Tuli niin surullinen ja samalla onnellinen olo kun luin tässä muiden kertomuksia ja kokemuksia kihloista. Itsekin haluaisin romanttisen kihlauksen... Mutta olen vasta niin nuori! Vain 18v! Miksi jo nyt unelmoin kihloista ja häistä?!
Ollaan seurusteltu nykyisen poikaystäväni kanssa nyt 1v2kk, kaikki menee todella hyvin ja silleen, paitsi että on yksi ongelma; mies on naimisissa, vaikkeivat he ole tavanneet kolmeen vuoteen (paitsi tän vuoden tammikuussa kun hän matkusti kotimaahansa), eikä miehen sanojen mukaan heidän välillään ole enää mitään läheistä suhdetta. Poikaystäväni on sanonut että haluaa minun kanssani naimisiin, ei halua koskaan menettää minua... Joskus tulee sellainen olo että kaikki on huijausta eikä sitä avioliittoa tulla koskaan sanomaan irti, kun siitä on muka hyötyä tässä elämäntilanteessa... Toisaalta joskus tulee sitten sellainen olo että olen maailman onnellisin nainen kun vieressä on niin ihana mies! Ehkä joskus olemme virallisestikin yhdessä...
Piti nyt kertoa tämä edes jollekkin, jakaa tämä jonkun kanssa, kun en kavereilleni tai sukulaisilleni halua tälläistä kertoa poikaystävästäni...
Mutta en menetä toivoani! Uskon rakkauteen! Ja uskon että tämä juttu toimii ja tulee toimimaan! :) Ehkä parin vuoden päästä jo kihloissa, ja siitä jonkun ajan päästä naimisissa, ja sen jälkeen onnellisena perheenäitinä! :)
Ollaan seurusteltu nykyisen poikaystäväni kanssa nyt 1v2kk, kaikki menee todella hyvin ja silleen, paitsi että on yksi ongelma; mies on naimisissa, vaikkeivat he ole tavanneet kolmeen vuoteen (paitsi tän vuoden tammikuussa kun hän matkusti kotimaahansa), eikä miehen sanojen mukaan heidän välillään ole enää mitään läheistä suhdetta. Poikaystäväni on sanonut että haluaa minun kanssani naimisiin, ei halua koskaan menettää minua... Joskus tulee sellainen olo että kaikki on huijausta eikä sitä avioliittoa tulla koskaan sanomaan irti, kun siitä on muka hyötyä tässä elämäntilanteessa... Toisaalta joskus tulee sitten sellainen olo että olen maailman onnellisin nainen kun vieressä on niin ihana mies! Ehkä joskus olemme virallisestikin yhdessä...
Piti nyt kertoa tämä edes jollekkin, jakaa tämä jonkun kanssa, kun en kavereilleni tai sukulaisilleni halua tälläistä kertoa poikaystävästäni...
Mutta en menetä toivoani! Uskon rakkauteen! Ja uskon että tämä juttu toimii ja tulee toimimaan! :) Ehkä parin vuoden päästä jo kihloissa, ja siitä jonkun ajan päästä naimisissa, ja sen jälkeen onnellisena perheenäitinä! :)
Vastaukset 28
Vanhimmat
ja tarkkana, et kerro mistä maasta miehesi on, mutta ettei hän vaan halua naimisiin päästäkseen asustelemaan tänne ja kohta se oikea vaimokin on täällä. En missään nimessä halua olla ilkeä ja epäluuloinen, mutta olet niin nuori ja helposti hyväksikäytettävä.
Saa olla epäluuloinen kun ei ole varma!
Mutta sen verran tiedän varmasti ettei se ei ole hänellä mielessä että minun avulla pääsisi asustelemaan tänne. Hän on ainakin kertonut että monet-monet suomalaiset naiset ovat itse hänelle sitä ehdottaneet, mutta hän on kieltäytynyt, koska ei halua antaa sellaista kuvaa että hän ketään käyttäisi hyväkseen. Asuisi tämän kanssa, olisi "naimisissa" pari vuotta, saisi oleskeluluvan ja eroaisi, hänen mielestään sellaista ei saisi tehdä koska se voi satuttaa toista.
