Uskon ratkaisut

Ajattelen, että ymmärrys lisää käsityskykyä. Jos vuosia aivopesty johonkin, vain todellisuuden ja totuuden ymmärtämisen kautta, voi saavuttaa pois aivopesun tuhoista. Ei se matematiikan tehtävä ole, en ole niin väittänytkään. Esimerkiksi lahkoissa, ihmisten on olllut hyvin vaikea uskoa näkemäänsä, vaikka ovat nähneetkin epäkohdat, ihmisen mieli, ei voi käsittää syy-seuraussuhteita aina ja pystyä rationaaliseen ajatteluun, jokin pyrkii sumentamaan näkökyvyn... ihminen tahtoo uskoa valheita, koska tahtoo uskoa kaiken hyvän olevan totta, mitä hänelle on valehdeltu.

Anonyymi kirjoitti:

Ajattelen, että ymmärrys lisää käsityskykyä. Jos vuosia aivopesty johonkin, vain todellisuuden ja totuuden ymmärtämisen kautta, voi saavuttaa pois aivopesun tuhoista. Ei se matematiikan tehtävä ole, en ole niin väittänytkään. Esimerkiksi lahkoissa, ihmisten on olllut hyvin vaikea uskoa näkemäänsä, vaikka ovat nähneetkin epäkohdat, ihmisen mieli, ei voi käsittää syy-seuraussuhteita aina ja pystyä rationaaliseen ajatteluun, jokin pyrkii sumentamaan näkökyvyn... ihminen tahtoo uskoa valheita, koska tahtoo uskoa kaiken hyvän olevan totta, mitä hänelle on valehdeltu.

Lue lisää

Tämä ei ole mikään älykkyyskysymys, usein lahkoihin on joutuneet ihan tavalliset ja normaalit ihmiset, heidän heikkoutensa on ollut ehkä, että he ovat tahtoneet uskoa hyvään ja ovat sivuuttaneet epäkohdat, suodattaneet ne omasta näköpiiristään etäälle, on helpompi elää valheessa joskus kuin kohdata totuus, se voi tuntua turvalliselta, voi turruttautua johonkin ja etäännyttää itsensä näkemästä, että kaikki uskonto on valhetta.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä ei ole mikään älykkyyskysymys, usein lahkoihin on joutuneet ihan tavalliset ja normaalit ihmiset, heidän heikkoutensa on ollut ehkä, että he ovat tahtoneet uskoa hyvään ja ovat sivuuttaneet epäkohdat, suodattaneet ne omasta näköpiiristään etäälle, on helpompi elää valheessa joskus kuin kohdata totuus, se voi tuntua turvalliselta, voi turruttautua johonkin ja etäännyttää itsensä näkemästä, että kaikki uskonto on valhetta.

Lue lisää

Yksi sellainen aivojen toiminnast on, esimerkkinä... että tällaisessa tilanteessa... aivot alkaa tiedätkös, ne pyrkii menemään lukkotilaan... eli ei voisi tätä matemaattisella ratkaisulla ratkaista... koska aivot pyrkii lähettämään itselle jonkin "hätätilasignaalin", ne haluaisivat viedä ihmisen pois tilanteesta, jossa ihminen joutuisi kohtaamaan liian vaikeita asioita, ne pyrkivät kuin automaattisesti "suojautumismekanismiin".

Minä huomaan ja tunnistan kyllä, että aivot on täysin semmoisessa lukkotilassa, en pysty ehkä edes kovin analyyttiseen ajatukseen.

Olen tehnyt niin tuhansia kertoja... ja päätynyt aina lähtöpisteeseen... ymmärsin, että sellaisten asioiden neuvojat, kuten sinäkin, vain ovat harhassa ja haluavat uskotella uhrille, että tekee jotenkin väärin joka ainut kerta tai on tekemättä... koska heidän mielestään vielä ei oltu vedetty Jumalan toimesta... ja ainaista odottamista... en enää rupea siihen.

Pelastusta ei saada teoilla, Ef 2. Mutta helluntailaisen opin mukaan saadaan kuitenkin. Omilla ratkaisuilla.

Anonyymi kirjoitti:

Pelastusta ei saada teoilla, Ef 2. Mutta helluntailaisen opin mukaan saadaan kuitenkin. Omilla ratkaisuilla.

Uskokin on teon ratkaisu. Minä en halua uskoa, koska en pysty siihen enää... en osaa selittää, se sisimmän tasolla aiheuttaa liian suuren taakan.

Suurin syy on, että haluan lopettaa itseltäni sisimmässäni olevan ja sen kautta toivon, että muut ihmiset, voisin sen kautta antaa muille ihmisille enemmän iloa siitä, että olen vain eiuskova normaali ihminen. En koe uskovana olevan se, joka voisin olla eiuskovana, voisin rakastaa enemmän ihmisiä ympärilläni kuin Jeesusta ja niin olisi oikein ja etten kuluttaisi kaikkea aikaani ja tahtoani ja kapasiteettiani siihen Jeesukseen, vaan ihmisiin, jotka välittävät minusta.

