Rakkaani paluu

En kerta kaikkiaan meinannut pysyä nahoissani: Veera tulisi tänään. Oli perjantai-ilta ja jouluaatto vain muutaman päivän päässä. Katsoin ikkunasta miten katulampun valossa satoi lunta lähes vaakasuoraan. Toivottavasti Veera saa taksin lentokentältä. Ainakin sadatta kertaa illan aikana katsoin kelloa; nyt koneen pitäisi olla jo laskeutunut.

Veera oli ollut koko syksyn, kolme kuukautta, pakollisessa kieliharjoittelussa ulkomailla. Halusi saada sen kerralla suoritettua. Se oli ottanut kovemmalle kuin luulinkaan. Joka ilta palasin luennolta ja iltaduunista tyhjään, pimeään asuntoon. Harmaata, ankeaa, sumuista syksyä valaisivat vain Veeran tekstiviestit ja sähköpostit. Soittaminen oli opiskelijaparille aivan liian kallista. Veerakin valitteli ikävää, mutta toisaalta heitä oli siellä iso kansainvälinen porukka ja paljon kaikenlaista toimintaa. Tunsin lievää kateutta, mustasukkaisuuttakin kun hän mainitsi sähköpostissaan jonkun Ralphin, Antonin tai Giorgion…

Yksinäisyydessäni olin alkanut pitää päiväkirjaa, ja huomasin ihmeekseni kirjoittavani sinne runojakin. Joitakin niistä lähetin Verallekin:
”Muista minua kun ikkunasi edessä
   häivähtää syksyn viimeinen lehti.
Muista miten hymysi valossa polvistuin,
   ja poimin iholtasi suudelmat,
kesämme kauneimmat kukat..”

Veera vastasi: ”Voi kulta miten ihana runo! Täähän on jännää: mä seurustelenkin tietämättäni runoilijan kanssa… Jos tää ero on tehnyt susta runoilijan, mä taidankin jäädä tänne vielä pariksi kuukaudeksi: sä saat sillä aikaa runokokoelman valmiiksi ;-) Mutta ei: musta tuntuu nyt että mun on PAKKO päästä kotiin, ihan heti.!

Olin siivonnut asunnon tip top. Olin ostanut parisänkyymme uudet lakanat ja tuoreita kukkia yöpöydälle. Jääkaapissa odotti pullo kuohuviiniä ja pikkupurtavaa. Talsin ympäri pientä kämppäämme ja tunsin malttamattomuuden, odotuksen puistatuksia. Ajattelin hänen hieman pyöreitä kasvojaan, tummia, olkapäille laskeutuvia hiuksia – ja hänen hymyään, joka pystyi valaisemaan vaikka synkän syksyisen suurkaupungin. Kaulan ja niskan pehmeä iho ja ihon tuoksu, heleästi karkaava nauru… Rakas, rakas Veera… Kaipasin häntä niin, että se tuntui jo outona fyysisenä heikotuksena.

Ja sitten! Ovella kuului avainten rapinaa. Avasin sisäoven ja samalla ulko-ovikin avautui: Veera! Syöksyimme kumpikin halaamaan, suutelemaan. Pehmeät, ihanat huulet, silti lämpimät hieman viileissä kasvoissa… ”Kulta. Ihanaa olla kotona. Mun oli niin sua ikävä”, Veera sai sanotuksi silmät kosteina. Tunsin itsekin palan kurkussani kun kannoin hänen tavaransa sisäpuolelle. Veera riisui päällysvaatteensa ja hymyili minulle silmät kyynelistä kosteina. Halasimme uudestaan. Henkeäni suorastaan salpasi kun tunsin hänen vartalonsa lämmön ja pehmeyden. Tunsin olevani kuin kuiva sieni, joka imee hänestä kaiken mahdollisen lämmön, pehmeyden, hellyyden… Rakas, rakas… Tajusin etten ollut koskettanut ketään kolmeen kuukauteen. Kolmeen kuukauteen! Melkein pyörrytti.