Se on totta että nuori olen, ja aikaa on vaikka kuinka paljon. Mutta tuntuu siltä että tämä ihminen on se läheisin koko maailmassa, eikä kukaan voi tulla niin läheiseksi kuin tämä. Kukaan ei voi ymmärtää minua paremmin kuin hän, kenenkään muun kanssa en pysty olemaan niin avoin kuin hänen kanssa. Sama on myös toisinpäin. Eli olemme ensinnäkin parhaita ystäviä, ja vasta sen jälkeen rakastavaisia.
Vaikeaa tässä on se, että se "vaimo" on tietoinen minusta, on nähnyt valokuvankin ja kuullut minusta, mutta vieläkin oman kulttuurin mukaan kasvatettu nainen antaa anteeksi kaiken ja silti haluaa miehensä takaisin. Eikä mies halua satuttaa tätä naista ottamalla eron, koska tietää sen rakkauden olevan todella vahvaa. Itsekin tiedän sen, että heidän välillä on jotain erityistä... Ja joskus tuntuu kuin olisin perhettä rikkomassa, mutta enhän minä ole! En tiennyt vaimosta suhteemme alussa, ja siinä vaiheessa kun sain tietää olin jo niin paljon rakastunut, etten halunnut jättää "varattua" miestä. ..... Heidän kahden välillä on jotain erityista, mutta minun ja miehen välillä vielä jotain hienompaa (miehen sanojen mukaan). Hän on vain niin arka ja päättämätön... Ei halua tehdä päätöksiä itse, vaan haluaa katsioa minne elämä häntä vie.
Yep... Mutta en luovuta... Koska rakastan!
mutta en silti uskoisi ihan kaikkea. Mies on siis oikein selittänyt sinulle ettei halua käyttää hyväksi ja vaimoakaan ei halua satuttaa, voi hyvä sylvi.
Ainahan on hyvä olla vähän skeptinen, eikä ole koskaan hyvä olla täysin varma asioista. Enkä minäkään ole täysin varma tästä, mutta toivon parasta, ja jatkan niin pitkälle kun voi satuttamatta itseääni pahasti.
"Heidän kahden välillä on jotain erityista, mutta minun ja miehen välillä vielä jotain hienompaa (miehen sanojen mukaan)"
Voi ei. Et voi olla tosissasi, että annat hänen pyörittää sinua tuollaisilla väitteillä. Maltti on valttia..
Ja kuka todistaa, että monet naiset ovat hänelle ehdottaneet, että hän voisi heidän kanssaan hankkia sen jäämisluvan tänne.. ehkä hän vain sanoo niin siksi, että voi pyörittää enemmän sinua tahtonsa (?) mukaan.. minä en ainakaan tunne ketään naista, joka olisi valmis ainakaan selvinpäin ehdottamaan moista tuntemalleen ulkomaalaiselle miehelle tai kotimaisellekaan..
No miten tiedät varmaksi? Siksi kun hän sanoo niin? Ja kaikkihan on totta mitä joku sanoo? (ja rakstunut ei ole koskaan sokea?)
Mistä tiedät senkään tietääkö hänen vaimonsa sinusta? Onko joku muu kuin tämä mies sanonut sinulle niin? Miksi mies ei jätä vaimoaan? Kerroit, että hän hyötyy avioliitosta jotenkin? Ei vaikuta hyvältä, jos hän käyttää vaimoaan hyväkseen? Yhtä hyvin hän voi käyttää jotakin muutakin hyväkseen? Ja jos pettää yhtä voi pettää toistakin.
Toivoataan, että se mitä mies kertoo sinulle on totta. Mutta on olemassa myös riski, että mies ei ole sinulle rehellinen joten pidä silmäsi auki.Aika usein naimisissa tai muuten varatun kanssa oleminen päättyy vain sydänsuruihin.