Anonyymi kirjoitti:

Uskokin on teon ratkaisu. Minä en halua uskoa, koska en pysty siihen enää... en osaa selittää, se sisimmän tasolla aiheuttaa liian suuren taakan.

Suurin syy on, että haluan lopettaa itseltäni sisimmässäni olevan ja sen kautta toivon, että muut ihmiset, voisin sen kautta antaa muille ihmisille enemmän iloa siitä, että olen vain eiuskova normaali ihminen. En koe uskovana olevan se, joka voisin olla eiuskovana, voisin rakastaa enemmän ihmisiä ympärilläni kuin Jeesusta ja niin olisi oikein ja etten kuluttaisi kaikkea aikaani ja tahtoani ja kapasiteettiani siihen Jeesukseen, vaan ihmisiin, jotka välittävät minusta.

Lue lisää

Kukaan uskovista ei ole nähnyt Jeesusta, he uskovat Jeesukseen sisimpänsä kautta... ja haluan rakastaa ihmisiä enemmän kuin jotain mitä en ole silmilläni edes koskaan nähnyt, minkä olen vain tuntenut ja loppuviimein se on... haluan olla näkyvälle läsnäoleva, en näkymättömälle.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan uskovista ei ole nähnyt Jeesusta, he uskovat Jeesukseen sisimpänsä kautta... ja haluan rakastaa ihmisiä enemmän kuin jotain mitä en ole silmilläni edes koskaan nähnyt, minkä olen vain tuntenut ja loppuviimein se on... haluan olla näkyvälle läsnäoleva, en näkymättömälle.

Lue lisää

Tavallaan se on tietoinen valinta, joka ei ole edes henkilökohtainen valinta, vaan valinta uskovalle jonka uskova haluaa tunnustaa ääneen... eli uskokin ilmenee sillä tavoin, myös uskosta luopuminen pitäisi olla prosessi, jossa tunnustetaan, että haluaa luopua muiden ihmisten tähden... en tarvitse taivaspaikkaa tulevissa, minulle riittää tämä yksi elämä täällä maanpäällä...

Anonyymi kirjoitti:

Tavallaan se on tietoinen valinta, joka ei ole edes henkilökohtainen valinta, vaan valinta uskovalle jonka uskova haluaa tunnustaa ääneen... eli uskokin ilmenee sillä tavoin, myös uskosta luopuminen pitäisi olla prosessi, jossa tunnustetaan, että haluaa luopua muiden ihmisten tähden... en tarvitse taivaspaikkaa tulevissa, minulle riittää tämä yksi elämä täällä maanpäällä...

Lue lisää

Onko teidän ratkaisukristillisten mielestä olemassa mitään sellaista asiaa, jota ei voisi valita omilla ratkaisuilla? Onko teillä maaginen maailmankuva?

Anonyymi kirjoitti:

Uskokin on teon ratkaisu. Minä en halua uskoa, koska en pysty siihen enää... en osaa selittää, se sisimmän tasolla aiheuttaa liian suuren taakan.

Suurin syy on, että haluan lopettaa itseltäni sisimmässäni olevan ja sen kautta toivon, että muut ihmiset, voisin sen kautta antaa muille ihmisille enemmän iloa siitä, että olen vain eiuskova normaali ihminen. En koe uskovana olevan se, joka voisin olla eiuskovana, voisin rakastaa enemmän ihmisiä ympärilläni kuin Jeesusta ja niin olisi oikein ja etten kuluttaisi kaikkea aikaani ja tahtoani ja kapasiteettiani siihen Jeesukseen, vaan ihmisiin, jotka välittävät minusta.

Lue lisää

Raamatun mukainen usko ei ole ihmisen oma ratkaisu. Mutta helluntailaisten ratkaisu-uskonnossako kaikki valitaan omilla ratkaisuilla? Tapahtuuko teille koskaan mitään sellaista, jota ei olisi tilattu omilla ratkaisuilla?

Anonyymi kirjoitti:

Onko teidän ratkaisukristillisten mielestä olemassa mitään sellaista asiaa, jota ei voisi valita omilla ratkaisuilla? Onko teillä maaginen maailmankuva?

Maaginen maailmankuva?

Anonyymi kirjoitti:

Onko teidän ratkaisukristillisten mielestä olemassa mitään sellaista asiaa, jota ei voisi valita omilla ratkaisuilla? Onko teillä maaginen maailmankuva?

Sumeaa logiikkaa. Tietoisen ratkaisun tekemisessä ei ole mitään maagista. Maagista on se, jos ajattelee, että asiat vain jotenkin tapahtuvat. Ilman tietoista osuutta. Päädyin Kiinaan, hups. Heräsin aamulla ja huomasin tulleeni yöllä uskoon, hups.:)

Anonyymi kirjoitti:

Raamatun mukainen usko ei ole ihmisen oma ratkaisu. Mutta helluntailaisten ratkaisu-uskonnossako kaikki valitaan omilla ratkaisuilla? Tapahtuuko teille koskaan mitään sellaista, jota ei olisi tilattu omilla ratkaisuilla?

