Adoptiotytär

Olen 30-vuotias naimisissa oleva nainen, joka kasvoi adoptiovanhempien luona. Minulla oli vanhemmat, jotka pitivät huolta ja välittivät minusta. Tultuani täysi-ikäiseksi sain tietää, etteivät kasvatusvanhempani ole minun biologiset vanhempani. En ajatellut tilannetta sen enempää, koska olin kotonani ja perheenjäsen, joka oli tärkeä vanhemmilleni. Niin meni kymmenen vuotta. Naimisissa ollessani kerroin asiata lopulta miehelleni. Mieheni sanoi, että minun kannattaisi ottaa yhteyttä biologisiin vanhempiini. Lopulta kysyin omilta vanhemmiltani, onko heillä tietoa biologisista vanhemmistani. He olivat hyvin hämmästyneitä siitä, koska tiedustelin asiaa niin myöhään. He olivat ajatelleet, että olisin halunnut tietää heistä paljon aikaisemmemmin. Heidän kauttaan onnistuin saamaanyhteyden biologiseen isääni. Hän halusi tavata minut. Minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia hänen suhteensa. Tavatessessamme hän oli paljon nuorempi kuin mitä olin odottanut. Sain kuullua, että olin saanut alkuni lukiorakkauden vuoksi. Koululaisina heillä ei ollut mahdollisuutta huolehtia minusta, minkä vuoksi päädyin adoptoitavaksi. Isäni puhui kaikista asioista hyvin avoimesti ja hän oli hyvin iloinen ottaessani yhteyttä häneen. Hän kertoi äitini menneen myöhemmin naimisiin ja minulla on äitini puolelta 10-vuotias velipuoli. Äitini ei ole halunnut tavata minua yhteydenotoistani huolimatta.

Tutustuttuani paremmin biologiseen isääni, vierailin hänen luonaan. Olin aluksi hyvin järkyttynyt, koska hän kertoi vasta kotonaan olevansa homoseksuaali. Hän esitteli minulle partnerinsa. He ottivat minut lämpimästi vastaan ja alkujärkytyksen jälkeen illasta tuli erittäin mukava. Biologinenisäni kertoi vasta paljon myöhemmin syntymäni jälkeen, kun hän hän ei ollut enään biologisen äitini kanssa parisuhteesssa, ymmäri olevansa homo. Nyt vasta vanhempana hänestä on erittäin hienoa ja kunnioitettavaa, koska hän voi pitää yhteyttä aikuiseen tyttäreensä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.