Ei halua satuttaa ottamalla eron? Luulisi, että suhde toiseen naiseen satuttaisi enemmän? Jos tämä nainen ei ole tavannut miestään kolmeen vuoteen niin voiko naisen rakkaus ja tunteet olla muka niin vahvat? Ja jos ei ole läheistä suhdetta? Ei tuo kyllä ainakaan enää oikeata rakkautta ole. Ja loppuelämänsäkö hän aikoo olla kahden naisen kanssa? En tiedä mistä maasta hän on kotoisin, mutta eiköhän sielläkin ole ihmisiä, jotka ovat eronneet? Heillä ei ilmeisesti ole lapsia? Oletko tavannut miehen sukulaisia?
En tiedä oliko tämä kirjoituksesi edes totta vai onko tämä taas näitä ”provoja”. Mutta jos on totta, niin kannattaisi olla varuillaan. Ei millään pahalla, mutta ei tuo kovin hyvältä vaikuta.
Ja mikä mies se on joka ei pysty tekemään päätöksiä itse? Ei edes rakastamansa naisen takia? Ei millään pahalla, mutta... Eiköhän joku muu mies voisi tehdä sinut vielä onnellisemmaksi. Vaikka sinusta ei nyt siltä tuntuisikaan.
Sen tiedän että naiset ovat hänelle oleskelulupaa varten naimisiinmenoa siitä koska pari naista on minuunkin ottanut yhteyttä kysellen meidän suhteen laadusta ja miehen muista asioista.
Yksikin nainen kirjoitti minulle ihan vapaasti että "minun avullani hän saisi oleskeluluvan, kun sinun kanssa se on hänelle mahdotonta" (silloin olin vielä alle 18, ei mahdollista mennä naimisiin :)
Eli aika varma olen että monet naiset ovat poikaystävälleni sitä ehdottaneet.
vaimo tietää minusta koska olen kuullut kun mieheni kertoi hänelle puhelimessa minusta, kuulin kun hän tavutteli nimeni hänelle, kun hän kertoi minusta (ja tämä oli vain alle kuukauden päästä kun me tavattiin, eli yli vuosi sitten)
... mutta on myös poikaystäväni kaverit puhuneet aiheesta minun kanssa...
Totta tämä on, ei mitään provoja (mitä ne muuten on?)
Kyllä minunkin mielestä vaimon tulisi suhtautua eri tavalla "toiseen naiseen" kun tämä tekee... Ja ehkä minun pitäis suhtautua toisella tavalla siihen että mies on naimisissa... Mutta me sekä "ensimmäinen" että "toinen" nainen ollaan kai niin paljon rakastuneita...
Vaimon kohdalla vaikuttaa varmaan myös se kulttuuri ja kasvatus, että naisen pitää pysyä uskollisena ja miehensä kanssa, vaikka mikä olisi. Ja heidän maassaan myös monta vaimoa on sallittu, vaikka ihan kristittyjä ovat. Siitä kai lähtee se ettei vaimo ole mustasukkainen toisista naisista.
Itse toivoisin että mies tekee jotain, mutta hän ei halua satuttaa ketään, ei minua, ei "vaimoaan" eikä itseään. Mukana on myöskin koko miehen suku, joten hän ei halua käännyttää koko sukuaan itseään vastaan.
Minä en ole henkilökohtaisesti tavannut vielä ketään hänen perheestään, mutta kahden ja puolen viikon päästä tapaan hänen läheisemmän veljensä, jonka kanssa olen puhunut puhelimessakin useita kertoja. Tämä veli ei näytä mitään vastustusta meidän suhteelle, ja on aina niin iloinen puhuessaan minun kanssani.
Hmm.. joo, vaikea tilanne, minun pitää olla varovainen, tiedän sen! Olen sanonut tämän poikaystävällenikin useaan kertaan että pelkään menettäväni hänet, mutta hän vaan sanoo ettei mulla oo mitään pelättävää, kaikki käy hyvin.
"{Olen sanonut tämän poikaystävällenikin useaan kertaan että pelkään menettäväni hänet, mutta hän vaan sanoo ettei mulla oo mitään pelättävää, kaikki käy hyvin."
