Ajattelin kysyä, onko teillä kenelläkään vastaavaa, sijoitettu täyttää tuon 21-vuotta, on ihan yksin ilman sijaisperhettään, joka asiassa ja on lievästi monella tasolla kehitysvammainen, sitten pitäisi hakea oma asunto ja tulla toimeen, vaikka eläkkeen saisikin, niin joutuu siitä maksamaan kaikki, kuten muutkin, vaikka todellisuudessa kuuluisi ns.huollon piiriin, ehkä koko loppuiäksi.
Kenen vastuulle tää henkisesti "lapsentasoinen" sitten oikein jää, itsellä kyllä omat tietoni, mutta haluaisin kuulla miten muilla on mennyt jos on vastaavaa teillä jollakulla.
Tiedän kyllä kysyä apua, en halua mitään opastusta, vaan ihan jos jollain käytännön kokemusta.
Tottakai hän kuuluu aina meen perheeseen, mutta ei kai kaikkia voi ruveta jelppimään loppuikää, jos vielä tulee niitä omia lapsiakin, niin silloin ollaan kyllä tilanteessa, että apua tarvitaan, vaan saako nykypäivän Suomessa, kokemus osoittaa, ettei saa.
Kenen vastuulle tää henkisesti "lapsentasoinen" sitten oikein jää, itsellä kyllä omat tietoni, mutta haluaisin kuulla miten muilla on mennyt jos on vastaavaa teillä jollakulla.
Tiedän kyllä kysyä apua, en halua mitään opastusta, vaan ihan jos jollain käytännön kokemusta.
Tottakai hän kuuluu aina meen perheeseen, mutta ei kai kaikkia voi ruveta jelppimään loppuikää, jos vielä tulee niitä omia lapsiakin, niin silloin ollaan kyllä tilanteessa, että apua tarvitaan, vaan saako nykypäivän Suomessa, kokemus osoittaa, ettei saa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
....ettei tällä palstalla "liiku" poismuuttaneiden nuorten sijaisäitejä, olisi näistäkin mukavaa jutella, onko kaikilla sitten sijaisvanhemmuus niin alkutaipaleella, ettei vanhempia ole...harmi!
että erityshuoltopiirihän ottaa kehitysvammaisen hoitaakseen ja kotikunta on velvollinen kantamaan vastuun niin asunnosta kuin muustakin toimeentulosta. Jos siis on oikeasti kehitysvammainen ja saa sen perusteella eläkettäkin. Toinen ja huomattavasti hankalampana asiana olen kokenut nämä ns. "tunnevammaiset" sijaislapset jotka ovat ilman mitään diaknoosia. He jäävät sijaishuollon loputtua kokonaan tyhjän päälle, eikä heistä tunne vastuuta muut kuin sijaisperheet. Ja se tuntuu olevan "elinkautinen".
.......meillä kokemusta myös tuosta toisesta, joka kykenee hoitamaan asiansa, mutta todellisuudessa eletään "kädestä suuhun" ja ainoa auttaja on sijaisvanhemmat, eli me.
Surkeaa kuulla aina, kun soittaa, että viimeistä senttiä venytetään ja kaappi tyhjä, voihan siinä olla kokeiluakin, mutta uskon ettei meille valehtele, sitten vielä hänen lapsista, kuka vaatettaa heitä ja lähettää paketteja, kukas muu, kuin me.
Joskus on ajatellut antaa elämäneväät myös mukaan maailmalle, mutta ne eväät kuluu samantien.
Sijaisvanhemmat tekee hyvää työtä, mutta
puhaltaako tuuli sen saadun oppimisen ja huolehtimisen, heti päästyään "omille jaloilleen" maailmassa, niin kyllä tuntuu!
Jokin kanava pitäisi löytyä näille nuorille, jotka ovat alttiita kaikelle pahalle.
Ei ole mitään järkeä, jos hoitaa 21-vuotta ja sen jälkeen he valitsevat tiensä, joka voi olla tuhoisakin, kun he päättävät itse asiansa, niin monasti kuulee sanovan.
JÄLKIHUOLTO pitäisi olla tuettua pitkään.
Ps. Yleensä jokainen ainakin usea nuori saa kotoaan paljon avustusta moneen asiaan, jääkö nämä nuoret sitten sijaiskodin hoiteille loppuelämäksi, ymmärrän kyllä jos hoitaa yhtä kahta lasta, mutta jos on tehnyt elämäntyönsä näiden lasten kanssa joita on kymmeniä, sijaiskoti pohjalta, ei perhekoti, niin siinä miettimistä sitten jatkossa.
No omapa on valinta ja en sitä kadu, mutta enemmän jälkihuoltoa näille nuorille!