"Äiti pelkää, lapsensa tekevän Kuopion kouluiskun kaltaisen teon" -miten estää

Eniten minua ihmetyttää näissä tarinoissa se,että suomalaisessa menossa on jotenkin ok, että jolla kulla ei ole yhtään kaveria tai sosiaalista elämää. Minusta olis jotenkin normaalimpaa ajatella, että kaikissa yhteisöissä katsottais sen perään, että kukaan ei ole kaveriton. Päiväkodissa, alakoulussa, yläkoulussa, persukolun jälkeen lukioissa, ammatiopistoissa, AMK:ssa, yliopistossa ... etät se olisi normi että kaikilla pitää olla kavereita. Että vanhemmat, opot ja luennoitsijat ja tuutorit sanoisivat oppilaioksiin tuleville, että ei ole väliä jos saattee huippuarvosanat, eikä teillä ole yhtään ystävää tai sosiaalista elämää. Ottakaa vaikka pikkuisen huonommat arvosanat ja järjestäkää luokkabileitä, joihin kutsutaan kaikki.
Ihan päiväkodista työpaikoille lähtien.

Muistan tositarinan siitä Myyrmannin kaverista jolla rjähti ilmeisesti vahingossa repussa oleva pommi, joka tappoi 7 ja haavoitti yli sataa ihmistä. Tämä kaveri harrasti koripalloa ikänsä, mutta sillä ei ollut YHTÄÄN frendiä. Ihan oikeasti. Tämä esimerkkinä vain siitä, yksinääisyys on niinku sosiaalisesti hyväksyttävää.