Harry Potter istui aamiaisella Dursleyen kanssa.
Hän katsoi heitä: Lihava Vernon-setä ja Dudley-serkku söivät voissa paistettua pekonia ja joivat jotain epämiellyttävän näköistä. Petunia-täti tyytyi paistettuun veteen.
Pian koittaisi lähtö Tylypahkaan. ''Onneksi pääsen taas sinne...'' ajatteli Harry samalla kun luki uusinta naistenlehteä. Hän söi sieniä.
''Noh poika... Mitäs siellä kerrotaan niistä uusista virtsankarakusongelmista?'' kysäisi Vernon-setä. Hänellä oli jonkinlainen mielipuolinen katse silmissään. ''Niin...'' sanoi Petunia-täti ja heilutti kulmakarvojaan kuin kiimainen muuli.
''Ööö.. Keskityn nyt imuri-palstaan.'' mutisi Harry. Hän halusi päästä pois tästä paikasta.
Dudley oksensi kalliille puiselle pöydälle.
Petunian muulin näköinen naama kääntyi Vernonia kohti. Harry melkein luki hänen ajatuksensa: ''Antiikkipöytämme!''
''Vernon! Tee jotain!'' huusi Petunia.
''Mitä tekisin? Pöytä on jo pilalla...'' Vernon mutisi.
''Tee nyt jotain, apina!'' Petunia suuttui.
''En jaksa!'' Vernon sanoi.
Petunia otti ruoskan esiin. ''Hmmm... tehdäänkö samoin kuin viime yönä?'' hän sanoi ja heilutti kiimaisesti kulmakarvojaan.
''Ei, ei ruoskaa!'' Vernon huusi.
Vernon alkoi nuolemaan Dudleyn vihreää oksennusta pöydästä. Harry katsoi tilannetta pesukoneesta, jonne oli mennyt suojaan. Koko keittiö oli vihreässä oksennuksessa.
''Onko nyt hyvä, johtaja?'' Vernon kysyi.
''Kyllä.'' Petunia sanoi. ''Saat mennä.''
Vernon hihkaisi iloisena ja kiipesi köysiä ylös vessaan, josta kuului hetken kuluttua valtava löysä ääni.
Harmi, että Harry oli jäänyt pesukoneeseen, koska Petunia tuli nyt sulkemaan sen ja laittoi sen päälle.
''Oho, jäix Harry sinne?'' hän mutisi.
''Joo, muhahahahahaa!'' huusi Dudley.
Tunnin päästä pesu oli valmis ja Harry pääsi ulos. Hän oli aika iloinen, vihdoinkin hän pääsi peseytymään jossain (Dursleyllä ei ollut varaa suihkuun, rahat oli tuhlattu alkoholiin) ja hän meni huoneeseensa.
Ikkunasta lensi sisään pöllö. Harry huomasi, että alakerrassakin lensi noin sata pöllöä ja sieltä kuului Vernon-sedän ääni: ''Uuh! Pöllöjä! ...Eivätkös ne ole niitä ihania olentoja... Harry! Tule katsomaan!''
Harry kiipesi köysiä alas ja näki Dursleyn perheen sukkahousuissaan tanssimassa ruusuilla keskellä olohuonetta. Harry ei jaksanut sellaista apinamaista käytöstä, vaan haki pihalta muutaman kukan ja alkoi tanssia niillä. Hän oli allerginen ruusuille.
''Ovatkos nämä pöllöt sinun sieltä velhomaailmastasi, rakkaani?'' kysyi Vernon.
''Kyllä.'' sanoi Harry. ''Nämä pöllöt ovat minun veljen isän serkun veljen äidin kummin serkun hammaslääkärin omistamia pöllöjä.''
''Ahaa...'' sanoi Vernon.
Koko Dursleyn perhe oli alkanut tunkea kaktuksia housuihinsa. Yhtäkkiä Harry näki kirjeen lattialla. Siinä luki: VIP-tulokset.
Hän katsoi heitä: Lihava Vernon-setä ja Dudley-serkku söivät voissa paistettua pekonia ja joivat jotain epämiellyttävän näköistä. Petunia-täti tyytyi paistettuun veteen.
