Varma Konsti kiusaamisen loppumiseen

Jos kiusaajat todella alkaisivat ajatella, että heidän kiusaamisviettinsä on osoitus vakavasta mielenhäiriöstä tai epäsosiaalisuudesta, he saattaisivat todella herätä ajattelemaan omia motiivejaan.
Joka koulussa ja yhteisössä pitäisi ottaa yleiseen keskusteluun kiusaaminen ja huomata, että nämä joukkosurmat eri kouluissa on ollut jäävuoren huippu. Kaikkialla saattaa muhia samaa.
Koulujen opettajien ja henkilökunnan tulisi myös pitää silmänsä avoimempina.

Jo se, että ihminen ei tervehdi kavereitaan, pitäisi olla herättävä huomio. Moikkaako ikinä? Ketään? Mikä syy? Miksi ei moikkaa? Pysähdy, moikkaa uudelleen, kysy mitä kuuluu.
Tietysti, jos on todella ahdistunut ja epäluuloinen, voisi tämänkin kokea kiusaamiseksi. Jokainen meistä on erilainen. Ehkä joku kokee kiusaamiseksi sellaisen, mitä kukaan muu ei siksi ymmärrä. Ahdistus on silloin niin syvällä, että apua pitäisi saada heti. Nuorille on mielenterveyspalveluita vain liian vähän ja liian pitkän ajan kuluttua akuutista tilanteesta.
Päättäjien pitää herätä. Yhteiskunnan pitää herätä. Kiusaaminen ei ole mikään irrallinen asia, joka voidaan hoitaa pois ohjeilla tai vahtimestareilla. Kiusaaminen on hätähuuto vinoutuneesta yhteisöstä.

Väärin. Kiusaaminen ei ole sairaus. Pakkomielle se tosin joillekkin. Tosiasia on, että on vain yksinkertaisesti perusluonteeltaan ilkeitä ihmisiä jotka tätä harrastavat. Heillä on ylikorostunut vietti kiusaamiseen jo lähtökohtaisesti.