Ei pahalla, mutta en miten voit olla noin naiivi. Miten on mahdollista etta poika"ystavasi" sanoo "kaikki kay hyvin", jos han ei edes aio erota vaimostaan? Heitan tahan vahan kysymyksia joita toivon sinun miettivan.
Miksi annat itsesi hanelle etta han voi pettaa vaimoaan sinun kanssa? Mista tiedat ettei han pettaisi (tai peta) sinua? Jos han rakastaa sinua niin paljon kuin antaa ymmartaa, miksi han silti niin kovin valittaa siita mita hanen perheensa tuumaisi avioerosta? Eiko paaasia olisi tehda niinkuin hanesta tuntuu oikealta, valittamatta muista kuin sinusta? Jos teidan kulttuurit on noin erilaisia, miten oletat etta elat hanen kanssaan onnellisesti? Tossa muutama kysymys.
Mina olisin erittain varovainen tuollaisen miehen kanssa. Noh, itseasiassa en alun alkaen alkaisi suhteeseen tuollaisen miehen kanssa... Han saattaa valehdella sinulle "silmat paastaan", mutta voi olla etta han on myos taysin tosissaan. Jos kaikki mita han on sanonut on totta, ei se siltikaan nayta hyvalta! Et ole viela vastannut etta mista maasta han on... Sinuna mina kuuntelisin kylla jarkeni aanta enka tunteita. Tunteet ovat vain tunteita, ne menevat ja tulevat, mutta jarki on jarki. Meille on jarki annettu hyvasta syysta, sita pitaa kayttaa.
Ensinnäkin sinun pitää miettiä mikä on todellinen syy miksi haluat mennä naimisiin. Jotkuthan unelmoivat häistä vaikkei heillä ole vielä poikaystävää. Oletko vaan romantiikan nälkäinen ja olet innostunut asiasta, kun muut menee naimisiin, kihloihin?
Ja olisi outo amennä kihloihin, jos on vielä toisen kanssa naimisissa. Miksi hän ei eroa.
Olette olleet yhdessä lyhyen aikaa ja olet nuori. En kiirehtisi asian kanssa. Mitään paniikkia asiasta ei kannata missään nimessä ottaa. Moni muukaan ei ole tuossa vaiheessa vielä kihloissa! Ehkä vain epäilet suhteenne kestävyyttä ja tilaa ja miehen tunteita ja haluaisit kihloihin ja naimisiin sen takia?
Pahoittelen skeptisyyttäni.
Mies, joka pitää itsellään vaimoa, jota ei rakasta ja jota pettää, sen vuoksi, että siitä on "hyötyä tässä elämäntilanteessa" ei ehkä vastaa ainakaan minun käsitystäni unelma-aviomiehestä.
Yleensä jos ihminen on rakastunut OIKEASTI toiseen ihmiseen, hän tekee kaikkensa tämän vuoksi. Esimerkiksi ottaa avioeron entisestä puolisostaan.
Se, ettei hän ole vielä sitä tehnyt, antaa sellaisen kuvan, ettei hän ole tosissaan sinun suhteen, valitettavasti. Luultavasti hän PITÄÄ sinusta kovin paljon, ainakin jonkun aikaa, mutta tarpeeksi vakava suhde ei ole, koska hän ei ole valmis tekemään sitä isoa muutosta elämässään.
Olette kuitenkin tunteneet jo yli vuoden verran, tässä vaiheessa pitäisi olla se ero jo meneillään. En tiedä maan tapoja, mutta Suomessa on puolen vuoden harkinta-aika, jonka jälkeen voi vasta hakea eroa. Joten ilmeisesti mies ei ole edes laittanut eroa vielä vireille?
Kannattaisi pistää nyt mies tiukille ja vaatia häntä ottamaan se ero, mikäli meinaa jatkaa sinun kanssasi. Jos hänellä ei ole mitään interessejä ottaa sitä eroa, ei hän ole tosissasi sinun suhteen.
haluatko todellakin itsellesi miehen, joka on valmis pettämään vaimoaan? miksei hän tekisi saman sinullekin, kun se hänen moraaliinsa näkyy sopivan.