Pian koittaisi lähtö Tylypahkaan. ''Onneksi pääsen taas sinne...'' ajatteli Harry samalla kun luki uusinta naistenlehteä. Hän söi sieniä.
''Noh poika... Mitäs siellä kerrotaan niistä uusista virtsankarakusongelmista?'' kysäisi Vernon-setä. Hänellä oli jonkinlainen mielipuolinen katse silmissään. ''Niin...'' sanoi Petunia-täti ja heilutti kulmakarvojaan kuin kiimainen muuli.
''Ööö.. Keskityn nyt imuri-palstaan.'' mutisi Harry. Hän halusi päästä pois tästä paikasta.
Dudley oksensi kalliille puiselle pöydälle.
Petunian muulin näköinen naama kääntyi Vernonia kohti. Harry melkein luki hänen ajatuksensa: ''Antiikkipöytämme!''
''Vernon! Tee jotain!'' huusi Petunia.
''Mitä tekisin? Pöytä on jo pilalla...'' Vernon mutisi.
''Tee nyt jotain, apina!'' Petunia suuttui.
''En jaksa!'' Vernon sanoi.
Petunia otti ruoskan esiin. ''Hmmm... tehdäänkö samoin kuin viime yönä?'' hän sanoi ja heilutti kiimaisesti kulmakarvojaan.
''Ei, ei ruoskaa!'' Vernon huusi.
Vernon alkoi nuolemaan Dudleyn vihreää oksennusta pöydästä. Harry katsoi tilannetta pesukoneesta, jonne oli mennyt suojaan. Koko keittiö oli vihreässä oksennuksessa.
''Onko nyt hyvä, johtaja?'' Vernon kysyi.
''Kyllä.'' Petunia sanoi. ''Saat mennä.''
Vernon hihkaisi iloisena ja kiipesi köysiä ylös vessaan, josta kuului hetken kuluttua valtava löysä ääni.
Harmi, että Harry oli jäänyt pesukoneeseen, koska Petunia tuli nyt sulkemaan sen ja laittoi sen päälle.
''Oho, jäix Harry sinne?'' hän mutisi.
''Joo, muhahahahahaa!'' huusi Dudley.
Tunnin päästä pesu oli valmis ja Harry pääsi ulos. Hän oli aika iloinen, vihdoinkin hän pääsi peseytymään jossain (Dursleyllä ei ollut varaa suihkuun, rahat oli tuhlattu alkoholiin) ja hän meni huoneeseensa.
Ikkunasta lensi sisään pöllö. Harry huomasi, että alakerrassakin lensi noin sata pöllöä ja sieltä kuului Vernon-sedän ääni: ''Uuh! Pöllöjä! ...Eivätkös ne ole niitä ihania olentoja... Harry! Tule katsomaan!''
Harry kiipesi köysiä alas ja näki Dursleyn perheen sukkahousuissaan tanssimassa ruusuilla keskellä olohuonetta. Harry ei jaksanut sellaista apinamaista käytöstä, vaan haki pihalta muutaman kukan ja alkoi tanssia niillä. Hän oli allerginen ruusuille.
''Ovatkos nämä pöllöt sinun sieltä velhomaailmastasi, rakkaani?'' kysyi Vernon.
''Kyllä.'' sanoi Harry. ''Nämä pöllöt ovat minun veljen isän serkun veljen äidin kummin serkun hammaslääkärin omistamia pöllöjä.''
''Ahaa...'' sanoi Vernon.
Koko Dursleyn perhe oli alkanut tunkea kaktuksia housuihinsa. Yhtäkkiä Harry näki kirjeen lattialla. Siinä luki: VIP-tulokset.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tiiä johtuuko kellonajasta mutta kyllä naurattaa xDD
Kiitos kommentistasi. Mikä kohta oli erityisen hauska?
...sä HAASKA!!!!!!!!!!! Ei millään pahalla muttei kyllä hyvälläkään!!!!
Joo on tuo omalla tavallaan hauskaa, kirjailian ura odottaa...
..en tiedä itkeäkö vaiko nauraa...