Päätettiin mennä naimisiin siksi

että miehen exä jättäisi meidät rauhaan. Nyt hän ei päästä lapsiaan meidän häihin, kun lapset ei kuulemma halua nähdä mua. Mies on surulinen kun ei lapset pääse näkemään isänsä onnellisuutta ja tulla osaksi meidän perhettä. Haluaisimme ottaa lapset meille asumaan, sekään ei sovi exälle, kun lapsdet eivät halua. Nyt ei ole kyse exän asioista vaan lapsista. Saisimme lapsilisät meille ja exä maksaisi meille elareita, taloutemmekin koehtuisi. Exä voi mennä töihin ja maksaa omat kulunsa ilman tulosiirtoja, joilla hän elää. Nyt on meidän vuoro.
Häät pidämme siksi että exää kiukuttaisi kun mies jätti hänet, minun onni on hänen katkeruus. Muutoihin kpn helppo olla naimisissa, saisin asua tässä tönsössä loppuelämäni ja jos lapset pääsisi vielä meille siivoomaan ja tekemään kotitöitä niin olisin kuin prinsessa. Mirs haluisi lapset häiihimme, he voisivat olla tarjoilijoita ja siistijöitä meillä, kun ne ovt niin kalliita muutoin ostaa. Voisivat hoitaa myös minun lapsia kun ovat niin pieniä että ovat vahdittavissa. Kätevää olla äitipuoli kun voi sumplia erinäisiä asioita muiden hoidettaviksi ja voi itse shoppailla tai huilaa. On rankkaa olla äitipuoli kun on kasvatettavaa niin paljon ja määrättävää että muut ovat mulle kateellisia, älkää olko ei ole kiva pyörittää toisten lasten elämää.