Niin olen tämän aina kokenut. Sama pätee vielä nyt vanhana miehenäkin. Jo muuttolintujen etelään lentäminen tuntuu surulliselta. Lehtipuiden vihreys vaihtuu ruskaksi. Apeus valtaa mielen. Marraskuu menee nopeasti ja ilman paineita. Mikä lie? Olen syntynyt keskitalvella
Lokakuu kuukausista henkisesti raskain!
Anonyymi
3684
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Tuntuu olevan yksilöllistä tuokin. Lokakuut on ennen tätä viileyttä olivat hyvinkin pitkään lämpimiä. Mieheni vielä eläessä olimme useimmiten lokakuussa vielä mökillä. Syyskuntoon laitto päivisin oli raikasta puuhaa, kun taas
nuo pimenevät illat tuntuivat niin kodikkailta, valot kun loistivat ikkunoista puutarhasta katsoen. Vehmastahan kaikki kasvillisuus ympärillä vielä lokakuussa on.
Marraskuu vasta tuntuu itselläni jähmeän pimeältä, maa tumma ja lehtipuut alastomat. Nythän par'aikaa on mitä loistavin ruska, vaahterat hehkuvat, ja koivut loistavat keltaisina.
Pihlajanmarjojenkin runsaus ikkunanäkymässä piristää syysmaisemaa!
Lokakuu herättää minut kaupunkielämään. Olen aloittanut asfalttireenit, eli jokapäiväiset kävelylenkit kuulaassa ilmassa kaupungin keskustassa. Ruska on kuten kirjoitit parhaimmillaan.
Meillä täällä Kainuussa on ollut aurinkoisia päiviä. Mökin pihan haravointi puiden lehdistä antaa positiivista energiaa. Eilen sai puoli pihaa haravoitua. Tein lehdistä kasoja epätasaisiin pihan painaumiin. Jos sitten keväällä heittäisi eristekangasta päälle, soraa ja multaa sekä ruohonsiemeniä.
Lokakuu muistuttaa myös onnellisista ajoista kun esikoiseni syntyi. Jouduin vuonna 1983 syyskuun lopulla sairaalaan raskausmyrkytyksen vaaran vuoksi, mutta lokkuu jäi mieleen onnellisen odotuksen kuukautena.
Lokakuu on myös valmistautumista pimeään. Synkkyyden poistan pihavaloilla ja ledkynttilöillä, joita pidän yllä illasta aamun valkenemiseen.
Lokakuun alku on ollut jo vuosikymmenen ajan muuttokuukausi. Muuttolintujen mukana lennän syyskuun lopussa tai lokakuun alussa pois Suomesta.
Nyt lähden lokakuun puolen välin jälkeen, ilmassa odotuksen jännitystä.
En omaa masentuvaa luonnetta. Neljä vuoden aikaa on meille pohjoismaalaisille lahja. Jokainen vuoden aika tuo erilaiset ilon aiheet.
Marraskuusta löytyy hyviä asioita. Se on täällä maassamme hiljaisuuden ja rauhallisuuden aikaa. Voi nauttia kynttilän valosta ja kupillisesta lämmintä hunajteetä. Olla vaan ja nauttia olostaan.
Ai jaa. Etkö Korpiss ole vieläkään häippässyt täältä, niin kauan olet siitä hölöttänyt ?
Iltaa@
Teemme läheisteni kanssa etukäteen vuosisuunnitelmat. Esim. se, että olen ensimmäisen joulun pois Suomesta oli lyöty lukkoon yhtä aikaa kun tilasimme kaukoidän matkamme. Eli aikaisin viime keväänä. Tokihan kirjoituksissani toistuu uuden odotus ja sen tuoma hyvä mieli.
Kirjoitin, että saamme pohjoismaissa nauttia neljästä vuodenajasta. Peruslinja on ollut jo vuosia sellainen, että keväällä tai syksyllä reissaan maailmalla, joulu ja kesät Suomessa. Nyt tehtiin muutos totuttuu ja olen joulun pois Suomesta.
Ehkäpä kevät auringon noustessa horisontin yläpuolelle palaan Nuakselle pilkkimään.