Lue lisää

Miksi Jumala sitten käskee tekemään raamatussa valintoja, jos ihminen ei ole siihen kykenevä? Ratkaisussa ei ole kyse siitä, että ihminen voisi valita milloin vain Jumalan. Aloite tulee aina Jumalalta. Ihmisen osuus on vastata Jumalan kutsuessa kyllä tai ei. Tämä on sitä samaa rajattua ratkaisuvaltaa, josta Lutherkin puhuu.

Anonyymi kirjoitti:

Maaginen maailmankuva?

Sellainen hokkuspokkus-landia, jossa te luulette olevanne taikureita, kaikesta päättämässä. Oletteko kaikkivaltiaita omissa kuvitelmissanne?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi Jumala sitten käskee tekemään raamatussa valintoja, jos ihminen ei ole siihen kykenevä? Ratkaisussa ei ole kyse siitä, että ihminen voisi valita milloin vain Jumalan. Aloite tulee aina Jumalalta. Ihmisen osuus on vastata Jumalan kutsuessa kyllä tai ei. Tämä on sitä samaa rajattua ratkaisuvaltaa, josta Lutherkin puhuu.

Lue lisää

Ei ole samaa kuin josta Luther puhui. Te ratkaisukristilliset hörhöilette ja hörhöilette, omia tulkintojanne joka paikkaan, jopa Lutherin suuhun. Hävytöntä.

Aloite tulee aina Jumalalta? Mikä ihmeen aloite teille ratkaisukristillisille on tullut Jumalalta? Onko teille ilmestynyt jokin valkeuden enkeli, joka esittää Jeesusta, ja käskee Raamatun vastaisesti tehdä ratkaisuita, ja käskee julistella sitä pelastuksen perustaksi?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi Jumala sitten käskee tekemään raamatussa valintoja, jos ihminen ei ole siihen kykenevä? Ratkaisussa ei ole kyse siitä, että ihminen voisi valita milloin vain Jumalan. Aloite tulee aina Jumalalta. Ihmisen osuus on vastata Jumalan kutsuessa kyllä tai ei. Tämä on sitä samaa rajattua ratkaisuvaltaa, josta Lutherkin puhuu.

Lue lisää

"Miksi Jumala sitten käskee tekemään raamatussa valintoja, jos ihminen ei ole siihen kykenevä?"

Höppölööröö. Missä Raamatun kohdassa Jumala muka väittää teidän ratkaisuoppinne mukaisesti, että pelastus on asia, josta ihminen päättää itse omilla ratkaisuillaan?
Aatamille Jumala käski sellaisen ratkaisun, ettei söisi siitä yhdestä puusta. Ihminen ei suoriutunut edes siitäkään tehtävästä kunnolla. Tekö sitten olette olevinanne parempia omilla ratkaisuillanne, joita Jumala ei ole edes käskenyt tehdä?

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan uskovista ei ole nähnyt Jeesusta, he uskovat Jeesukseen sisimpänsä kautta... ja haluan rakastaa ihmisiä enemmän kuin jotain mitä en ole silmilläni edes koskaan nähnyt, minkä olen vain tuntenut ja loppuviimein se on... haluan olla näkyvälle läsnäoleva, en näkymättömälle.

Lue lisää

Jeesus nimittää niitä autuaiksi, jotka eivät häntä näe, mutta kuitenkin uskovat häneen.

Se on lohdullista täällä arjenharmaudessa elettäessä.

Steyr kirjoitti:

Jeesus nimittää niitä autuaiksi, jotka eivät häntä näe, mutta kuitenkin uskovat häneen.

Se on lohdullista täällä arjenharmaudessa elettäessä.

Mikä kellekin lohdun antaa? Lohtu on laiha ruoka.

*Jumalan Tahto <3

Olen huomannut, ettei minua enää hirveästi kiinnosta uskovien liturgiat. Joskus käyn palstalla ja vain huomatakseni, kuinka mitään sanomatonta jankkausta tämäkin palsta sisältää.

En tiedä mitä kaikkea tämä kosmos sisältää, ehkä paljon sellaista mitä en osaa ymmärtää tai kuvitellakaan... olen aikalailla varma, ettei raamatun kirjoittajatkaan ymmärtäneet kaikkea siitä mistä kaikesta tämä elämisen kokonaisuus rakentuu...

"Jos jossain on taivas,
olisi ikävää, jos ikuisen elämän joutuisi viettämään,
uskovien kanssa.

Siellä vain väiteltäisiin raamatun jakeista
ja oikeaoppiset haluaisivat loistaa auringon lailla,
kirkkautta säteillen, ylväinä.
Ja he jaksaisivat kertoa, kuinka väärin ajattelen ja kuinka
väärin elän ja olen.
Oikeassa olemisen pakko, on vastenmielistä."

Anonyymi kirjoitti:

Olen huomannut, ettei minua enää hirveästi kiinnosta uskovien liturgiat. Joskus käyn palstalla ja vain huomatakseni, kuinka mitään sanomatonta jankkausta tämäkin palsta sisältää.

En tiedä mitä kaikkea tämä kosmos sisältää, ehkä paljon sellaista mitä en osaa ymmärtää tai kuvitellakaan... olen aikalailla varma, ettei raamatun kirjoittajatkaan ymmärtäneet kaikkea siitä mistä kaikesta tämä elämisen kokonaisuus rakentuu...