Hänen pehmeät rintansa painautuivat minua vasten, tunsin sieraimissani hänen kaulaltaan nousevan ihon tuoksun, naisen tuoksun. Kun irtauduimme yritin hämilläni peittää orastavaa erektiota, jonka hänen koskettamisensa oli saanut aikaan. Jostain syystä ujostutti. Avasin kuohuviinipullon ja kaadoin meille maljat. En saanut tarpeekseni Veeran kasvoista. Hänen hymynsä tuntui avaavan minut kuin kevätaurinko. Tunsin taas eläväni. Kolme kuukautta olin kulkenut kuin haamu, varjosta toiseen. Kilistimme ja istuimme alas. ”Onks sun nälkä?”, kysyin. ”Ei ollenkaan. Mä söin koneessa, ja se oli yllättävän hyvää. Mut suihkuun mun pitää kyllä päästä.”

Veera tuntui samaan aikaan niin tutulta ja silti hieman vieraalta. Ehkä hän tunsi samoin koska jutustelumme sammahti vähän väliä. Pitkät ajat vain katsoimme toisiimme ja hymyilimme. Hänen hiuksensa olivat hieman lyhentyneet, ja hän näytti hieman laihtuneen. Sanoin siitä. Veera naurahti: ”Kun olisinkin… Eiköhän se oo päinvastoin. Mut sähän tässä kalpeelta näytä. Voi kulta, oot sä tehny liikaa töitä. Ja nököttäny täällä ihan yksinään. Mun hunaja-pupu…” Veera silitti poskeani ja taas tunsin miten pala nousi kurkkuun. Piti sanoa miten paljon olin häntä ikävöinyt, mutta sanomatta se jäi…

Veera nousi ja sanoi käyvänsä suihkussa. Makuualkovissa hän kuului riisuvan vaatteitaan. Pystyin vain vaivoin hillitsemään itseni etten olisi rynnännyt jo ennen suihkua hänen kimppuunsa. Join lasini loppuun ja näin ohimennen miten alaston Veera livahti kylpyhuoneeseen. Se vaikutti kuin sähköisku. Melkein vapisin kun ajattelin, että oven takana on alaston nainen, rakas Veerani… Menin makuuhuoneeseen. Näin sängyllä uudet, punaiset alusvaatteet… Niskakarvani nousivat pystyyn, ja myös housuissa jämähti niin, että kipeää teki.

Aloin riisua vaatteitani. Alushousujen riisuminen oli suuri helpotus. Vankeudestaan vapautunut kulli pompahti reippaasti vatsaani vasten. En muistanut oliko kullini ollut koskaan näin kovana… Sydän pamppaillen astuin eteiseen. Kylppäristä kuului suihkun kohinaa ja Veeran hyräilyä. Ovi ei ollut lukossa. Avasin oven varovasti ja livahdin sisälle. Suihkuverhon läpi näin Veeran hierovan sampoota hiuksiinsa. Verhon läpi näkyi myös aavistus hänen pyöreistä rinnoistaan ja karvakolmiostaan…

Raotin suihkuverhoa ja ihailin näkymää: Veera pesi hiuksiaan silmät kiinni. Pyöreät rinnat liikkuivat hieman käsien tahtiin; tummat nännit olivat kovettuneet. Vesivirta oli kostuttanut hänen häpykarvoituksensa; sitä pitkin valui vettä, samoin kauniita reisiä ja sääriä pitkin. Ahmin hiljaa paikallani tuota näkymää ainakin pari minuuttia. Veera huuhtoi hiuksensa ja avasi silmänsä. ”Oh! Huh, mä sitten säikäh…”, hän sanoi mutta puhe katkesi kuin leikaten kun hän huomasi minun olevan alasti.

Hänen katseensa nauliutui pystyssä jököttävään kulliini. Hän tuijotti sitä pitkään ja – niin minusta tuntui – nälkäisesti… Tuntui että hänen piti suorastaan riuhtaista silmänsä irti mulkustani kun hän katsoi minua silmiin ja kysyi hymyillen: ”Tulit sä selän pesuun, vai…” Nyökkäsin, astuin suihkun puolelle ja saippuoin käteni. Veera käänsi selkänsä minuun päin. Hän näytti kerta kaikkiaan näin takaapäinkin. Sivelin vaahtoa hänen olkapäilleen ja selkäänsä. Iho tuntui ihanan pehmeältä ja kimmoisalta. Kurkistin hänen kasvojaan. Veera nautti käsittelystä silmät kiinni, hymyillen kuin Mona Lisa…

