Pitäkää mielessä yksi asia

Ikävä kyllä mutta ammattikoulut ja niiden opetus on ajettu niin alas, ettei sieltä kunnollista osaajaa juuri tule. Osa koulutuksesta on ulkoistettu työpaikoille, joten työnantajat voivat osittain syyttää itseään, kun kunnon työvoimaa ei saa.

Asia, jota kukaan ei uskalla tai halua sanoa, on se että opiskelupaikkoja jaetaan valtavasti liikaa resursseihin nähden. Melkein jokainen hankkii kaksi tai kolme tutkintoa, mutta niiden sisältö on tyhjää täynnä.

Opiskelupaikkoja olisi vähennettävä puoleen nykyisestä ja olisi panostettava niihin kunnolla. Tämä koskee ihan kaikkia aloja ja koulutustasoja. Yksi perusteellinen koulutus jokaiselle, ei kahta ja kolmea tyhjää tutkintoa.

Lukiossa ei opita ammattia ja sieltä saatua lakkiakin käytetään ainoastaan kerran vuodessa. Jos ei ole palavaa halua jollekin puhtaasti akateemiselle alalle, kuten vaikkapa naistutkimus, on lukion läpikäyminen sellaisenaan jokseenkin turhaa. Mikäli on kiinnostunut jostakin alasta, kannattaa ilman muuta mennä ammattikouluun ja suoritaa ammattitutkinto, taikka jos intoa riittää niin kaksoistutkinto, eli ammatti- ja ylioppilastutkinto samalla kertaa. Kumpikin tutkinto oikeuttaa jatko-opintoihin, mutta kaksoistutkinnolla osaa niin teoriaa kuin käytäntöäkin jo ennen kuin jatko-opinnot edes alkavat.

On ymmärrettävää, että ihmiset mieltävät koulutuksen olevan jonkinlainen ihmisarvon mitta, tai että koulutetut ihmiset elävät parempaa ja miellyttävämpää elämää kuin vähemmän koulutetut. Tämä on totta kun tarkastellaan koulutettujen ihmisten elämää pintapuolisesti, sillä se vaikuttaa olevan "parempaa" kuin kouluttamattomien elämä, koska siihen liittyy yleensä esimiesasema ja suurempi palkka. Lisäksi koulutettujen ihmisten elämä vaikuttaa olevan myös paremmassa järjestyksessä kuin kouluttamattomien. Tästä huolimatta kykenee ihminen kuitenkin olemaan onnellinen ja toimissaan määrätietoinen ilman mittavaa koulutustakin.

Kaikki lähtee elämänhallintataidosta taikka -kyvystä. Voitaneen sanoa, etteivät kaikki yksilöt synny varustettuina samanlaisilla elämänhallintakyvyillä, mutta on myös selvää että elämänhallintataitoja opitaan jo pienestä pitäen.

Kaikkien ihmisten elämästä tekee parempaa tieto ja osaaminen, jonka avulla he saavat kykynsä hyötykäyttöön niin yhteiskunnan kuin itsensäkin kannalta. Mikäli elämänhallintataitoa ei ole, tai on suorastaan kyvytön sellaiseen, ajautuu helposti velkoihin, päihteisiin ja muihin riippuvuuksiin sekä niiden mukanaan tuomiin lieveilmiöihin, kuten väkivaltaan ja rikollisuuteen.

Luonnollisesti ihmisen onnellisuuteen vaikuttaa suupieliä alaspäin kääntävällä tavalla seikka, että hän on yhteisön hierarkiassa alimmalla asteella eikä hänellä ole mahdollisuutta kohota arvoasteikossa. Varsinkin julkisissa viroissa vaaditaan muodollista koulutusta, jolloin virkaan ei voida valita ketään joka ei täytä muodollisia vaatimuksia. Ihminen on siis voinut työskennellä vuosia samassa paikassa ja tietää käytännöt paremmin kuin alati vaihtuva esimies, mutta ei voi koskaan päästä esimieheksi puutteellisen koulutuksensa vuoksi.

Ihmisen tulee tuntea itsensä ja toiveensa. Mikäli haluaa päästä johtavaan asemaan julkisyhteisössä, kannattaa kouluttautua siihen tarvittavalla tavalla. Yksityisissä yrityksissä voi puolestaan osaamisellaan päästä mihin asemaan tahansa, mutta se tie on pitkä, sillä yritys ei välttämättä edusta alan uusinta osaamista, jolloin koulusta tulleet koulutetut ovat jälleen etusijalla esimiesasemaa ajatellen. Elämänhallintaan kuuluu jossain määrin tyytyväisyys omaan itseensä ja asemaansa, jolloin jatkuva katkeruus omista menetyistä mahdollisuuksista on jokseenkin yhtä haitallista kuin sitkeä päihdeongelma.

Ihmistä ei tee onnelliseksi oppiarvo, esimiesasema, suuremman palkan tuoma elintaso taikka näihin verrattava. Ihmisen tekee onnelliseksi ymmärrys siitä, että hän hallitsee elämäänsä ja voi itsensä lisäksi tehdä myös muut onnelliseksi.

Monesti työpaikalle mennessä pohditaan jo etukäteen kuinka kurjaa siellä on, mutta vaihtoehtoisesti voisi pohtia, kuinka tehdä työpäivästä parempi kaikille työtovereille ja olla tinkimättä omasta työsuorituksestaan. Yleensä jo pelkkä hymy ja huomenien toivotus saavat jotain myönteistä aikaan, mutta onni ja ilo eivät ole pelkkiä toivotuksia. Olipa ihminen millainen tahansa, hän pitää siitä että tulee ymmärretyksi muiden joukossa, ja ihmisjoukossa on aina sellaisia jotka eivät ole tulleet kuulluiksi ja ymmärretyiksi.

Arvostus ja onni eivät tule oppiarvojen mukana, ne tulevat sen mukaan kuinka kohtelet kaikkia ihmisiä joiden kanssa olet tekemisissä, olivatpa he alaisia, esimiehiä taikka työtovereita.

Kyse ei ole koulutuksesta vaan asenteesta. Pitää olla tappajan luonto ja lähteä jyräämään jokaista vastoinkäymistä maan tasalle. Mutta harvallapa sitä on, kun on lässytysvoittoisen esi-perusopetusputken läpi vedetty ja asenne soseutettu.

Aloittajan kohdalla on luultavasti kyse jostain aivan muusta kuin lukion puuttumisesta. Arvostukseen vaikuttaa enemmän ihmisen muut ominaisuudet kuin se, onko käynyt lukion vai ammattikoulun. Lukio sinänsä ei ole työssä vielä mitään. Hyvää ammattilaista arvostetaan varmasti!

Eihän se koulutus ihmistä paremmaksi tee. Se on vaan näitten paljon kouluja käyneitten harhaluulo. Niil on ns,s kus noussu päähän.
Koskaan ei ole ollut tiedon saaminen yhtä helppoa,kuin nyt. Parilla klikkauksel löytyy kaikenlaista tietoa. Opittua tietoa pitää käyttää, muuten se unohtuu.
Suomessa on paljon liikaa koulutusta. Suomes on paljon töitä,joissa piisaa pienempikin koulutus,ja eihän koulunpenkiltä tullut töihin monestikkaan osaa tehdä,sil on vasta perustiedot.Töiss opitaan. Oikea asenne riittää viel moneen työpaikkaan mennessä,työnantaja huolehtii jatkosta.

Elämä opettaa.