"Jos jossain on taivas,
olisi ikävää, jos ikuisen elämän joutuisi viettämään,
uskovien kanssa.

Siellä vain väiteltäisiin raamatun jakeista
ja oikeaoppiset haluaisivat loistaa auringon lailla,
kirkkautta säteillen, ylväinä.
Ja he jaksaisivat kertoa, kuinka väärin ajattelen ja kuinka
väärin elän ja olen.
Oikeassa olemisen pakko, on vastenmielistä."

Lue lisää

Helluntailaisessa ratkaisu-uskonnossa ei tarvitse olla oikeaoppinen, koska ei tarvitse tietää yhtään Raamatun jaetta, eikä edes evankeliumista mitään, vaan ainoastaan typerä ratkaisun jankuttaminen: "tee ratkaisu, tee ratkaisu, ratkaisu pitää tehdä".

Anonyymi kirjoitti:

Helluntailaisessa ratkaisu-uskonnossa ei tarvitse olla oikeaoppinen, koska ei tarvitse tietää yhtään Raamatun jaetta, eikä edes evankeliumista mitään, vaan ainoastaan typerä ratkaisun jankuttaminen: "tee ratkaisu, tee ratkaisu, ratkaisu pitää tehdä".

Lue lisää

Minusta helluntailaisuus ei paljoa eroa muistakaan kristinuskon suunnista, vapaaseurakuntalaiset, adventistit, pabtistit jne... luterilaisuudessakin voidaan korostaa samoja asioita, henkilökohtaisen mieltymyksen mukaan, monet ovat esimerkiksi luterilaisia, mutta käyvät muiden suuntausten tilaisuuksissa, yhteiskristillisyyskin on ollut ainakin jossain vaiheessa in juttu, yhteiskristilliset tapahtumat.
Helluntailaisuudessa on erit painotukset ja painotusarvot voivat vaihdella uskonsuuntauksissa ja koko kristinuskossa, aikakauden mieltymysten mukaan. Helluntailaisuudessa ehkä paljon korostetaan kielillä puhumista ja "parantamisasioita", mutta mitä olen helluntailaisia kohdannut, useat pitävät hyvinkin tärkeänä raamatun oikeaa ymmärtämistä, tietenkin hassua on se, että raamatun jokainen yksilöuskova tuntuu ymmärtävän jokainen omalla tavalla oikein ja muiden selitykset eivät useinkaan kelpaa, eli yhtä monta selitystä kuin selittäjääkin.

En väitä, etteikö olisi asioita, jotka ovat yliluonnollisia. Itselleni on tapahtunut elämäni aikana paljon asioita, jotka eivät ole ehkä täysin vain järjen kautta selitettävissä. En vain usko, normikristityn mukaan asioista ja en oikein muutenkaan tiedä, mitä sellaiset yliluonnolliset jutut on mitä elämässä tapahtuu, en osaa sanoa, enkä tiedä onko niitä väliäkään ymmärtää.

Tämä maailmankaikkeus mikä täällä on olemassa, kertoo paljon asioita, jos osaisimme kuunnella sitä ja ymmärtäisimme asioiden merkitykset.

Kerroppas sinä joka tuota huuhaata tarjoat pitkin foorumia, niin siitä kun tulit ilman omaa tahtoa Jeesuksen seuraajaksi, miten se tapahtui, yölläkö nukkuessasi sait uuden sydämen, kerro siitä kjiinnostaa kuulla kuinka Jeesus pelastaa ihan väkisin, tulee sorkkaraudalla miehen sydämeen ja väkisin siivoaa koko pirtin, kerro siitä ok !

Anonyymi kirjoitti:

Kerroppas sinä joka tuota huuhaata tarjoat pitkin foorumia, niin siitä kun tulit ilman omaa tahtoa Jeesuksen seuraajaksi, miten se tapahtui, yölläkö nukkuessasi sait uuden sydämen, kerro siitä kjiinnostaa kuulla kuinka Jeesus pelastaa ihan väkisin, tulee sorkkaraudalla miehen sydämeen ja väkisin siivoaa koko pirtin, kerro siitä ok !

Lue lisää

Et kirjoittanut minulle mutta nyt on pakko sanoa että onpa sinulla tokuttoman typerä mielipide!

Typerää on vetää asia aivan äärilaitaan ja puhua mielikuvituksellisista asioista: "kuinka Jeesus pelastaa ihan väkisin, tulee sorkkaraudalla miehen sydämeen ja väkisin siivoaa koko pirtin". Tyhmän puhetta joka ei itse ymmärrä kristinuskosta juuri mitään vaan on helluntailaisen ratkaisupopin kannattaja jota lihan mielellä ihmisille heidän harhauttamisekseen opetetaan.

Pidä suusi kiinni jos et osaa muuta kuin kraakkua varisten lailla!

Kun kirjoitan hengellisellä palstalla, en suuremmin pohdi evoluution kannalta asioita, minulla ei ole ehkä mielipidettä evoluutioon sillä tavoin, että sanoisin sen olevan ehdoton totuus, se on asia, joka on jonkin tieteen keinoin esitetty mielipide johonkin siihen mitä sanotaan asioiden synnystä. Monet asiat ovat uskon asioita ja ei niihin tarvitse välttämättä luoda mielipidettä, jonka pitää esittää ehdottomana totuutena.