Hän suorastaan liikahti kun aloin saippuoida hänen alaselkäänsä ja pakaroitaan. Liukkaat käteni liikkuivat kuin itsestään hänen pyöreillä pakaroillaan. Suihkun kohinan läpikin olin kuulevinani hänen henkäyksensä. Otin taas lisää saippuaa käsiini ja tartuin takaapäin hänen rintoihinsa. Veera sävähti ja huokaisi. Tunsin kämmenpohjiani vasten hänen jäykistyneet nänninsä; nautin sanomattomasti rintojen liukkaasta pehmeydestä. Saippuoidut rinnat tuntuivat kuin pakenevan kovempaa puristusta ja samalla kuitenkin janoavan sitä… Hieroin liukkaita nännejä kämmenpohjiani vasten. Veera käänsi päätään sivuun, suutelin hänen niskaansa ja kaulaansa. Veerakin saippuoi kätensä. Hetken päästä tunsin hänen tarttuvan jäykkänä sojottavaan mulkkuuni. Kosketus oli uskomattoman hellä ja herkkä. Veeran saippuoitu käsi teki äärimmäisen varovaisia ja helliä liikkeitä, jotka saivat minut haukkomaan henkeäni.

Annoin toisen käteni siirtyä rinnoilta alas vatsaa pitkin hänen pillulleen. Suihkun kohinan ohella tunsin myös vereni kohisevan kun tunsin sormissani Veeran tutun, rakkaan, hekumallisen pillun. Se oli selvästi turvonnut ja kiihottunut… Veera kääntyi ympäri ja me suutelimme suihkun kastellessa kasvojamme. Pian oli kummankin vedettävä henkeä. Pudottauduin polvilleni ja upotin kasvoni hänen haarojaan vasten. Veera työnsi lantiotaan eteenpäin ja levitti vähän jalkojaan. Levitin sormin hänen häpyään ja annoin kieleni livahtaa liukkaaseen rakoon. Vettä valui kasvoilleni ja suuhuni, mutta siitä huolimatta maistoin hänen halunsa…

Tartuin käsisuihkuun ja käänsin veden tulemaan sitä kautta. Sitten ohjasin suihkun hän pillulleen. Veera raotti avuliaasti häpyään, ja näin suihku pääsi hieromaan suoraan hänen klitoristaan. Työnsin vasemman käden etusormen varovasti sisälle hänen pilluunsa ja annoin suihkun hieroa hänen klitoristaan vaihtelevalla voimalla. Veera huokaili ja voihki hiljaa, silmät kiinni. Siirsin suihkun hetkeksi syrjään ja nuolin välillä klitorista. Samassa tunsin miten hän laukesi. Hän tarttui kiinni päähäni ja nytkähteli voihkien minua vasten.

Nousin ylös. Suutelimme. Kuivasimme itsemme pyyhkeisiin. Menin edeltä sänkyyn. Veera kuului kuivaavan hiuksiaan kylppärissä. Kullini seisoi edelleen kuin rautakanki, ja miellyttävän odotuksen vallassa asetuin selälleni. Odotin. Odotin. Sitten Veera tuli. Hän seisoi sängyn vieressä alasti, kauniimpana kuin koskaan. ”Ai, uudet lakanat. Kiva. Mutta onhan täällä jotain vanhaa ja tuttuakin…”, Veera sanoi ja kumartui sängyn viereen. Hellästi hän tarttui mulkkuuni ja taivutti sitä hieman itseensä päin. ”Mikäs namiskuukkeli tässä on… Tällä on ainakin ollu Veeraa ikävä, voi raukkaa…”. Hän suuteli muutaman kerran terskan päätä ja upotti sitten koko kullinpään suuhunsa. Voihkaisin nautinnosta. Lantioni teki puolitahatonta liikettä hänen suuhunsa…