Ompas surullinen tuo tarinasi. Valitettavasti minulla ei ole mitään positiivista sanottavaa. Olen edellisen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla: jos mies oikeasti haluaisi kanssasi naimisiin hän ottaisi edellisestä eron heti. Hän ei siis ole tosissaan. Kirjoitit että "miehen sanojen mukaan heidän välillään ole enää mitään läheistä suhdetta". Jos ei ole niin mikä sitten pidättelee häntä ottamasta avioeroa? Sääliksi tosiaan käy sitä toista naista, mutta kyllä tässä nyt vähän vaikuttaa siltä että poikaystäväsi ei ole valmis ottamaan sitä avioeroa eikä koskaan tule olemaankaan. Pahoittelen.
Enpä osaa sanoa tilanteesi mitään ratkaisevaa, olet jo saanut paljon varoituksia. Mutta...
Sukulaiseni oli samanlaisessa tilanteessa vuosia sitten. Hän rakastui ulkomaalaiseen (Sri Lanka) mieheen ja he alkoivat seurustelemaan tiiviisti. Jossain vaiheessa selvisi, että mies oli jo naimisissa omassa maassaan, vaimo oli siellä, mies jo vuosia Suomessa.
Tyttä kuitenkin rakasti miestä, eikä jättänyt tätä vaimosta huolimatta. Myös mies rakasti aidosti tätä suomityttöä, mutta ei voinut erota vaimostaan, koska tämä oli vanhempien valitsema, sukulaisten hyväksymä liitto. Ero ei tullut kysymykseenkään. Suomityttö ja mies elivät joitakin vuosia avoliitossa Suomessa, mies kävi kotimaassaan n. kerran vuodessa. Lopulta tyttö väsyi, hän halusi aidon avioliiton ja lapsia. Mutta mies ei voinut mennä enään naimisiin, lapsia olisi ollut halukas tekemään.
Suomityttö teki vaikean päätöksen. He erosivat. Vain sen avioliiton takia, suomityttö ei voinut hyväksyä toisen naisen miestä rinnalleen ja lastensa isäksi. Se oli joko tai... joko mies eroaa vaimostaan tai Suomitytöstä. Mies ei eronnut vaimostaan, jota ei ollut tässä vaiheessa nähnyt yli vuoteen.
Viimeksi kun miehestä kuulin, hän eli edelleen Suomessa (yksin) ja on naimisissa vaimonsa kanssa. Eivät ole tavanneet moneen vuoteen.
Joten tässä sinulle vähän mietittävää. Uskon, että tilanteesi on sama kuin sukulaistytölläni. Uskon miehesi rakastavan sinua, mutta tuskin hän eroaa vaimostaan. Eli elätkö toisena naisena koko elämäsi vai uskallatko vaatia: joko minä tai hän...
Varoituksia olen saanut täällä paljon, ja kyllä järkikin sanoo samaa, mutta sydän vetää eri suuntaan.
Tässä tilanteessa tämä mies ei oikein pysty päättämään, kun heidän kulttuurissaan jos on mennyt jonkun tytärtä naimisiin pyytämään, se on tapahtunut koko suku mukana, äiti, isä, veljet ja sisaret, sedät ja tädit jne. niin avioerossakin pitää olla samat ihmiset olla mukana. Miehellä kuitenkin isä kuollut pari vuotta sitten ja äiti on vakavasti sairas nyt, sedän kanssa jotain rahallisisa erimielisyyksiä jne. Ongelmia tarpeeksi tällä hetkellä, eikä hän halua järkyttää sairasta äitiäänsä tällä tavalla, se voisi johtaa hänet kuolemaan. Sitä ei kukaan haluaisi.
Miehen veljet ja sisar ovat tietoisia minusta, veljet pitävätkin minusta, mutta sisko vielä yrittää puolustaa sitä "vaimoa". Mies oli käynyt jo asianajajan puheilla kotimaassaan, kysymässä miten avioero olisi parasta hoitaa. Eli on hän edes jotain tehnyt asian puolesta! Mutta tällä hetkellä tärkeintä on hänen äitinsä hyvinvointi, enkä minä sitä halua uhmata.
