tai kirjakerhosta tai millä nimellä sitä haluaa kutsua kun jengi etupäässä rouvasihmisiä, monet jo keski-iän ylittäneitä istuu kirjaston kokoushuoneessa ja kertoo lukemistaan kirjoista, vertaa kirjailijoita ja silleen. Olin eilen illalla ensimmäistä kertaa elämässäni mukana suomalaisessa lukupiirissä täällä kylillä ja oli oikein mukavaa. Jätin samalla kirjani suomalaisen kirjallisuuden hyllyyn ja kehuin Elena Ferrantea. Kakku oli hyvää ja voileivät ja Lego oli mukana, moraalisena tukena, tai siis "koristuksena", seuraavan kerran uskallankin mennä jo yksin.
Kysymys muille lukupiiriläisille: minä sain läksyn lukea, 5-7 kirjaa (ei tarvi lukea kaikkia) seuraavalle kerralle ja kertoa sitten niistä. Elikkä emme lue yhteistä kirjaa vaan kaikki eri kirjoja. Varmaan formaatteja on monia ja jos tämä on toiminut tässä piirissä niin kokeillaan,
Kysymys muille lukupiiriläisille: minä sain läksyn lukea, 5-7 kirjaa (ei tarvi lukea kaikkia) seuraavalle kerralle ja kertoa sitten niistä. Elikkä emme lue yhteistä kirjaa vaan kaikki eri kirjoja. Varmaan formaatteja on monia ja jos tämä on toiminut tässä piirissä niin kokeillaan,
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä kutsutaan lukupiiriksi tätä kirjastossa kerran kuussa kokoutuvaa ryhmää. Valitsemme yhdessä kirjan, jota kirjastovirkailija lainaa tarvittavan määrän kaukolainoina. Joskus joku kirjastoväestä on mukana, mutta keskenämmekin kirjan käsittely käy ihan hyvin, lisäksi juttelemme paljon muustakin. Käymme yhdessä myös teatterissa ja elokuvissa, kävimme äskettäin katsomassa hurmossaarnaaja Maria Åkerlundia käsittelevän filmin Marian paratiisi, Zaida Bergrothin kiitetty ohjaus. Päivänäytöksissä käy paljon eläkeläisiä.
Olen aina ollut sellaisessa lukupiirissä, jossa käsitellään samaa kaikkien lukemaa kirjaa. Tuontapaista kuin Paloma kertoo, harrastetaan kyllä täällä kirjastoissa varsinkin koululaisille, yleensä kirjastovirkailija kertoo kirjoista innostaen lukemaan , sitä sanotaan kirjavinkkaukseksi.
Meillä on nyt kuukauden kirjana Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa, ekologinen trilleri, jota olen alkanut lukea. Ihan uusimpia kirjoja ei ole mahdollista saada , yleensä valitaan vuoroin jokin Nobel-kirjailija tai muu erittäin palkittu, vuoroin kotimaista uudempaa. Väliin aasialainen, väliin muilta mantereilta, eri lajeja vaihdellaan trillereistä elämäkertoihin ja historiallisiin teoksiin.
Samaa kaikkien lukemaa, silti kaikki eivät aina ole sitä lukeneet.
Kirjaläksyni marrask. 28 pvälle:
Reijo Mäki: Hot dog
Milja Kaunisto: Luxus
Martti Backman: Harriet ja Olof Rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918
Lauri Hihnavaara: Arpeetia! Neljä miestä ja melkein yksi sana ruotsia.
Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma
Anneli Kivelä: Katajamäellä kaikki hyvin.
Onko kukaan lukenut näitä. Taidan aloittaa Viipurista .
Reijo Mäki on tuttu kirjailija, jolta tulee vuosi ja teos uusi painosta.
Olen lukenut muutamia hänen dekkarityyppisiä kirjoja, joista monet sijoittuu Turkuun, kuten yksityisetsivä Jussi Vares ja hänen kapakkakaverinsa, jotka viljelevät omanlaista huumoria.
Tuo Viipuri teos täytyy laittaa minun myös hakuun.
Olen lukenut Hesarista aiemmin jutunpätkän siitä, joka pohjautuu tositapahtumiin jääkäriupseeri Laguksen murhaan 1918.
Olen ollut mukana lukupiirissä muutamia vuosia, ja ihan mielenkiintoisia kirjoja olemme siellä lukeneet. Tänä vuonna on punaisena lankana ollut lukea kertomuksia erilaisista yhteiskunnista. Juuri luin loppuun iranilaisen naiskirjailijan Golnaz Hashemzadeh Bonden teoksen "Olimme kerran", joka kertoo Ruotsiin paenneista iranilaisista, joiden elämä muuttui vaikeaksi shaahin kaataneen vallankumouksen aikaan. Ensin he olivat vallankumouksen puolella ja vainottuja poliittisten näkemystensä vuoksi, ja vallankumouksen jälkeen he olivat vielä suuremmassa vaarassa politiikan ja uskonnon takia. Päähenkilö eli raskaan elämän, ensin kotimaassa, sitten Ruotsissa.
Hyvinkin menestyneet maahanmuuttajat ja pakolaiset kantavat mukanaan menneisyyttään, joka ei päästä heitä otteestaan.
Heipati hei täältä ikiomasta Lukupiiristäni,
meidän kirjastossa pyörii myös lukupiiri, siellä valitaan ja luetaan yhteinen kirja ja siitä sitten rupatellaan jos jotain tulee mieleen, enpä ole sinne vielä eksynyt.
Viime keväänä meillä oli novellikoukku, jossa kävin kuuntelemassa novellinlukua.
ja kutomassa sukkaa, sieltä sain kipinän novelleihin.
Tykkään pohjalaisen Mirja Kuivaniemen novelleista, niissä on elämänmakuisia ja arkisia juttuja
olen lukenut Ihmisten lainaajat ja Sudenkuoppia.
Nyt on lainassa ja reissussakin oli mukana Tove Janssonin Viesti, valitut novellit
ja Aulikki Oksasen Kirsikkavarkaat
Lukemisiin taas.