Olin taas päivän mökillä lehtiä haravoimassa. Se jos mikä on kivaa ja "voimaannuttavaa" kuten on muotia sanoa. Ei tarvii hosua, heiluttaa vai haravaa happirikaassa syyssäässä. On myös kiva istahtaa laiturille jättämääni pilkkituoliin ja juoda kuumaa kaakaota ja syödä kanelipulla.
Tokihan muutakin tein. Kivikkopuutarhasta leikkasin siniset ja vaaleanpunaiset kukkaset, joista sidoin värikkäiden keltaisten ja oranssien pensaiden oksien kanssa ruskakukkakimpun. Peittelin lopuksi kuusenoksilla perennat.
Tänään en tehnyt asfalttikävelyretkeä koska hyötyliikunnan osuus oli kattava yhdelle päivälle.
No, pitänee lopettaa, vaan kun tuli tällainen puhetulva. Keräsin tähän samaan pötköön päivän työni, joista olet kiinnostunut. Olethan innokkain seuraajani täällä Suomi24 blogissani.
En tosin välitä tietää mitä sinä olet tänään aikaan saanut, kun ei silleen kiinnosta, mutta oletetusti et sitten yhtään mitään.
Hyvää yötä, johan tuo jo raukaseekin
Vuodenkierto on ollut aina tärkeä elämän rytmittäjä täällä Pohjolassa, itselleni valo tärkein vaikuttaja. Täällä etelärannikolla lokakuun ensimmäiset viikot ovat upean ruskan aikaa, mutta loppukuusta, kun lehti puusta variseepi, alkaa mieli tehdä muuttolintujen mukaan. Vuotuiset juhlat ovat tärkeitä, antavat odotettavaa, valmistelen, tunnelmoin. Jouluaika on tärkeä kohokohta, siitä alkaa valon voittokulku. Pian lehdettömät puut hiljaisina odottavat ensilunta, harmaa maisema muuttu hetkessä hohtavaksi ja puhtaaksi.
Joillekin kevään voimallinen valo ja luonnon heräminen aiheuttavat masennusta, jos ristiriita oman mielialan kanssa on liian suuri. T.S. Eliotin runo Huhtikuu on kuukausista julmin kertoo siitä, miten haavoittuvaisia kevään juuri kasvuun lähteneet versot ovat takatalvelle ja halloille. Ihmisten toiveille ja unelmille voi käydä samoin.
Juuri nyt maisemaa hallitsevat laajalatvuksiset vaahterat puna-oranssi-sävyissään, kullankeltaiset korkeat haapapuut, väripaletin täydentää piha-aidan karmiininpunainen villiviini. Ruskan kirjavoimissa aroniapensaissa aterioivat uskolliset mustarastaat, ovat ilmeisesti jäämässä taas talven yli iloksemme.
Kaupungissa varsigin kerrostalossa on melkein sama mitä ulkona tapahtuu, tietysti ikkunasta näkee ulos, menee päiviä ettei tule ulkona käytyä.
70-80 luvulla asuin kaupunkin liepeillä omakotitalossa jossa saattoi nähdä lehmiä laitumella, sittemmin rivitalossa likellä keskustaa niin saattoi oleskella pihalla paljonkin eri askareissa, nyt kerrostalossa ei, naapuritkin ohittaa just tervehtien ei muuta.
Kesämökillä näin syksyin sehän oli pelkkää ulkona oloa, mökkeily loppui muikun tai siian kutuun. Talvellkin muutama joulu ja kevät hangilla useinkin, se oli kun oltiin nuorempia ja muutenkin vilskettä, nyt ikäiset vanhoja jos elossa ei mukaan lähtiöitä ole eikä yksin juuri kiinnosta lähteä.
Minä rakastan syksyä - tätäkin päivää just. Kun räntää vihmoo tuuli kasvoille. Jokunen märkä kellastunut koivunlehti läpsäsee poskeen. Eteenpäin rynnistän. Etukenossa myrskyä päin. Ilma on raikasta hengittää. Tästä tykkään. Tämä on niin minua. Taistelua. En vihaa vastoinkäymisiä vaan rakastan, rakastan. Suolaiset kyyneleet sekoittuvat sateen veteen kasvoillani. Itkenkö vai tuuliko toi kyyneleitä silmiini.
Minulle on aivan sama mikä kuukausi on menossa kello kulkee samaa tahtia.
On tavallista kylmenpää ehkä jääkausi tulossa?
