Olen pienestä lapsesta asti halunnut inttiin ja AINA ollut sitä mieltä että kyllä miehen pitää intti käydä. Nyt kesällä palvelus alkoi ja olin jokseenkin motivoitunut ja toiveikas. Odotin että intissä on raskaita hommia ja tehdään ne hyvällä ryhmähengellä ollaan ylpeitä oman ryhmän saavutuksista.
Sitten intti alkoi ja heti iski naamalle että olin TÄYSIN väärässä. Intissä kaikki tehdään vaikeimmalla vitun tavalla missä ei ole järjen häivääkään. Kaikki hommat tehdään juuri niin että ne aiheuttavat mahdollisimman paljon vitutusta ja ovat vaikeita tehdä. Reput ja rinkat pakataan täyteen tavaraa jota ei koskaan tarvitse että painoa olisi mahdollisimman paljon. Aina otetaan pisin mahdollinen reitti ja ryömitään pahimmat paskaojat läpitte. Valvotaan tyhjäntoimittajina keskellä yötä. Juoksutetaan ja rääkätään vain jotta pääsee hikisissä vaatteissa palelelmaan räntäsateeseen.
Aluksi ajattelin että noh ensimmäiset pari viikkoa ovat vain tälläisiä ja siitä se helpottaa. NO VITTU EI tätä on kohta 4 kuukautta mennyt ja joka päivä on täyttä paskaa. Yli sadasta päivästä voin sanoa 2-3 päivää joita en ole vihannut. Joka päivä annan kaikkeni ja teen asiat niin hyvin kun voin ja kertaakaan ei ole kiitelty pelkkää vittuilua joka kerta kun jotain asiaa en ymmärrä tai osaa.
Hyvänä esimerkkinä juoksimme palveluksen alussa cooperin ja halusin antaa parhaani ja juoksin niin lujaa kuin jaloista lähti ja sain hyvän tuloksen. Valehtelematta alle 5 minuuttia juoksun jälkeen alettiin vittuilemaan miksi en ole valmiina lähtemään marssimaan pois alueelta ja miten voi kestää niin kauan. Tämä sama kaava on jatkunut tähän asti. Lepoa ei ole. Kaikki tehdään täysillä ja öisin ei anneta nukkua. Alikersantit rymistelevät kasarmilla ilta 23-00 ja herätys on 5 maissa ja leirillä ei nukuta ollenkaan.
Kaikki menee päin vittua ja tunnen olevani täysi epäonnistuja täällä. Mielenterveyteni on alkanut horjua ja ennen olin todella positiivinen ihminen nyt vihaan lähes jokaista elin päivääni.
Asiaa ei paranne se että olen alkanut miettiä tätä sotimistouhua ihan tosissani. Olen sattunut syntymään tähän maahan ja vain sen perusteella minulta VAADITAAN se että olen valmis hyppäämään konekivääri tuleen ja kuolemaan raa'an kuoleman tämän maan puolesta. Eikö tämä kuulosta hieman sairaalta? Ihmisten tappaminen ja ilman kyseenalaistamista käskyjen noudattaminen, äärimmäinen henkinen ja fyysinen stressi, mahdolliset traumat, loukkaantumiset tai jopa kuolema ja kaikki vain siksi että olet sattunut syntymään tähän maahan. Ja tätä sinulle julistetaan kuin se olisi täysin normaalia arkipäivää.
En tiedä odotan vain että tämä paska on ohitte. Aamuja vaan kaikille tuleville saapumiserille tämä on kyllä paskin kokemus jota elämässäni olen kokenut ja en ole helpolla päässyt tähänkään mennessä.
Sitten intti alkoi ja heti iski naamalle että olin TÄYSIN väärässä. Intissä kaikki tehdään vaikeimmalla vitun tavalla missä ei ole järjen häivääkään. Kaikki hommat tehdään juuri niin että ne aiheuttavat mahdollisimman paljon vitutusta ja ovat vaikeita tehdä. Reput ja rinkat pakataan täyteen tavaraa jota ei koskaan tarvitse että painoa olisi mahdollisimman paljon. Aina otetaan pisin mahdollinen reitti ja ryömitään pahimmat paskaojat läpitte. Valvotaan tyhjäntoimittajina keskellä yötä. Juoksutetaan ja rääkätään vain jotta pääsee hikisissä vaatteissa palelelmaan räntäsateeseen.
Aluksi ajattelin että noh ensimmäiset pari viikkoa ovat vain tälläisiä ja siitä se helpottaa. NO VITTU EI tätä on kohta 4 kuukautta mennyt ja joka päivä on täyttä paskaa. Yli sadasta päivästä voin sanoa 2-3 päivää joita en ole vihannut. Joka päivä annan kaikkeni ja teen asiat niin hyvin kun voin ja kertaakaan ei ole kiitelty pelkkää vittuilua joka kerta kun jotain asiaa en ymmärrä tai osaa.
