Apua.......

Anonyymi kirjoitti:

Oon 12v ja musta on tosi kauan tuntunu siltä et kaikki ei oo okei. Haluisin viillellä kosk tuntuu et se auttais, oon miettiny et kaikki ois paremmin jos tappaisin itteni yms.. mun äiteki sanoo et ois parempi jos mua ei ois koskaa syntyny ja et toivottavasti mä kuolen. Mua stressaa elämä, koulu, kaverit, perhe ja kaikki. Ois nii ihanaa jos viiltelisin vaa ja sit joku huomaus ne ja voisin oikeesti puhuu jollekki kunnolla mut en pysty luottaa keneenkää. Koulu ja kaverit stressaa kosk mun kaveriporukka on vähä huono. Siis meijän porukas on paljo ihmisii mut tyylii kaikki alotti juomaa energiajuomii 4 luokalla jotku on polttanu jotku liikkuu oudois porukoissa ja jotku juo. Oon muutenki meijän kaveriporukasta ainoo joka ei tee mitää noista mitä äsken mainitsin tos. Oon kaikista kiltein. Joudun aina puhutteluihin koska oon huonos kaveriporukas nii tulee tehtyy tyhmii asiota. Me just jätettii yks meijän kaveri ja musta tuntuu et mä oon seuraava. Yhellä mun kaverilla joka on 12v on 9 eksää ja mä en oo koskaa ees ollu kenenkää kaa yhessä. Muutenki oon meijän kaveriporukan lyhyin ja pienin. Meijän kaveriporukassa on myös sille et ei saa ” snitchaa” eli mennä kertoo toisen tekemisistä opettajille. Mulle ei ylensäö kerrota mitää koska ”en oo luotettava” vaik en oo koskaa kertonu kenellekkää mitää. Musta muutenki tuntuu vähä siltä et mua syrjitään. Perhe stressaa koska vanhemmat riitelee mut vedetää mukaa riitoihi yms... eilenki itkin itteni unee ku ajattelin näitä... (niihä se joka yö menee😔) muutenki mua pelottaa se et mitä sit ku oon aikuinen ja muutan omaan kotiin. Mitä jos rahat ei riitä. Mitä jos tapahtuu jotai pahaa. Mitä jos menetän mun vanhemmat tosi nuorena. Mitä jos en saa töitä. Ja kaikkee tollasta. Haluisin olla isona lääkäri mut pelottaa et mun numerot ei riitä ku ei jaksa panostaa enää kouluu ja numerot laskee. Muutenki mua pelottaa et jos oisin lääkäri nii oisko työpäivät tosi pitkii ja sit en jaksais tehä mitää. Muutenki melkee koko mun elämä on ollu pelkkää sairaalas ja lääkäris ramppaamista. Ihan pienenä jouduin sairaalaa 2 viikoks ku en syöny ja olin tosi alipainonen, tarhassa mul oli oma maito joka oli rasvasempaa ku muitten et kasvaisin. Joka terkkariäynnillä mun painoo on vaa aina seurattu ja oon aina ollu alipainonen. Nyt alan painaa sopivan verran oon 146cm ja painan 32kg. Ehkä 10 vuotiaana mul tuli umpilisäkkeen tulehus ja olin 2 viikkoo sairaalassa ku se leikkaus epäonnistu. 10 vuotiaana mul myös alettiin tutkii mun munuaisii ku oon tosi usein keltane. No syy ei ollu munuaisissa ja mulla alettiin tutkii kai maksaa. No siinnäkää ei ollu mitää vikaa. Tänä vuonna multa etittii jotai harvinaista verisairautta ku aateltii et se keltasuuden syy olis siinnä. No ei ollu sekää syy ja nyt en sit tiiä et mikä se syy on. Mulla on myös ollu nilkat 9 vuotiaasta asti tosi kipeet välillä (yleensä sillon ku urheilee eli just koululiikunnois) sen takii mun koululiikkanumero tippu 7. Ja kaikki sen takii ku opettajat ei uskonu et mua sattuu. Sit käytii niitten nilkkojen takii magneettikuvissa rötgenkuvissa ja sairaalas ja kaikil eri lääkäreillä. No sit joku lääkäri sano et se johtuu siitä et ei oo tarpeeks lihasta nilkoissa. Mun suvussa on tosi paljon periytyviä sairauksii (skolioosi, sydänvikoja, munuaisvikoja, diapeettestä, reumaa ja sit kaikenlaisii selkävikoja) mulla on ollu vähän skolioosii jo 9 vuotiaasta asti. Ja tänä vuonna kouluterkkarilta mulle sanottiin et mun pitää mennä taas fysioterapeutille ku se oli menny pahemmaks. Nyt mun pitää tehä kuukausi jotai niitten antamii liikkeitä. Muutenki Siellä sanottiin et ne nilkkavaivat johtuis mun selästä. Musta tuntuu nykyään etten syö läheskää tarpeeks syön aamupalan, koulussa en melkee mitää, välipalaa en syö, syön kotona tosi vähän jotai vanhempien tekemää ruokaa, ja iltapalaa en usein syö. Migreenii mulla on tullu pari kertaa. Ja tälläki hetkellä äite huutaa tuol jotai mulle ku en oo tullu syömää. Halusin nyt vaa avautuu johonki mun ajatuksista koska elämä ei mee ny hirveen hyvin tekis mieli vaa viiltää ja viiltää ja viiltää... apua vois hankkia mut ei oo ketää luotettavaa. Kavereille oon puhunu vaa jotai pikkuasioita esim vanhemmista mut en itsetuhosista ajatuksista ku ne ei kummiskaa ota tosissaa ja kertoo muille kavereille jolle en haluu kertoo.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä