Tuossa aikaisemmin oli keskustelua koulun liikuntatunneista ja siitä, että jos ei ole liikunnallisesti lahjakas, joutuu silmätikuksi, eikä esim. kelpaa joukkueisiin. Sivuttiin myös sitä, että jos ei esim. osaa matematiikkaa, niin siitä ei kukaan niin kovasti välitä ja varmaanhan se onkin niin.
Mutta, mutta..kyllä niitä lahjakkaitakin lapsia loukataan ja kovasti. Olet nörtti, opettajien lellikki, nuoliskelija yms. vaikka et koskaan juuri kokeisiin lue, viittaat tunnilla kun tiedät, etkä todellakaan ole mikään mielistelijä...
Me synnytään erillaisiksi ja jo pienenä imemme käyttäytymismalleja ympäriltämme, kotoa, hoidossa ja kaikkialla meitä kilpailutetaan, yleensä ne isät ja äidit ovat niitä suurimpia kilpailijuttajia ihan huomaamattaan. Pointtini on se että: Jokainen on jossain hyvä ja hyvä on jossain huono, kaikkia pitäisi suvaita ja jos ryhmässä pelataan myös se huonoinkin voi olla (esim. liikunnassa) se paras "hengen" nostattaja, joka saattaa loppupeleissä kannustuksellaan saada koko joukkueen tuntemaan yhteenkuuluvuutta ja onnistumisen iloa. Tätä minä olen yrittänyt omille lapsilleni toitottaa, sillä uskon että kotoa se kasvatus kuitenkin aina lähtee.
Mutta, mutta..kyllä niitä lahjakkaitakin lapsia loukataan ja kovasti. Olet nörtti, opettajien lellikki, nuoliskelija yms. vaikka et koskaan juuri kokeisiin lue, viittaat tunnilla kun tiedät, etkä todellakaan ole mikään mielistelijä...
Me synnytään erillaisiksi ja jo pienenä imemme käyttäytymismalleja ympäriltämme, kotoa, hoidossa ja kaikkialla meitä kilpailutetaan, yleensä ne isät ja äidit ovat niitä suurimpia kilpailijuttajia ihan huomaamattaan. Pointtini on se että: Jokainen on jossain hyvä ja hyvä on jossain huono, kaikkia pitäisi suvaita ja jos ryhmässä pelataan myös se huonoinkin voi olla (esim. liikunnassa) se paras "hengen" nostattaja, joka saattaa loppupeleissä kannustuksellaan saada koko joukkueen tuntemaan yhteenkuuluvuutta ja onnistumisen iloa. Tätä minä olen yrittänyt omille lapsilleni toitottaa, sillä uskon että kotoa se kasvatus kuitenkin aina lähtee.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen huomannut saman asian.
Hyvin usein, varsnkin yläasteella ja varsinkin poikien kohdalla, kaveriporukassa on vallassa sellainen kirjoittamaton laki, että liikunnassa kuulu olla hyvä ja muissa aineissa, varsinkin lukuaineissa, kuuluu olla huono. On "vähän siistiä" saada äidinkielen tai ruotsin kokeista viitonen, mutta on majesteettirikos jos ei koripallossa saa koria. Epäliikunnallinen, lukemisesta kiinnostunut ja koulussa hyvin pärjäävä poika joutuu hyvin helposti kiusatuksi.
Juuri siksi minua niin kovasti ärsytti erään äidin kirjoitus, jossa hän väitti että matematiikassa huonosti pärjäävä muka joutuu luokkatovereittensa kiusaamaksi samalla tavoin kuin liikunnallisesti lahjaton. Höpö höpö, ei todellakaan joudu!
On aika huolestuttavaa, jos mieheksi kasvavien poikien kesudessa arvostetaan vain voimaa ja fyysistä notkeutta, muttei älyä. Onko tulevaisuuden miesihanne siis treenattu idiootti, tyyppiä " isot lihakset, pienet aivot"? Jos niin on, niin eipä näytä isänmmaame tilanne kovin lupaavalta. Ja sääli nuoria tyttöjä, jotka aikanan saavat miehekseen älykääpiö-bodareita.
..eräs dokumentti, jossa tutkittiin miten valitsemme puolison. Rannalla oli noin 5-6 miestä yksi heistä oli tavallisen näköinen ja luki oikeaa kirjaa, muut komean ulkokuoren omaavia "bodareita", jotka lukivat sarjakuvalehtiä. Sitten otettiin otanta (en muista enään kuinka suuri määrä, mutta enemmän niitä oli kuin miehiä) ja heidän piti valita, kenet he joukosta valitsisivat itselleen miehekseen ja lastensa isäksi ja se mikä oli yllättävää oli se, että kaikki valitsivat sen vähemmän komean, joka luki oikeaa kirjaa.
Tutkimuksessa vahvistui teoria, että lopullista puolisoa valitessa ei enään ulkonäöllä (onneksi) ole niin suurta merkitystä. Naisten mielestä ne miehet jotka lukivat sarjakuvia, olivat vähän niinkuin yksinkertaisia, eivätkä (tiedostamattaan)halunneet heitä omien geeniensä jatkajiksi.
Ps. Se miksi aloitin tämän keskustelun, johtuu siitä, että minäkin ärsyynnyin tämän erään äidin kirjoituksista, joka epäsuorasti väitti, että huonoa laskijaa kiusataan yhtä lailla, kuin huonoa urheilijaa. Kun totuus on se että kyllä niitä hyviäkin opiskelijoita kiusataan. Liekkö jonkin sortin kateutta, en tiedä??
Kasvatuksella on toki vaikutusta lapseen, mutta suurempi vaikutus on perimällä, lapset ovat jo syntyessään erilaisia persoonia.
Toinen iloinen hengenluoja, toinen aina alituiseen epäilevä skeptikko ja paljon siltä väliltä. Jokaiselle kuitenkin löytyy se oma paikka niin luokastA kuin tästä yhteiskunnasta. Kaikille riittää tilaa ja tilausta erilaisille ihmisille. Samantyyppiset vetävät puoleensa samantyyppisiä.
Kasvatuksella voidaan vaikuttaa jonkin verran mutta lapsesta joka on ns. ujo ja sisäänpäin kääntynyt tuskin tulee kasvatuksellakaan luokan yhteishengen nostattajaa. Mutta jokaiselle on joku tehtävä, luonteensa mukainen.
Tai ei-urheilullisestä ei tule kovalla harjoittelullakaan "teemu selännettä". Rajat ne on kasvatuksellakin.
Olen aika pitkälti samaa mieltä, että jokainen syntyy sellaiseksi kuin on, mutta kyllä mielestäni kasvatuksella ja kannustuksella on suuri merkitys ihmisen elämään. esim. jos lapsi on ujo ja sisäänpäinvetäytyvä, ei hän välttämättä sitä enään aikuisena ole, jos hänet on kasvatettu luottamaan itseensä ja kannustettu yrittämään, voittaen omat pelkonsa.(en tarkoita tässä, että ujo olisi huono ihminen tai että hänellä olisi huonompi elämä, saatika sitä että kaikkien tulisi olla puheliaita, ulospäinsuuntautuneita)
Kuten sanoit kaikkilla on oma paikkansa.Mutta mielestäni monesti elämä on rohkealla ihmisellä helpompaa.
Toisaalta se ujo voi kylläkin olla omalla tavalla hengennostattaja, vaikka sitä epäilit. Hän saattaa olla jopa sen koko porukan selkäranka rauhoittavalla olemuksellaan. Ei yhteishenken nostattaja aina ole se suulain henkilö. Yhteishenkeen kuuluu myös samaan ryhmään kuulumisen tunne ja ryhmähän tarvitee toimimiseen erillaisia ihmisiä...ja mielestäni vastakohdat ne vasta vetävätkin puoleensa kuin magneetti.
Olipa lapsi sitten hiljainen tai suulas hän voi lisäksi olla dominantti(hiljainenkin voi olla dominantti). Kahta erityyppistä dominanttia ei sovi samaan porukkaan. Tällöin kumpikaan ei anna pätkääkään periksi.
Tai jos perheessä on kaksi dominanttia on riidat jokapäiväistä elämää jos nämä dominantit ovat eri aaltopituuksilla.
Hiljainen ja puhelias sopivat yhteen, mutta se hiljainen voikin olla se dominantti.
Versioita löytyy...
olet muuten ihan oikeassa. Enpä tullut tuota ajatelleeksi...monestihan se hiljainen saa tahdon läpi pelkällä sinnikkyydellä. Kun taas se suulas räiskyy ja räiskyy ja kohta luovuttaa...
Kumpi sitten on se voimakkaampi persoona?