Kylmänpuoleinen oli koko kesäkin ja Lapissa täysi talvi. Etelässä käyty pakkasen puolella ja nyt vain pari astetta. Tuo koko ilmastovouhotus on suurta aivopesua. Meillä hallitus ajaa maan perikatoon, muut maat senkun porskuttaa ja alentaa lihan ja bensan hintoja. Tämä on nyt hyvä sauma näännyttää oma kansa veroilla ettei edes lapsia uskalleta tehdä. Saadaan hyvä syy vaihtaa kansa eteläisempään lajiin. Se taas on iso bisnes, se hyysäysbisnes.
Ei tässä mihinkään perikatoon olla menossa.
Kaikki vaativat jotain lisää itselleen, eläkeläisetkin lisää eläkettä.
Jotain veroja on nostettava koska rahaa on kerättävä kasvaviin menoihin.
Me ikääntyvät ollaan yksi suurimmista menoeristä,
etten kehtaisi paukuttaa päätä.
Verorahoillahan valtiota pyöritetään.
Ei se sen kummempaa ole.
Kukaan vain ei halua maksaa veroja.
Luuletteko, että raha taivaasta tulee valtion kassaan ?
Kuin ihmeessä, on aivan upea ruska. Mielettömän suuria herkullisen näköisiä punakeltaisia vaahteroita joka puolella, kun menee lenkille.
Kirpeä syysää nipistelee poskia, kun pukeutuu hyvin.
Valoisaa ja aurinkoista riittää tosi pitkän päivän.
Ei voi kun nauttia- ihanaa.
Vaahterat tuntuu olevan pääosassa tässä lokakuun ketjussa. Mikä mahtaa olla pohjoisraja, missä niitä kasvaa ? koivuihin ei tule kunnon ruskaa, lehdet vaan näivettyy ja tippuu .Mutta kukin tavallaan, parempi tämä kuin joku ainainen helle tai ylikansoitettu asfalttiviidakko.
Syksy ja talvi ovat ihania vuodenaikoja. Ensin tulee ruska väreineen ja hukuttaa meidät kelta-oranssi-punaiseen. Sitten saapuu harmaa, mutta niin kaunis talven marraskuu, joulukuu ja tammikuussa ehkä enemmän lunta ja vähän lisää valoa.
Tuikut ja lyhdyt tuovat tunnelmaa.
Havun oksia parvekkeella niin oikein havun tuoksu lyhtyjen palaessa kirvoittaa mieltä.
Minusta raikas syysää ja raikas talvi-ilma ovat parhaita. Ei tarvitse olla tukalassa kuumassa helteessä, loikoilla soffalla. Voi pukeutua hyvin ja lähteä ulkoilemaan, vaikka vähän. Kun se ulkoilu on tärkeää ja terveydelle hyväksi.
Muistakaa laittaa sen verran enemmän vaatetta päälle, ettei tule kylmä, kun ulkona kävelette tähän vuodenaikaan. Ja toisekseen niin tästä ajasta nauttii, kun on varustautunut hyvin.
Ihanaa lukea näitä myönteisiä syksyjuttuja Suomen kauniista lokakuusta. Meillä on ihanat metsäpolut ja puistot kaupunkilaisillekin. Raikas ilma ja kunnolla vaatetta päälle vaan ! Jos joku nauttii enemmän asfaltista ja pakokaasuista, siitä vaan tervemenoa sinne !!! Ei tarvitse ottaa yhteyttä.
Toiset ovat herkempiä aistimaan erilaisia luonnon asioita. Herkkyys on vain hyväksi.
alottajalle,,,
Et ole ainoa jolla on alakuloinen ole,
syksy on aina synkkää aikaa,
on kylmää
pimeetä,
aina mekein sataa vettä,
ei auta kuin valmistua talven tuloon,
sitten hieman piristää ku sataa lunta,
tulee hieman valosampaa,
koitetaan taas kestää tämä ankea vuodenaika,
kyllä se siitä,
Marraskuussa syntynyt, joten paras aika on vasta tulossa...
Ei uppoa nuo äidilliset ohjeet
lämmintä päälle ja ulos reippailemaan.
Kynttilänvaloa jne.
Väkinäistä.
Jos ei tykkää tästä vuodenajasta ei tuputus toimi
vaan ärsyttää.