"Ajattelen siis olen" Descartes. Se kuvaa ehkä ajattelufilosofiaani.

... ja vielä sen verran ihan pohdittavaksi että mitä arvelet lähimmäisiäsi auttavan se että sinä luopuisit kristinuskosta?

-Saavatko he sinulta enemmän rakkautta? Mikset voisi uskovanakin rakastaa heitä yhtä paljon?

-Jos pelkäät ettet haluaisi menn taivaaseen ilman heitä, niin kysyn sinulta auttaako se heitä että luovut uskosta, että he pääsevät "helpommin" taivaaseen ja välttävät helvetin? Et kai ajattele tosissasi että luovut uskosta siksi että jos he joutuvat helvettiin, heidän olisi siellä jotenkin helpompi kun sinäkin olet siellä? Luuletko että siellä ollaan yhdessä perhekunnittain?

- Jos katselisit jotain toista, joka kirjoittelisi tällaisia kuin olet kirjoittanut ja niin luulen että ajattelisit tuon uskosta luopumista harkitsevan lähimmäisten kannalta olevan kaikkein parasta SE että heillä on joku joka rukoilee heidän puolestaan joka päivä? Jos TODELLA rakastat heitä, eikö jo tämä olisi hyvä syy olla uskossa?

Varmaan soisit että joku heidän puolestaan edes rukouilisi? Ehkä se tehtävä onkin tarkoitettu juuri sinulle?

Kiitos pitkästä ja sellaisesta vastauksesta, jossa koen kuin haluaisit ymmärtää.

Tuo itsereflektointi on hyvä termi ja teen paljon sitä näiden palstojen kautta, että tavallaan teen tätä kirjoittamista näillä palstoilla myös oman kasvun ja oppimisen tueksi ja varmaan myös ympäristön reaktioilla voi olla jokin osuutensa siihen, miten teen itsetutkimusta, tai ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa oleminen... paljolti siinä mitä sanoit näin asin pointtia.

Tuo ahdasportti, niin... olen rehellinen, minulla on ollut sellainen uskon vaihe joskus nuorempana,jossa hyvin keskeisenä uskonperustana oli se luopuminen ja sen kautta ahtaanportin tie, Jeesuksen luokse. En säikähdä sitä, kun siitä kirjoitat hieman yllättäen palstalla, jossa ei ehkä siitä niin keskustella yleensäottaen.

Minä en ajattele, että uskon jättämisessä olisi kyse siitä, että haluaisin, tehdä jotain asiaa, joka olisi kiusaus,... en muistanutkaan, että aloituksessani oli ihan selkeä sellainen ajatus, jonka tiedon jyvällä olet, mutta itseasiassa kyse on jotenkin ihan päinvastaisesta kuin ajattelet, ajatuksen lähtökohta on, että luopumalla uskosta, tekeekin hyvää muille, en tietenkään koe tarpeelliseksi kertoa palstalla kaiken yksityiskohtia... mutta luopumalla uskosta, rakkauteni kohde, kokemus, tunne, ymmärrys... se mitä sisäisesti koen, mikä edustaa ajatusta hyvästä, minun rakkauteni kohde tulee olla ensisijaisesti lähellä olevat ihmiset... ei jokin, mitä ei voi nähdä. Se usko mikä on sisäisesti ollut, niin... on vuosien aikana enemmän satuttanut ja repinyt, vahingoittanut... ja en syytä siitä uskoa varsinaisesti sinänsä, vaan itseäni, mutta siinä on ollut läsnä se ihminen, uskovainen "minuus"... irti päästämisessä on kysymys tavallaan siitä luopumisen tiestä, luopua uskosta, luopua Jeesuksesta, korkeamman päämäärän vuoksi, että osaisi elää oikein, olla ihminen, joka ei elä elämäänsä uskolle vaan niille ihmisille, jotka ovat läsnä elämässä tässä ja nyt, uskossa eläminen on kuin se ottaisi kokonaan ihmisen ja jäisi murusia annettavaksi ihmisille elämässä, itseasiassa uskon jättämisenkin filosofia voi löytyä siitä, että haluaa luopua jostain muiden hyväksi.

Arvaan, et ymmärtänyt puoliakaan mitä halusin sanoa?

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos pitkästä ja sellaisesta vastauksesta, jossa koen kuin haluaisit ymmärtää.

Tuo itsereflektointi on hyvä termi ja teen paljon sitä näiden palstojen kautta, että tavallaan teen tätä kirjoittamista näillä palstoilla myös oman kasvun ja oppimisen tueksi ja varmaan myös ympäristön reaktioilla voi olla jokin osuutensa siihen, miten teen itsetutkimusta, tai ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa oleminen... paljolti siinä mitä sanoit näin asin pointtia.