Veera nousi hymyillen ja hyppäsi sänkyyn. Hän asettautui jalkopäähäni, reisieni väliin. Hellästi ja lämpimästi hän puhalsi täysiin pusseihini. Nekin nytkähtivät pelkästä nautinnosta. Sitten hän hellästi lipoi pallejani ja juoksutti pian kieltään jo pitkin kalun vartta. Suustani pääsi voihkaisuja ja ähkäisyjä; koko vartaloni jännittyi ja rentoutui vuoron perään. Veera tarttui kiinni kullinvarteen ja teki muutaman runkkausliikkeen. ”Ai kun ihana patukka, ai kun mä olen tätä kaivannut”, hän kuiski. ”Ihana namikulli, mun ihana herkkumulkku…” Sitten hän otti taas kullin suuhunsa ja alkoi lipsutella sitä samalla kun runkkasi vartta hellästi.

Hän huomasi, että liikkeeni alkoivat käydä turhan levottomiksi ja lopetti hetkeksi. Ilmeisesti hän ei halunnut että olisin vielä lauennut. Enkä halunnutkaan. Veera kiipesi minun päälleni ja suuteli kasvojani, huuliani. Hän kohottautui sen verran, että kullin pää oli hänen märkiä häpyhuuliaan vasten. Epätoivoisesti yritin tökkiä kullia hänen sisälleen, mutta Veera selvästikin väisteli, kiusoitteli. ”Hei Runoilija, lausu mulle ensin runo…” hän sanoi ja hymyili hellän julmasti. Pääni leikkasi kerta kaikkiaan tyhjää. Mitä minä tähän nyt keksin… Hyväilin molemmin hänen rintojaan, lanteitaan pakaroitaan. Joku lausui minun suullani:
”Sormeni vaeltavat ihollasi kuin kymmenen janoista kulkijaa.
   Anna minun sammuttaa janoni,
Päästä minut sisällesi,
anna minun löytää taas sinut
      - ja itseni…”

En tiedä mistä hitosta nuo sanat tulivat, mutta ne tuntuivat käyvän runosta. Veera ”armahti” minua ja tarttui kiinni kaluuni. Taitavasti hän ohjasi sen häpyhuuliensa väliin ja istahti satulaan. Kahdella työnnöllä se oli kokonaan hänen sisällään. Ihanaa, kuin samettia… Ei, jotain vielä pehmeämpää, lämpimämpää ainetta, jolla ei ole vielä nimeä…

Veera voihkaisi ja sulki silmänsä. ”Ihanaa, kulta, ihanaa…”, hän kuiskasi. Tartuin kiinni hänen herkullisiin rintoihinsa. Kohotin päätäni ja imin vuorotellen kumpaakin nänniä. Veera huokaili ja lisäsi vauhtia. Työntelin alta päin mulkkuani hänen ihanaan pilluunsa, joka nyt tuntui makeammalta kuin koskaan. ”Voi rakas…että…tää…tuntuu…ihanalta…” Veera voihki katkomaisesti ja tunsin hänen liikkeistään että hän alkoi olla lähellä laukeamistaan. Silloin hän aina haki kovempaa kontaktia kullin juuresta. Minäkin kiihdytin tahtia. Otin rajuin ottein kiinni hänen pakaroistaan ja työntelin hetken täysin voimin. Sitten se tapahtui: laukesimme yhtä aikaa nytkähdellen, voihkien, huutaen. Kokemus oli niin voimakas, että tunsin menettäväni tajuni hetkeksi. Veerakin retkahti hervottomana päälleni.

Havahduin siihen kun Veera kohottautui ja katsoi minua silmiin. Raukeasti, tietäväisesti hymyillen hän ja kysyi: ”Onks sulla ollu mua ikävä?” ”On”, vastasin ääni paksuna. ”Mä olen joka päivä ajatellut sua. Mä tajuan vasta nyt miten paljon mä rakastan sua. Veera, mä rakastan sua…” Se tuntui olevan oikea vastaus, sillä Veera suorastaan hukutti naamani suudelmiin. Samalla hänen suustaan pääsi kokonaisena ryöppynä ”Kulta, rakas, muru…” Kun se ryöppy oli ohi, tunsin että poskeni olivat aivan märät. Katsoin Veeraa silmiin ja tajusin että se märkyys johtui kyynelistä.