Mua ahdistaa mennä kouluun joka päivä. Illalla valvon väkisin niin myöhään kun vain mahdollista ettei aamu tulisi nopeasti, mutta toisaalta se valvominen kostautuu sitten taas seuraavana aamuna kun pitäis herätä ja sitä lähdetään sitten kouluun 3 tunnin yöunilla.
En oikein tiiä mikä siinä on, mua ei kiusata tai mitään.. Mulla siellä on pari kaveria, mut ne on kaikki niin feikkejä, ne niinku hylkää mut heti kun on mahdollisuus. Jään ulkopuolelle kaikesta, välitunnit vietän yksin.. Muutenkin koko koulu on kamalan näköinen, saan ahdistusta jo siitä.... Kaikki opettajat on epäluotettavia, jos en esim tajua jotain matikan tehtävää, niin pian koko luokka saa tietää siitä matikan opettajalta.
Mut on uhkailtu ja pakotettu koulukuraattorille puhumaan tästä asiasta, ne luulee että vika on mussa, että oon joku ongelmanuori joka vihaa koulunkäyntiä yms. Noh, koulukuraattorillahan pitäisi olla vaitiolovelvollisuus, mutta tämä koulukuraattori päätti että hän on poikkeus ja kertoi nää kaikki asiat mun vanhemmille ja luokanvalvojalle, jotka nyt luulee että mulla on jotain mielenterveysongelmia...
No siis ei, tykkäsin koulunkäynnistä ennen, ja haluan opiskella, haluan isona hyvään ammattiin ja hyvän elämän, mutta asia on yksinkertaisesti niin että en pysty keskittyä opiskeluun, ja se johtuu kokonaan tästä koulusta ja tilanteesta jossa olen.
Oon yrittänyt sanoa mun vanhemmille tästä, ne ei kuuntele. Hokee vaan että höpöhöpö lopeta valitus jne. Kattokaas ku, mieluummin oon hyvässä koulussa ihan yksin ja keskityn opiskeluun, kuin huonossa koulussa ahdistuneena muutaman "kaverin" kaa jotka vaan tuo mulle ahdistusta ja itsetunto ongelmia... Mun koenumerot on nykyään luokkaa 6-7, koska ei vaan oo motivaatiota opiskella kun tää koulu vaan tuhoo mun elämän. Nyt ku tilanne kotona on aika huono, niin luulis et meen innoissaan kouluun sitä pakoon, mutta en oikein tiiä missä mun pitäis olla ku vihaan kotia ja vihaan koulua.
Oho tulipa pitkä romaani, no mut toivottavasti jaksatte lukee, tarviin tosissaan apua :c
niin ja unohdin vissiin mainita että oon siis 8luokalla eli ylä-asteella
En oikein tiiä mikä siinä on, mua ei kiusata tai mitään.. Mulla siellä on pari kaveria, mut ne on kaikki niin feikkejä, ne niinku hylkää mut heti kun on mahdollisuus. Jään ulkopuolelle kaikesta, välitunnit vietän yksin.. Muutenkin koko koulu on kamalan näköinen, saan ahdistusta jo siitä.... Kaikki opettajat on epäluotettavia, jos en esim tajua jotain matikan tehtävää, niin pian koko luokka saa tietää siitä matikan opettajalta.
Mut on uhkailtu ja pakotettu koulukuraattorille puhumaan tästä asiasta, ne luulee että vika on mussa, että oon joku ongelmanuori joka vihaa koulunkäyntiä yms. Noh, koulukuraattorillahan pitäisi olla vaitiolovelvollisuus, mutta tämä koulukuraattori päätti että hän on poikkeus ja kertoi nää kaikki asiat mun vanhemmille ja luokanvalvojalle, jotka nyt luulee että mulla on jotain mielenterveysongelmia...
No siis ei, tykkäsin koulunkäynnistä ennen, ja haluan opiskella, haluan isona hyvään ammattiin ja hyvän elämän, mutta asia on yksinkertaisesti niin että en pysty keskittyä opiskeluun, ja se johtuu kokonaan tästä koulusta ja tilanteesta jossa olen.
Oon yrittänyt sanoa mun vanhemmille tästä, ne ei kuuntele. Hokee vaan että höpöhöpö lopeta valitus jne. Kattokaas ku, mieluummin oon hyvässä koulussa ihan yksin ja keskityn opiskeluun, kuin huonossa koulussa ahdistuneena muutaman "kaverin" kaa jotka vaan tuo mulle ahdistusta ja itsetunto ongelmia... Mun koenumerot on nykyään luokkaa 6-7, koska ei vaan oo motivaatiota opiskella kun tää koulu vaan tuhoo mun elämän. Nyt ku tilanne kotona on aika huono, niin luulis et meen innoissaan kouluun sitä pakoon, mutta en oikein tiiä missä mun pitäis olla ku vihaan kotia ja vihaan koulua.
Oho tulipa pitkä romaani, no mut toivottavasti jaksatte lukee, tarviin tosissaan apua :c
niin ja unohdin vissiin mainita että oon siis 8luokalla eli ylä-asteella
Vastaukset 1
Vanhimmat
No vaihda