Tuo ahdasportti, niin... olen rehellinen, minulla on ollut sellainen uskon vaihe joskus nuorempana,jossa hyvin keskeisenä uskonperustana oli se luopuminen ja sen kautta ahtaanportin tie, Jeesuksen luokse. En säikähdä sitä, kun siitä kirjoitat hieman yllättäen palstalla, jossa ei ehkä siitä niin keskustella yleensäottaen.

Minä en ajattele, että uskon jättämisessä olisi kyse siitä, että haluaisin, tehdä jotain asiaa, joka olisi kiusaus,... en muistanutkaan, että aloituksessani oli ihan selkeä sellainen ajatus, jonka tiedon jyvällä olet, mutta itseasiassa kyse on jotenkin ihan päinvastaisesta kuin ajattelet, ajatuksen lähtökohta on, että luopumalla uskosta, tekeekin hyvää muille, en tietenkään koe tarpeelliseksi kertoa palstalla kaiken yksityiskohtia... mutta luopumalla uskosta, rakkauteni kohde, kokemus, tunne, ymmärrys... se mitä sisäisesti koen, mikä edustaa ajatusta hyvästä, minun rakkauteni kohde tulee olla ensisijaisesti lähellä olevat ihmiset... ei jokin, mitä ei voi nähdä. Se usko mikä on sisäisesti ollut, niin... on vuosien aikana enemmän satuttanut ja repinyt, vahingoittanut... ja en syytä siitä uskoa varsinaisesti sinänsä, vaan itseäni, mutta siinä on ollut läsnä se ihminen, uskovainen "minuus"... irti päästämisessä on kysymys tavallaan siitä luopumisen tiestä, luopua uskosta, luopua Jeesuksesta, korkeamman päämäärän vuoksi, että osaisi elää oikein, olla ihminen, joka ei elä elämäänsä uskolle vaan niille ihmisille, jotka ovat läsnä elämässä tässä ja nyt, uskossa eläminen on kuin se ottaisi kokonaan ihmisen ja jäisi murusia annettavaksi ihmisille elämässä, itseasiassa uskon jättämisenkin filosofia voi löytyä siitä, että haluaa luopua jostain muiden hyväksi.

Arvaan, et ymmärtänyt puoliakaan mitä halusin sanoa?

Lue lisää

No yritän ymmärtää ja pystyn kyllä näkemään jollain lailla tätä asiaa kannaltasi, luulen ainakin, mutta kun ajattelen ihan objektiivisesti esim. kristinuskoa niin eihän siinä oikeasti ole mitään sellaisia elementtejä jotka johtaisivat tuollaiseen mitä kuvaat sanomalla:

” uskossa eläminen on kuin se ottaisi kokonaan ihmisen ja jäisi murusia annettavaksi ihmisille elämässä”

Helluntai- ja vapaakristillisessä sekä niistä vaikutteita omaksuneen kirkollisen pietismin (viidesläisyys) teologiassa kyllä kieltämättä on aika syvään iskostettuna ajattelu joka voisi johtaa tuollaiseen kuvaamaasi tilanteeseen, mutta itse kun olen luterilainen kristitty, niin minä koen sen teologian jotenkin ahdistavana ja vaatimuksia täynnä olevana kristillisyyden muotona jossa keskeistä ei enää ole se mitä Jumala armossaan on antanut ja antaa meille, vaan se mitä USKOVA antaa ja tekee Jumalalle.

Tästä esimerkkeinä esim. puheet "elämän antamisesta Jeesukselle", "antautumisesta", "kokosydämisestä antautumisesta" yms. Lisäksi vaikka sitä ei suoraan ja avoimesti näissä piireissä tunnuistetakaan niin se oon tähän niin syvästi sisäänkirjoitettuna.

Mutta kaikki tämmöinen on hadistavaa, johtaa vaatimuksiin ja pahimmillaan koko kristinuskon väärinkäsittämisen kautta jatkuvaan alamittaisuuden ja riittämättömyyden tuntoon. Olen myös itse nuorena ollut näiden piirien kanssa tekemisissä ja tiedän omakohtaisesti että tästä "kahleesta", eli väärinkäsitetystä uskonnosta irti kasvaminen voi olla vuosikymmenten pituinen prosessi.

Uskon tulisi olla armokeskeistä ja vapauttavaa, voimaannuttavaa! Ei Jumala ole niin pieni että meidän pitää tukea Hänen pystyssä pysymistään! Ei Hän mene rikki meidän kysymyksistämme tai rikkinäisyydestämme! Hän on pitkämielinen ja armossa suuri!

Silti me voimme ja meidän uskovina tuleekin pitää Jumalan sanan totuudesta aina kiinni sillä sehän on myös meidän elämämme. En minä ole mikän Raamatunepäilijä enkä liberaali, mutta jos armo ja evankeliumi ei ole uskon keskiössä, se johtaa sairastuttavaan käsitykseen siitä kuten sanoit:

"uskossa eläminen on kuin se ottaisi kokonaan ihmisen ja jäisi murusia annettavaksi ihmisille elämässä"

Emmeme anna Jeesukselle mitään, vaan HÄN antaa itsensä meille! Parasta mitä voit lähimmäisillesi tehdä, on että puhut heistä ja heidän asioistaan Taivaan Isälle ja teet sen mihin voimasi riittävät.