Hyvänä esimerkkinä juoksimme palveluksen alussa cooperin ja halusin antaa parhaani ja juoksin niin lujaa kuin jaloista lähti ja sain hyvän tuloksen. Valehtelematta alle 5 minuuttia juoksun jälkeen alettiin vittuilemaan miksi en ole valmiina lähtemään marssimaan pois alueelta ja miten voi kestää niin kauan. Tämä sama kaava on jatkunut tähän asti. Lepoa ei ole. Kaikki tehdään täysillä ja öisin ei anneta nukkua. Alikersantit rymistelevät kasarmilla ilta 23-00 ja herätys on 5 maissa ja leirillä ei nukuta ollenkaan.
Kaikki menee päin vittua ja tunnen olevani täysi epäonnistuja täällä. Mielenterveyteni on alkanut horjua ja ennen olin todella positiivinen ihminen nyt vihaan lähes jokaista elin päivääni.
Asiaa ei paranne se että olen alkanut miettiä tätä sotimistouhua ihan tosissani. Olen sattunut syntymään tähän maahan ja vain sen perusteella minulta VAADITAAN se että olen valmis hyppäämään konekivääri tuleen ja kuolemaan raa'an kuoleman tämän maan puolesta. Eikö tämä kuulosta hieman sairaalta? Ihmisten tappaminen ja ilman kyseenalaistamista käskyjen noudattaminen, äärimmäinen henkinen ja fyysinen stressi, mahdolliset traumat, loukkaantumiset tai jopa kuolema ja kaikki vain siksi että olet sattunut syntymään tähän maahan. Ja tätä sinulle julistetaan kuin se olisi täysin normaalia arkipäivää.
En tiedä odotan vain että tämä paska on ohitte. Aamuja vaan kaikille tuleville saapumiserille tämä on kyllä paskin kokemus jota elämässäni olen kokenut ja en ole helpolla päässyt tähänkään mennessä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eipä sotilaskoulutuksessa ole tarkoituskaan tehdä asioita helpoimmalla mahdollisella tavalla, vaan kouluttaa asevelvollista toimimaan oikein silloin, kun paska on lentänyt tuulettimeen ja on tosi kyseessä.
Pinnan venyttäminen on osa koulutusta. Jos murrut jo koulutuksessa, et kestäisi tositoimissakaan, missä on vielä paljon pahempaa. Ei tehdä tästä liian monimutkaista. ; )
"Jos murrut jo koulutuksessa, et kestäisi tositoimissakaan"
Kukaan ei kestä tositoimissa.
Kaikkein vähiten se joka kehuu asialla.
On ihmisiä, jotka todellakin kestävät "tositoimissa" sodassa. Tällaisia kykyjä ei vain ole jokaisella. On syytä aloittajan kirjoituksen perusteella arvioida, ettei intin koulutus ole ajan tasalla mitä tulee tällaisten "heikompien" kouluttamiseen. Parhaaseen tulokseen päästäkseen pitäisi olla jokaiselle sopiva koulutusohjelma, eli intin alussa pitäisi olla alkukarsinnat, joiden perusteella koulutettavia jaettaisiin ryhmiin. Tällainen tietenkin maksaa ja vaatii kouluttajiltakin huomattavaa osaamista. Sitä ei ole intissä koskaan ollut.
Itse tunnistan aloittajan kohtaamat haateet omalta inttiajoilta. Aivan turhaa v-mäisyyttä tuli kouluttajilta, jollei jotakin heti osannut. Kiitos ei annettu juuri koskaan, vaikka itse olin parhaimmasta päästä lähes joka tehtävässä. Parhaat kiitokset sain itse asiassa toisilta varusmiehiltä (kollegoilta atai alaisilta) silloin kuin siihen oli aihetta.
Suoriuduin siis helposti intistä, mutta en koskaan haluaisi olla sen laitoksen kanssa missään tekemisissä sodan enkä rauhan aikana.
Mites nyt noin?
2019:n kirjoitusta :o
mä olin 87-88 ja alikit oli mukavia "onx kaikki kunnossa, onko tarvetta puhua jostain" jne..
kapiaiset oli perseestä "mitä helvettiä tämäkin on" jne. niillä oli jotain ongelmia onanoinnin suhteen :(
Haavelin linkkimiehen hommista, mutta pakotettiin raksa-kuskiksi, se oli riistoa, aina vaan 07-16 väijyt yöllä samaa duunia, ihan ilmaista duunia koko vitun intti, eihän tosa ollut mitään järkeä, napataan äijiä ja laitetaan ne ilmaiseen duuniin.
paska paikka, eikä 87 ollut mitään keliakia laktoosi-intoleranssi erikoisruokia, siitä vaan paskaa sisäänsä ja sitten oli oma vika jos olo oli perseestä, ota panadolia kyllä se siitä.
intissä oppii käyttää rauhoittavia ja pillereitä vitusti, ei muuta hyötyä.
Ja nykyisin vielä helppoa kun pitää kaikki uivelot yrittää pitää mukana. Ennen laitettiin sikaa silmään ja heikot sortui elon tiellä.