ellei ohjelmamuutosta tule.
Siperia-kirjan kirjoittaja Ville Konttinen Alfa TV:n haastattelussa tänään 20.10 klo 17.05
Anonyymi
2761
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Siperiassa on kovemmat mutta kuivemmat pakkaset, ei ne kovin paljon poikkea Sallan tai Vuotson olosuhteista, vähän kuivempi kuitenkin, kosteus vaikuttaa kylmyyteen.
Paikallisesti luonto on aika samanlaisia, mutta mittasuhteet erillaisia.
Kerro ihmeessä lisää, kun kerran olet käynyt Siperiassa ja kokemusta on, aloitan tänään Konttisen kirjaa. Kiinnostaisi kuulla sinunkin kokemuksiasi.
En puhunut siperiassa käymisestä, enkä ole käynyt enkä mene, kirjallisuuteen tutusmalla voi eläytyä vaikka Amatsooniin.
Konttisen "tukikohta" Siperiassa on Jakutia. Sitä leimaavat loputtomat erämaat ja tiettömyys.
Se on ilmastoltaan kylmin asuttu alue maapallolla. Talvella lämpötila voi laskea yli 60 pakkasasteeseen. Ikirouta ulottuu puoleentoista kilometriin maan alle.
Ihan kuin Sallassa ja Vuotsossa ?
Suomessakin mitattu yli -50 , 30-40 yleisesti talvella, ikiroutaa ei ole muttei väliäkään
Olosuhteet noin suurinpiirtein samanlaiset mutta mittakaavaltaan siperiassa isommat,
Kun ilmasto lämpenee, Siperiasta tulee suosittu alue. Afrikasta ja Lähi-idästä voi olla hyvinkin halua muuttaa sinne.
Onko teillä Sallassa ja Vuotsossa ulkopuusee (tai ei sitäkään) ja sulatatteko juomaveden jäästä ?
joku pravdan toimittaja on käynyt siperiassa ja myy kirjaansa
Se on kylläkin Jussi Konttinen.
Kirjallisuudesta vaikka Siperiasta ei tarvitse olla pravdan kannattaja, Jörn Donnerin isä Kai oli tutkija ja oleskeli siperiassa primitiisissä olosuhteissa ja kirjoitti kertomuksia satavuotta sitten, hänen kirjoituksiaan löytyy yle areenasta.
Suomalaisista kuuluisimpia siperian kuvaajia on Sakari Pälsi, muitakin löytyy, paljonkin.
Pirimitiivisissä
He he vielä kerran, " primitiivisissä "
Siperia-kirjan kirjoittaja on HS:n toimittaja.
HS-tilaajana, usein hyviä artikkeleita.
Hesari 12:24 ilmeisesti valehtelee
tapansa mukaan
"Britannian pääministeri Boris Johnson pyysi myöhään lauantaina muilta EU-mailta brexit-päivän lykkäystä"
BBC 17 minuuttia sitten: ei ole minun kirje on parlamentin
Mr Johnson has spoken to fellow leaders and Mr Tusk, telling them the letter "is Parliament's letter, not my letter".
Hesari ei ole minulle valehdellu sen 30-40 vuoden aikana, joskus on oikaistu pahoitellen väärä uutinen, mitä hyötyä olisi ykkös uutisten toimittajille antaa valeuutisia, sehän olisi huonoa mainosta.
Sama juttu ylellä joka mielipide kyselyn mukaan aivan huippu luotettava.
Lue sinä MV-uutisia.
Aloitin Jussi Konttisen kirjaa. Ekat 100 sivua mennyt . Mie-len-kiin-toin-nen !
Suosittelen !
Ovatko ne ennen HS:ssa julkaistut artikkelit sellaisinaan siinä kirjassa, vai onko niistä tehty jotenkin yhtenäinen juttu, tarina ?
Nyt on käynyt niin, että HS:n kuukausiliitteessä olleet jutut menivät minulta ohi,
etten osaa sanoa.
Kirja on 400-sivuinen. Luonnollisesti on samaa tarinaa osittain,
mutta vinkiksi kerron, että tuttuni osti kirjan juuri HS:n juttujen innostamana,
eli ilmeisesti HS:n jutut ei kovin laajoja olleet, jos vielä kirjankin haluaa hankkia.
Tosi mukava ja mielenkiintoinen kirja, uutta, tietoa tulee koko ajan Siperiasta ja Venäjästä.
Nuorempana kävi mielessä matkustaa junalla Siperian halki Pekingiin oikein tosissaan, nyt on niin laiska että antaa olla.
Olisisi voinut pysähtyä muutamaksi päiväksi Irkutskiin ja käydä vaikka Baikaljärvellä 70 asteen pakkasella pilkillä, jäänpaksuus saattaa olla kaksimetriä ja ongessa siimaa oltava muutama kilometri.