Voi kun minä toivoisin että jaksaisit kuitenkin pitää uskotasi kiinni! Ei se aina ole helppoa, sen tiedän itsekin. Jos et jaksa pitää uskostasi kiinni, niin pidä edes Jeesuksesta kiinni, -ei niin ymmärtäen että annat itsesi Hänelle vaan niinkuin Raamatun sadanpäämies ,joka sanoi Jeesukselle:

"Minä uskon, auta minun epäuskoani!"

Anonyymi kirjoitti:

No yritän ymmärtää ja pystyn kyllä näkemään jollain lailla tätä asiaa kannaltasi, luulen ainakin, mutta kun ajattelen ihan objektiivisesti esim. kristinuskoa niin eihän siinä oikeasti ole mitään sellaisia elementtejä jotka johtaisivat tuollaiseen mitä kuvaat sanomalla:

” uskossa eläminen on kuin se ottaisi kokonaan ihmisen ja jäisi murusia annettavaksi ihmisille elämässä”

Helluntai- ja vapaakristillisessä sekä niistä vaikutteita omaksuneen kirkollisen pietismin (viidesläisyys) teologiassa kyllä kieltämättä on aika syvään iskostettuna ajattelu joka voisi johtaa tuollaiseen kuvaamaasi tilanteeseen, mutta itse kun olen luterilainen kristitty, niin minä koen sen teologian jotenkin ahdistavana ja vaatimuksia täynnä olevana kristillisyyden muotona jossa keskeistä ei enää ole se mitä Jumala armossaan on antanut ja antaa meille, vaan se mitä USKOVA antaa ja tekee Jumalalle.

Tästä esimerkkeinä esim. puheet "elämän antamisesta Jeesukselle", "antautumisesta", "kokosydämisestä antautumisesta" yms. Lisäksi vaikka sitä ei suoraan ja avoimesti näissä piireissä tunnuistetakaan niin se oon tähän niin syvästi sisäänkirjoitettuna.

Mutta kaikki tämmöinen on hadistavaa, johtaa vaatimuksiin ja pahimmillaan koko kristinuskon väärinkäsittämisen kautta jatkuvaan alamittaisuuden ja riittämättömyyden tuntoon. Olen myös itse nuorena ollut näiden piirien kanssa tekemisissä ja tiedän omakohtaisesti että tästä "kahleesta", eli väärinkäsitetystä uskonnosta irti kasvaminen voi olla vuosikymmenten pituinen prosessi.

Uskon tulisi olla armokeskeistä ja vapauttavaa, voimaannuttavaa! Ei Jumala ole niin pieni että meidän pitää tukea Hänen pystyssä pysymistään! Ei Hän mene rikki meidän kysymyksistämme tai rikkinäisyydestämme! Hän on pitkämielinen ja armossa suuri!

Silti me voimme ja meidän uskovina tuleekin pitää Jumalan sanan totuudesta aina kiinni sillä sehän on myös meidän elämämme. En minä ole mikän Raamatunepäilijä enkä liberaali, mutta jos armo ja evankeliumi ei ole uskon keskiössä, se johtaa sairastuttavaan käsitykseen siitä kuten sanoit:

"uskossa eläminen on kuin se ottaisi kokonaan ihmisen ja jäisi murusia annettavaksi ihmisille elämässä"

Emmeme anna Jeesukselle mitään, vaan HÄN antaa itsensä meille! Parasta mitä voit lähimmäisillesi tehdä, on että puhut heistä ja heidän asioistaan Taivaan Isälle ja teet sen mihin voimasi riittävät.

Voi kun minä toivoisin että jaksaisit kuitenkin pitää uskotasi kiinni! Ei se aina ole helppoa, sen tiedän itsekin. Jos et jaksa pitää uskostasi kiinni, niin pidä edes Jeesuksesta kiinni, -ei niin ymmärtäen että annat itsesi Hänelle vaan niinkuin Raamatun sadanpäämies ,joka sanoi Jeesukselle:

"Minä uskon, auta minun epäuskoani!"

Lue lisää

Niin, kristinusko on yhä uudelleen palamista sen äärelle että "armosta me olemme pelastetut, emme omien tekojemme kautta,ettei kukaan kerskaisi"

-palaamista siihen yhä uudelleen ja uudelleen...
kunnes vanhoilla päivillämme oivallamme jotain siitä että juuri tässähän meidän tulikin pysytellä; armon äärellä, eikä lähteä siitä mihinkään.

Anonyymi kirjoitti:

No yritän ymmärtää ja pystyn kyllä näkemään jollain lailla tätä asiaa kannaltasi, luulen ainakin, mutta kun ajattelen ihan objektiivisesti esim. kristinuskoa niin eihän siinä oikeasti ole mitään sellaisia elementtejä jotka johtaisivat tuollaiseen mitä kuvaat sanomalla:

” uskossa eläminen on kuin se ottaisi kokonaan ihmisen ja jäisi murusia annettavaksi ihmisille elämässä”

Helluntai- ja vapaakristillisessä sekä niistä vaikutteita omaksuneen kirkollisen pietismin (viidesläisyys) teologiassa kyllä kieltämättä on aika syvään iskostettuna ajattelu joka voisi johtaa tuollaiseen kuvaamaasi tilanteeseen, mutta itse kun olen luterilainen kristitty, niin minä koen sen teologian jotenkin ahdistavana ja vaatimuksia täynnä olevana kristillisyyden muotona jossa keskeistä ei enää ole se mitä Jumala armossaan on antanut ja antaa meille, vaan se mitä USKOVA antaa ja tekee Jumalalle.

