Uroskoiran viettielämän hoito?

Jos ei ole aietta käyttää urosta jalostukseen, kannattaa se viedä kastroitavaksi. Lue aiheesta niin huomaat, että koiralle itselleenkin se on hyvä vaihtoehto.

Olen lukenut mutta en ole päässyt selvyyteen olisiko se hyväksi vai pahaksi. Molempia mielipiteitä kuulee.

Koira alistaa nyökyttäen,myös nartut tekee niin.Jos koiralla on yliseksuaalisuutta, tai omistaja ohjaa sen nalleille yms.on tuloksena usein rauhaton ja koira jolla eturauhasongelmat.
Johon auttaa kastratio myös.Jos koira on levoton juoksuisten narttujen vuoksi, eikä sitä käytetä jalostukseen, kastration myötä ongelma poistuu.Kastroitu uros on tottelevaisempi, eikä karkaile niin helpolla kun narttujen juoksut ei häiritse.
Itse leikkuutan jalostukseen sopimattomat urokset.Keskittyvät paremmin koulutukseen, ja ovat luotettavampia.
Eikä siis mikään ihme, että kaikki työkoirat, ja avustajakoirat on operoituja. Ne ovat paremmin hallittavissa, ja tottelevat paremmin, kun hormoonitoiminta ei häiritse.
Omilla koirilla ei ole ollut lihomista, kun niille on aina tarjottu riittävästi tekemistä.Ruoka, ei silloin ole koiralle tärkeää, kun sen elämässä on muutakin josta pitää.

Meidän koira on ystävällinen ja mukava ja perheen lapsetkin tulevat sen kanssa juttuun. Koira ei pomota ihmisiä. On toisten koirienkin kanssa varovainen eikö räksytä tai pyri alistamaan. Tämän vuoksi tulee mieleen, että onko tämä koirien kastrastio osittain ihmisten vaivautuneisuudesta johtuvaa ja onko se aina tarpeen? Mitä koiran yliseksuaalisuus tarkkaan ottaen on? Jos itseä ei koiran iltanylkytykset vaivaa, niin onko siinä todella joku oikea ongelma vai onko se vain joidenkin mielestä yököttävää? Onko koirat niin oudosti jalostettuja, että nylkytys sairastuttaa? Luulisi että viettielämä on koirillekin myös ilo. Tämä meidän koira nukahtaa tyytyväisenä ”runkkailun” jälkeen. Kyselen kun on ensimmäinen koirani.

En ole tehnyt päätöstä, mutta suhtaudun kriittisesti kastroimiseen. Kuten tuossa ensimmäisessä viestissäni lukee, kysyn neuvoja uroskoiran hoitoon, jos sitä ei kastroi. En kysynyt kannattaako kastrastio. Olisin kiinnostunut kuulemaan sellaisten koiranomistajien ohjeita, joilla on leikkaamaton koira. Toivon tälle meidän koiralle ja sen perheelle onnellista elämää, eikä ainakaan vielä ole mitään ongelmia ja koira vaikuttaa onnelliselta. Esim Norjassa terveiden koirien leikkaus on kielletty, en ole mikään outo yksityisajattelija tässä silpomisen vastaisuudessan i.

Ensin piti miettiä, onko tämä joku vitsi, siis aloitus...
Mutta jos ei, niin en nyt ymmärrä edes ajatusta mistään koiran seksielämän miettimisestä.
Ihan yksinkertaisesti, jos koiran ei haluta tekevän jotain, niin se kielletään. Turha asioista tehdä niin vaikeita.
Joko sitä kielletään sen lelun kanssa touhuaminen tai se otetaan pois. Ja ylipäätään kielletään noit touhut.
Kuten täällä on sanottu jo, niin saattaa tulla ongelmia eturauhasen kanssa, jos koira useinkin touhuaa noita juttuja.

Ps.Tosi huonoksi menneet nää sivut. Oli hankala vastata, kun ei näe samanaikaisesti aloitusta.

Mitä outoa on miettiä koiran viettielämää? Mietitäänhän muutenkin koiran hyvinvointia. Oikeaa ravintoa, mukavia harrastuksia ja sopivaa lepoa. Täytyy olla kai seksipelkoinen ihminen jos koiran nylkytys on niin kauhea asia ettei sitä edes saisi ajatella. Tulee vähän mieleen se kun entisinä aikoina lapsia kiellettiin itsesaastutuksesta ettei selkäranka pehmene. Koiran kastrointi voi muuttaa koiran luonnetta, myös huonompaa, että ei sitä turhaan kannata tehdä.

Missä kohdassa olen sanonut että koiran käytös on häiritsevää tai ylivirittynyttä, olen päinvastoin sanonut että se on kiltti ja sopuisa otus, jonka kanssa kaikki tulevat toimeen. Turha kai täällä keskustella.

Eli tällä on se linja että vaikka koira on kiltti, terve ja hyvinvoiva ja sen käytös ei häiritse, niin ei kun puukolle? Erikoisia koiranystäviä.