Norppa Taskinen potkinut potkurilla Baikalilla 40 asteen pakkasella hikisenä, oli paikallisessä lehdessä hänen kirjoitus.
Varmaankin olisi mielenkiintoinen reissu ollut. Harmi kun et toteuttanut.
Tuossa Siperia-kirjassa kerrotaan kaikenlaista monella tasolla laidasta laitaan. Ei ole Siperiassa kylmäketjun katkeamisongelmaa, sekä kalat että lihat myydään jäätyneenä. Meinaatko lukea kirjan ?
Oon lukenut monta kirjaa siperiasta, elämänkerta tapaisia siperialaisten itse kokemuksistaan kirjoittamia, myös suomalaisten joitakin mut siitä on aikaa vuosikymmeniä.
Alaskasta ja Kanadasta kirjoitettuja samantapaisia, johtui ehkä inokkaana lapin kävijänä sen tapaiset lukemiset, lapissakaan en ole käynyt kui joskus 15 vuotta sitten viimeksi.
Lukeminen joskus innostun E-kirjan lukemaan,
Pertikki
Konttisen Siperia-kirja on valtavan mielenkiintoinen edellyttäen, että lukija on kiinnostunut vieraista kulttuureista ja yhteiskunnista. Kirja on monipuolinen ja monitasoinen.
Olen päässyt yli puoleenväliin kirjaa. En soisi sen loppuvan.
Se ansaitsisi TietoFinlandia-palkinnon.
Konttisen Siperia-kirja on loistavaa luettavaa edellyttäen, että lukija on eri kulttuureista ja yhteiskunnista kiinnostunut. Se on valtavan monipuolinen ja monitasoinen ja mielenkiintoinen.
Olen päässyt puoleenväliin kirjaa.
Sille kuuluisi vuoden TietoFindandia-palkinto.
Olen odottanut kirjastosta Konttisen kirjaa pitkään, pitkä on jono. En aio sitä omaksi ostaa, luen sitten kun jono tulee minun kohdalleni.
Kannattaisiko kirja ostaa ?
Luin Siperia-kirjan loppuun. Siihen meni kauemmin aikaa kun oletin,
koska se on tiivistä tekstiä sisältäen mahdottoman paljon asiaa
ja kuten hyvän kirjan kohdalla aina, harmittelee että se loppui.
Kylläpä oli mielenkiintoinen tietopaketti.
Jonkunlainen kuva on itse kullakin Siperiasta,
Konttisen kirjan voi sanoa avaavan yhtä maailmaa eli Siperiaa oikein hyvin
kaikilla tasoilla, vaikka hän itse toteaa, että paljon jäi pois, koska Siperia itsessään on jo niin valtava kooltaankin. Venäjä on pinta-alaltaan maailman suurin valtio ja suurin osa siitä on Siperiaa.
Maailman asioista ja ilmiöistä kiinnostuneen "tutkijaluonteen" kannattaa ilman muuta ostaa kirja, mutta saa sen kirjastostakin, kun aikansa jonottaa.
Jos kirjan joululahjaksi saisi siinä olisi luettavaa Joulusta Loppiaiseen.
Konttinen vietti siis Siperiassa Sahan tasavallassa eli Jakutiassa perheensä kanssa noin vuoden, pienimmät lapset olivat tarhassa ja esikoinen koulussa, jossa puhutaan Venäjää ja sahaa, joka on jakuuttien kieli. Konttinen itse oli lähes kaksi vuotta Siperiassa, hän oli yksinkin siellä ja siellä olon ajan kierteli laajasti keski- ja Itä-Siperiaa.
Tästä kirjasta luin muuten tähän asti vaikuttavimmat ilmastonmuutosasiat.
Kirjassa käsitellään 13 sivun verran ilmastoa ja siitä on muutamia erillishuomioita kirjan mittaan. Aiheita on runsaasti, mikään aihe ei mene yli toisen.
Muita aiheita ovat muun muassa Siperian talous (öljy, luonnonvarat, poronhoito ym)
politiikkaa on jonkun verran, koska Siperia elättää koko Venäjän
suunnattomilla luonnonrikkauksillaan,
siperialainen arkielämä tulee tutuksi ja monet kansat.
Jos erilliset asiat kirjoittaisi listaksi, listasta tulisi monen sivun pituinen.
Ihmettelee, miten joku on pystynyt näin valtavan tietorikkaan ja monikerroksisen kirjan kokoamaan sujuvaksi lukuelämykseksi. Nostan hattua Jussi Konttiselle !
Luen kirjan joskus toiseenkin kertaan.