellä. Niillä on jokin näkymätön raja, jonka taakse ne jäävät.
Nyt koirat ovat saaneet välinsä selviksi eivätkä riitele. Niitä ei esim. tarvitse pitää eri huoneissa.
Naapurin saksanseisojat ovat tosin monta kertaa hyökänneet omien koirieni kimppuun, joten voin toisaalta kuvitella, että rotu on "vaativa".