Poikaystäväni ei halua kiirehtiä missään, eikä halua tehdä hätiköityjä päätöksiä. Hän sanoo että toivoisi vaimonsa jo luovuttavan hänen suhteen kun tietää jo monesta edellisistäkin tyttöystävistä, mutta vaimopas ei halua sitä tehdä, vaan puolustelee miestään selittämällä muille että "kyllähän jokainen mies on mies, ja hänen pitää tehdä se mitä hän haluaa..." ... Hmm..
Olen kysynyt poikaystävältäni onko mahdollista että hän olisi se joka tekee aloitteen avioerossa. Hänen mukaan se on mahdollista, mutta olisi paljon hankalampaa kuin että vaimo kieltäytyisi miehestään.
Tiedän että meidän tulevaisuus ei ole todellakaan varma. Mutta en voi menettää tätä miestä!
Ja nyt se onkin äidin hyvinvointi mistä hän on huolissaan. Eikös se viime kirjoituksessasi ollut, että hän ei halua satuttaa vaimoaan?
Ei halua tehdä hätiköityjä päätöksiä? Te olette olleet jo niin kauan yhdessä, että ei tuo hätiköity päätös ole!? Ja vielä pidempään hänellä ja vaimolla on mennyt huonosti? 20 vuottako hän vielä odottaa? Syitä näköjään riittää! Mutta etteivät vaan olisi tekosyitä? Jos hänellä ei olisi sairasta äitiä niin oletko varma ettei hän keksisi muuta syytä? Ja harkitsiko hän suhdetta kanssasi kovin pitkään (jos on niin harkitsevainen)? Ja kuinka monta tyttöystävää hänellä on oikein ollut?
Tunnetko ketään muuta heidän kulttuuristaan? Jotain jota miehesi ei tunne? Jolta voisit varmistaa, että näin siellä tosiaan toimitaan?
Monimutkaiselta tuntuu... Onneksi minulle on suomalainen mies!
Jos te menette naimisiin niin onko silloinkin koko suku mukana sinun kättä pyytämässä?
Tunnetko tarpeeksi hyvin muut heidän kulttuuriin kuuluvat asiat? Eikö sinua esim. haittaisi että miehellä olisi tyttöystävä/tyttöystäviä vaikka olisitte naimisissa? Monet kulttuurit on aika sovinistisia ja naisella ei ole kovin paljon oikeuksia.
Eikö sairaalta äidiltä voisi salata avioeron? Ilmeisesti hän ei tiedä sinustakaan?
Ja oletko varma, että miehen sukulaiset puhuu totta? Varsinkin miehet pitää monesti yhtä ja voi nauraa selkäsi takana. Ehkä näin ei ole, mutta voi olla. Mistä sen tietää...
Ole kuitenkin varovainen ja kuuntele myös järkesi ääntä.
Unohda se mies. Olet toinen nainen. Hän on naimisissa ja piste. Jos hän ei eroa vaimostaan, et pääse hänen vaimokseen. Jäät ikuiseksi kakkoseksi. On niitä kuule vapaitakin tarjolla.
Eiköhän se eron ottaminen vaan vaikeutuisi ajan myötä?
olet todella sinisilmäinen. Minun kaveri oli melkein samassa tilanteessa ja onneksi niin järkevä ja jalat maassa-tyyppinen nainen että tajusi tilanteen. Yhdessä saatiin selville et kyseinen mies oli valehdellut KAIKEN ja niin hyvin kyllä osas puhua... oli niiiiiin lipeä että, yök!
Myös itselläni erittäin lievä vastaavanl. kokemus, mutta onneksi olen nyt rehdin (suomalaisen) miehen kanssa joka kylläkin on myös naimisissa -minun kanssani ens juhannuksen jälkeen! =)
En usko et sun nuoruus on mikään ongelma, menin itse kihloihin 18 v. ja nytkin oon vasta 20, et tiedän tunteen kun kaikki siitä nuoruudestakin vielä... Mut ehkä sun olis syytä miettiä noita vastauksia joita olet saanut. Niissä on jotain perää.. Tollasia tapauksia on todella paljon. On aina helppo ajatella, et "eihän nyt mulle..."