Tästä esimerkkeinä esim. puheet "elämän antamisesta Jeesukselle", "antautumisesta", "kokosydämisestä antautumisesta" yms. Lisäksi vaikka sitä ei suoraan ja avoimesti näissä piireissä tunnuistetakaan niin se oon tähän niin syvästi sisäänkirjoitettuna.

Mutta kaikki tämmöinen on hadistavaa, johtaa vaatimuksiin ja pahimmillaan koko kristinuskon väärinkäsittämisen kautta jatkuvaan alamittaisuuden ja riittämättömyyden tuntoon. Olen myös itse nuorena ollut näiden piirien kanssa tekemisissä ja tiedän omakohtaisesti että tästä "kahleesta", eli väärinkäsitetystä uskonnosta irti kasvaminen voi olla vuosikymmenten pituinen prosessi.

Uskon tulisi olla armokeskeistä ja vapauttavaa, voimaannuttavaa! Ei Jumala ole niin pieni että meidän pitää tukea Hänen pystyssä pysymistään! Ei Hän mene rikki meidän kysymyksistämme tai rikkinäisyydestämme! Hän on pitkämielinen ja armossa suuri!

Silti me voimme ja meidän uskovina tuleekin pitää Jumalan sanan totuudesta aina kiinni sillä sehän on myös meidän elämämme. En minä ole mikän Raamatunepäilijä enkä liberaali, mutta jos armo ja evankeliumi ei ole uskon keskiössä, se johtaa sairastuttavaan käsitykseen siitä kuten sanoit:

"uskossa eläminen on kuin se ottaisi kokonaan ihmisen ja jäisi murusia annettavaksi ihmisille elämässä"

Emmeme anna Jeesukselle mitään, vaan HÄN antaa itsensä meille! Parasta mitä voit lähimmäisillesi tehdä, on että puhut heistä ja heidän asioistaan Taivaan Isälle ja teet sen mihin voimasi riittävät.

Voi kun minä toivoisin että jaksaisit kuitenkin pitää uskotasi kiinni! Ei se aina ole helppoa, sen tiedän itsekin. Jos et jaksa pitää uskostasi kiinni, niin pidä edes Jeesuksesta kiinni, -ei niin ymmärtäen että annat itsesi Hänelle vaan niinkuin Raamatun sadanpäämies ,joka sanoi Jeesukselle:

"Minä uskon, auta minun epäuskoani!"

Lue lisää

Jos kyse olisi minusta, mutta kun kyse ei ole vain siitä mitä olen... vaan kyse on siitä, että usko ei ole hyväksi minulle... ja sitä kautta, se ei ehkä ole kovin hyväksi lähimmäisilleni, en pysty uskossa ollessani olemaan, vapaa... ja vapaudella, en tarkoita, ettäkö odottaisin vapautta tehdä ja olla mitä vain, vaan juuri toisinpäin. sen vapauden ansiosta, fokus asioissa terävöityy oikeisiin mittasuhteisiin, usko saa minut ajattelemaan asioita, jotka eivät ehkä ole aina niin tosia ja todellinen elämä on läsnäolevana ympärilläni.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, kristinusko on yhä uudelleen palamista sen äärelle että "armosta me olemme pelastetut, emme omien tekojemme kautta,ettei kukaan kerskaisi"

-palaamista siihen yhä uudelleen ja uudelleen...
kunnes vanhoilla päivillämme oivallamme jotain siitä että juuri tässähän meidän tulikin pysytellä; armon äärellä, eikä lähteä siitä mihinkään.

Lue lisää

Ilman uudestisyntymistä ihmisellä ei ole mitään todellista jumalasuhdetta.

niin se vain on, olen puoli elämää kuunnellut näitä luterilaisten armossa pysymisiä, koskaan ei ole voimaa mihinkään, minkäänlaista todisrusta ei kuulesiitä kuinka tulin uskoon, eli on se ihmeellinen suhde joka ei tuota mitään vaikutusta.

en ymmärrä jos ihminen vedetään puolikuolleena avannosta, niin mikä vaikeus olisi kertoa siitä myöhemmin, kuinka minä pelastuin ja jäin eloon !?

Ei se kitinä -auta minun epäuskoani- mihinkään johda, Jeesus sanoo Tuomakselle yksinkertaisen ohjeen, älä ole epäuskoinen vaan ol euskovainen miksi tämä neuvo ei kelpaa tänä päivänä.

JOs ihmisyksilö kertoo siitä kuinka tartuin ojennetttuun käteen, niin sekö olisi jotain kerskaamista ja omaa hurskautta kuten heti sanotaan siellä ison kirkon portailla jos joku on ottanut askeleenkin totuutta kohti huh.