Pimeä aika sopii minulle, voin paremmin kuin helteillä ja nukun paremmin.
Ulos lähden jos sattuu huvittamaan. Ruska tai ei. Sade tai ei.
Ei ole säistä kiinni.
Ymmärrän, että tähän aikaan vuodesta voi tuntea alakuloa.
Yksi vaihe vuodesta (elämästä?) on taas mennyt.
Myöhäissyksyn aika on jollain "luopumisen aikaa".
Keväässä on odotusta. Iloista inspiraatiota.
Valoa ja toivoa.
Aloittajalta kysyisin, keksisitkö jonkun pienen projektin,
joka veisi ajatuksesi
ja lokakuu menisi kuin huomaamatta ?
Syksy on rauhoittava. Minä tykkään syksystä. Se sopii mielialoihini. Kesällä kärsin.
Ennen nautin kesästä. Ehkä kärsin kesästä nyt, kun en voi siitä nauttia. Sydänvika ym.
Nykyään kirkas auringonpaiste on ristiriidassa mielentilojeni kanssa,
vaikka en ole synkkämielinen. Kummallista mutta keväällä kun alkaa tulla valoisaa,
tilastojen mukaan masentuminen on yleisintä. Sateella olen onnellisin ja sateen jälkeen.
On niin raikasta.
Nimim. Dancing in the rain.
Tykkään näistä välivuodenajoista, keväästä ja syksystä, vaikka olenkin kesänlapsia.
Ja lokakuu kuuluu vielä syksyyn, useinkin värikylläiseen syksyyn.
Marraskuu avaa jo ovia jouluun ja sen vuoksi sekin tuntuu pimeyksineen ja loskineen mukavalta.
Säät ja kelit ovat vaihtelevia, sateesta, ei poudasta voi olla koskaan varma ja se raikkaus minkä aamukahvikupin kanssa voi käydä terassilla toteamassa on yksi osa sitä karaistumisen ohjelmaa, jonka joka syksy aloitan. Yleensä se päättyy lämpimän huovan alle ja kynttilän valon tuijotukseen ja musiikkikin kuulostaa melankolisemmalta tähän aikaan vuodesta.
Puutarha ja muut syystyöt tietysti pitävät otteessaan niin kauan kun se valkoinen harso peittää kaiken alleen ja saa huokaista helpotuksesta, jatkan sitten keväällä, ja onneksi pian tulee taas kevät.
Tämä vuodenkierto tuntuu koko ajan vain vikkelämmältä ja vikkelämmältä.
Lokakuun kuulaat aamut, yöpakkasen jäljiltä keveillä lumihiutaleilla kuorrutetut pihamurmikot ja auringon säteet pilvien lomasta, mikäpä on herätä uuteen aamuun mieli iloisena, pää täynnä suunnitelmia päivän puuhiksi.
Hyvää huomenta@
Niin+se+edelleenkin+on.+Pian+siitä+on+kulunut+40+%.+Marraskuu+mene+jo+kuin+siivillä.+Mikäpä+sen+parempata.
Joko aloittajalla helpottaa ? Mitenkä muilla on mennyt lokakuu ?
On niin paljon maailmantapahtumia, että ainakin sen puoleen aika menee nopeaan,
jos on kiinnostunut seuraamaan. Ei meinaa kärryillä pysyä kaikesta.
Tekisi+jo+mieli"rinkaista".+Tänään+klo+16.00+lokakuusta+oli+kulunut+66.66+%.+Innostuin+pihalla+tekeen+pieniä+tekemättömiä+siivouksia+ennen+talven+tuloo.
Työssäoloaikana (viimeisinä vuosina) käytin kirkasvalolamppua aamuisin.
Se herätti ja sen jälkeen siirsin sen keittiön päydälle valaisemaan kahvinjuonnin ja pikaisen lehdeluvun ajaksi. Aamuni helpottuivat huomattavasti !
Herääminen "auringonnousuun" kuin itsestään ilman herätyskellon piippauksia oli tosi miellyttävää ja virkosi "toimintakuntoon" nopeasti kahvia juodessa.
Kirkasvalolamppu on loistava keksintö !
Hyvä, että hoksasit hakea sen käyttöön !
Sulla taitaa olla joku superlaite ? 6-putkinen ?