Minulla on ollut sekä kastroituja, että kastroimattomia koiria, mutta kaikki kissat ovat olleet kastroituja.

Kastroimattomien kanssa ei ollut mitään ongelmia, sillä harvemmin ne kiimassa olevia narttuja edes tapasivat, eikä niiden libido muutenkaan ylikorostunut ollut. Ihan olivat normaaleja täysijärkisiä harrastuskoiria joiden kanssa pärjäsi myös muiden urosten seurassa ellei joku toinen alkanut haastamaan.

Kastrointi tuli yhden kohdalla ajankohtaiseksi silloin kun muutimme maalle ja kylällä oli useampiakin narttukoiria. Omalla koiralla alkoi itku ja karkailut aina kun joku nartuista oli kiimassa, joten päädyimme kastraatioon. Koira lopetti karkailut, eikä mielenterveys ei enää järkkynyt tyttökoirien vuoksi. Koiran käytös ja olemus ei muuttunut, vaikka se siis kastroitiin jo muutaman vuoden ikäisenä.

Toinen kastroiduista oli rescuekoira joka oli menettänyt kulkusensa jo kotimaassaan, Ärhäkkä, reipas ja suurikokoisen egon omaava pikkukoira se oli, joten sukukalleuksien menettäminen ei suinkaan ollut vähentänyt sen suuria luuloja itsestään. Kolmas koira kastroitiin siksi, että se on suurikokoinen työkoira jonka ei pidä olla libidonsa vallassa missään tilanteessa. Nykyisin myös kotikoirana ollessaan on hyvä, ettei koiralla ole suvunjatkamisviettiä, sillä jos se nartun perään lähtisi, sitä ei pitelisi mikään.

Ystäväni kaksi harrastuskoira on kastroitu siksi, että sillä oli voimakasta aggressiota muita uroksia kohtaan. Kun koulutus ja kotikonstit eivät auttaneet, oli "puukon" paikka. Nyt kastroituna koiran menestys harrastuskentillä on parantunut kun ei enää tarvitse energiaa rähisemiseen käyttää.

Meillä myös ollut pitkän elämän aikana eri rotuisia koiria, yhteensä 11 urosta ja 4 narttua. Isommassa laumassa osa, osa kerrallaan yksin. Kaikki aktiivisia harrastus- ja käyttökoira.

Näistä uroksista 3 oli leikattu juuri ylikorostuneen seksuaalivietin takia (jatkuvat tulehdukset sekä siittimessä että esinahassa, koska koirat nylkytti niin toisia koiria kuin jalkoja ja pehmoleluja, erittäin kivuliaita!) . Elivät 13-14-vuotiaiksi, leikattiin noin 4 vuotiaana. Luonteet eivät muuttuneet, vähän pehmemmäksi korkeintaan. Yhdellä hävisi tosin resurssiaggressio.

3 leikkaamatonta urosta taasen piti lopettaa kiveskasvaimen, eturauhas- ja anaalivaivojen (perianaalifisteli, kivulias!) takia 6, 8 ja 10 vuoden iässä. Jokainen näistä ei-leikkaamattomista olisi selvinnyt ilman näitä vaivoja eläinlääkärin mukaan, jos olisivat olleet leikattuja!

Nartuista 3 oli leikattu kohtutulehduksien takia, näistä 2 tuli pissaamisvaivoja ts. päästivät alleen ajoittain. Toinen näistä lopetettiin 10-vuotiaana, kun pissa tuli lopulta läpi. Luonteet muuttuivat hieman pehmeistä kovempaan plus lihoivat herkästi versus urokset, mutta toisaalta myös työskentelymotivaatio nousi.

Eli näkisin uros koiran "puukon alle" viemisen oman kokemuksen mukaan huomattavasti parempana ja pieniriskisempänä vaihtoehtona, kuin pitää leikkaamattomana. Leikkaukselle on myös hormonaalinen vaihtoehto, jonka tueksi tosin kuuluu myös koulutus. Yliseksuaalisuus ei kuitenkaan ole normaalia ja riskitöntä. Juttelepa eläinlääkärin kanssa ajatuksistasi. Kyse ei ole mistään seksivastaisuudesta.

Mulla on myös leikkaamaton seurakoirauros. Se tykkää nylkyttää pehmolelua ruuan jälkeen ja ennen nukkumaanmenoa. Ei nylkytä ihmisiä.

En näe koirassa mitään vikaa tai stressaantumisen merkkejä.

Pitkällä seurannalla olen todennut, että naiset tuppaavat sysätä pehmon nylkyttämisen viaksi ja miehet taas harrastukseksi. Toki poikkeuksiakin on, mutta päälinja on tuossa.

Mites sitten minä urosnisäkkäänä: Jos runkkaan tekemisen puutteeseen tai ennen nukkumaanmenoa, niin koetaanko, että olen stressaantunut tai käytökseni on häiritsevää?

Eikös sitä nykyaikana olla päädytty siihen, että masturbointi on ihan positiivinen asia ja edesauttaa terveyttä? Vai vieläkö siitä voi näkö lähteä ja joutuu helvettiin?