Toivottavasti asiasi järjestyy! =)
"Poikaystäväni ei halua kiirehtiä missään, eikä halua tehdä hätiköityjä päätöksiä. Hän sanoo että toivoisi vaimonsa jo luovuttavan hänen suhteen kun tietää jo monesta edellisistäkin tyttöystävistä"
Miten voit luottaa tuollaisen mieheen, jolla on ollut samaan aikaan monia tyttöystäviä, kun hän on ollut naimisissa? Vai oletko niin vapaamielinen, että sallit sen omalle puolisollesi, sitten kun/jos te menette naimisiin?
Hän ei ole yksiavioinen, miksi ihmeessä sinä haluat jakaa miehesi toisten naisten kanssa, kun noita yhden naisen miehiä löytyy maailmalta pilvin pimein?
Toisena naisena ei ole koskaan hyvä olla. Oli tilanne mikä hyvänsä. Paras on olla ykkönen ja ainoa nainen! Voi olla, että mies jättää joskus vaimonsa, mutta ei välttämättä sinun takiasi. Minä olin joskus varatun miehen kanssa. En myös aluksi tiennyt, että hän on varattu (huono merkki jos ei heti kerro!) ja sitten olin jo rakastunut. Mies kertoi, että heillä meni huonosti jne. Mies jättikin joskus tyttöystävänsä, mutta sitä ennen jätti minut. Minun takai hän ei siis eronnut. Sitten toinen tapaus: Toinen Ex-poikaystäväni oli jo eronnut kun aloimme seurustelemaan, mutta rakasti vielä entistä tyttöystäväänsä. Minulle paljastui, että hän ei ollut edes sukulaisilleen eikä tutuilleen kertonut eronneensa ex-tyttöystävästään! Elätteli varmaan toiveita, että palaavat yhteen. He olivat edelleen ystäviä ja minä sulatin sen vaikka olin mustasukkainen. Ja aiheesta olinkin nimittäin jonkin aikaa meidän erottuamme he palasivat yhteen! Mutta erosivat jälleen... (ja olin vahingoniloinen!)
Päätin, että koskaan en sulata sitä, että miehellä on joku muukin nainen kuin minä. Sinäkin varmasti olet ansainnut parempaa. Vapaita miehiäkin on. Joille sinä olet tärkein ja ainoa.
Tämä toinen ex-poikaystäväni katui eroamme ja halusi minut takaisin. Kun hän toisen kerran erosi tästä ex-, ex -tyttöystävästään. Mutta minä en ollut pätkääkään kiinnostunut enää. Ja hyvä niin, että jätti minut aikoinaan nimittäin löysin uuden ihanamman miehen!
Mistä maasta poikaystäväsi on kotoisin? Minulla on ystäväpiirissäni kaksi samantapaista "tapausta" eli nämä ystäväni seurustelevat ulkomaalaisen kanssa. Toinen intialaisen ja toinen turkkilaisen kanssa. Olen paljon kuullut heidän suhteen kulustaan ja myös siitä, miten kaksi eri kulttuuria on kohdannut heidän suhteessaan. Näiden "tietojen" avulla voin myös sinua auttaa. Toivottavasti vastaat..
kaikkien vastausten, mitä tähän on kirjoiteltu, perusteella, en välttämättä enää halua jatkaa tätä keskustelua, enkä kertoa enempää omasta suhteestani.
poikaystäväni ei kuitenkaan ole intiasta eikä turkista, mutta kiitos aputarjouksestasi!
enköhän minä pärjää ihan itsekin...
Et halua enää jatkaa keskustelua, mutta kirjoitan silti vielä tämän. Ehkä sinun kannattaisi laittaa jokin aikaraja miehelle. (ja pysyä siinä) Mitä jos ymmärtäväisesti odotat vuosia ja mies ei eroa.