Kesä tai toukokuukin on rankkaa jos pubeissa asuu tai selkä vääränä kaljaa raahaa virosta tai ruokakaupasta. Lankomies aina terotti; kalja tekee säärihaavoja, sottaa tapetit. Kämppäkinhaisee niillä vanhalta kaiteelta.
Nyt erikoisesti eteläsuomen leikkikaamoksen aikana ei pitäis ottaa alkkohoolia kuin vaan lääkkeeksi. Alkohooli vie elimistöstä serotoniinit. Sillai masetilat käynnistyy helpommin.
Sopivasti ;)) Kippis !
Lokakuu on ollut värikäs, muuten vaihteleva. Lehtipuut ovat täällä jo miltei pudottaaneet lehtensä. Syksy on täällä, pian harmaanmusta pimeyskin. Sellainen on myös mieleni: ihan liian monta surullista asiaa on tapahtunut lähipiirissä.
Mutta ei auta kuin puskea ulos tuonne märkään ja aika-ajoin hyytävään ilmaan. En todellakaan pidä syksystä ja talven tulosta.
"Ain' uusi kevät kaiken muuttaa voi!"
Uskoa en voi, mutta toivoa ihminen ei saa koskaan menettää.
Ei lokakuu, ainakaan tänä vuonna ollut harmaa, eikä ikävä, vaan ruskan ltäyteläistä loistoa, se ilahduttaa..no marraskuu..se jo tökkii ..aluksi ennenkuin saadaan lumipeite valaisemaan maisemaa.
Pirre
Syksy ja pimeys tekee mielen matalaksi,
siksipä kellojen kellojen- aika olisi pidettävä aina kesäajassa,
päivänvaloa olisi syksyllä ja talvellakin tunnin pitempään,
on harmi jos kekko-aika muutetaan taas talviaikaan,
se tietää vain sitä päivänvaloa on entistäkin vähemmän,
ja mielimaassa mataa ikuisen yön syleilyssä,
toivottavasti kesä aika tulisi vakituisksi suomenki kollo-ajaksi
Ei ole vuodenajoista kiinni, mikä vain käy.
Tähän ikään on ollut pakko oppia olemaan "kärsimättä" vuodenajoista.
Ne tulevat ja menevät, vaihteluineen.
Lokakuussa on aurinkoakin joskus ja ruska. Ei ole ollenkaan "paha"kuukausi.
Nautin kun "hämärät kuukaudet" tulevat. Niissä on jotain rauhoittavaa.
Sopii hermoilleni. Nukunkin paremmin.
Jos olisi ihan pakko valita joku "kärsimyskuukausi",
se olisi (täällä eteläisessä Suomessa ) räntäinen marraskuu ja rumankurainen huhtikuu.
Enpä anna niittenkään haitata.
Hillittyä valonauhaa kehtasin laittaa jo parveekkelle kun parilla naapurillakin on.
Pieni piristys, kun ei ole pelkkää pimeyttä ikkunasta katsoessa.
Täyttä+paskaa+kirjoitukset,+oletteko+huumeissa+ja+kepit+katkeilee+Suomessa+2019?
Monet nuoret kammoksuvat marraskuuta suomen surkeimmaksi kuukaudeksi. Suomihan on pitkä maa suoraan pohjoisnavalle päin.
Tänäänkin illansuussa annettiin huonon ajokelin varoitus Pohjois-Lappiin. Siellä jo lumi valaisee vähän. Marraskuu menee touhottaessa, lähestyvän joulun takii.
Etelä-Suomessa hämärä ei sisätiloista juuri lähtenyt tänään. Puuskainen tuuli ja tihkusade eivät juur innostaneet pitemmälle kävelymatkalle. Ei täällä kukaan hölkkää, mut sauvakävelijöitä sateiden väleissä riittää.
Kuulun niihin nuoriin 73 v jotka ei tykkää marraskuusta,
enkä maalis-huhtikuusta. Yhtä kuraa, räntää ja tuulta.
Minulle on sama millainen ilma on. On ehjä katto pään päällä ja lämmintä sisällä tässä omin käsin pykätyssä talossa. Omassa saunassa saa lämmitellä ja kuumentua, rakas vaimo seksikaverina ja kumppanina ihan kaikessa.