Sattuuko olemaan joukossamme Kouvolassa kirkossa kävijää. Kotimaa-lehdessä oli juttu, jonka mukaan siellä järjestetään Huuda Jumalalle - messuja. Kirkossa voi huutaa ääneen sairautensa, menetyksensä, pettymyksensä ja toteutumattomat toiveensa. Näin äkkipäätään tuntuisi koomiselta kuunnella täyttä huutoa kirkossa puhumattakaan että itse huutaisi, vaikka mitään komiikkaa noissa huudon aiheissa ei olekaan. Kouvola on minusta kaukana, mutta olisin kiinnostunut henkilöstä joka on paikalla ollut. Miten koki. Ja jos oli huudon aiheita niin auttoiko. Jo tätä kirjoittaessani luulen että ainuttakaan tilaisuutta kokenutta ei löydy. Kirjoittaisin lehteen ja pyytäisin henkilöitä kommentoimaan, mutta lehteen kirjoittajille lähetetään automaattisesti mainospostia eikä siitä voi kieltäytyä. En halua hengellisiä mainoksia sen enempää kuin muitakaan.
Pieni kohderyhmä jos lainkaan
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siellä on pääesiintyjänä varmaan mieskuoro huutajat.
Eiköhän jokainen ole huudellut elämänsä aikana, kuka kotona, kuka metsässä, kuka viereiseen pöytään. Ei sitä tarvitse mennä kirkkoon asti karjumaan, että tulisi helppo olo.
Ehkäpä tuo villitys leviää joulukirkkoihin kautta maan. Kaksi kiksiä yhdellä iskulla.
Hai mie olin siel ja huuvon aikaan miun kohal tulleest haavist löyty seteleit mitkä nappasin ja pohjallakii ol kolikoit mut niihin mie en ylettyny ja piti harmiksein jättää seuraavil.
En kuulu tuohon kohderyhmään,
mutta olen kyllä käyttänyt huutoa helpottamaan omaa pahaa oloa mutta aina olen sen tehnyt ypöyksin ja luonnossa.
Asuin muinoin vuoden juurella ja kun oikein ahisti niin kiipesin sinne vuorelle ja huusin siellä ja kun huutoni päälliseksi vielä katsoin tunnin horisonttiin niin johan helpotti oloa ja kaikki ahistus oli tipotiessään.
Naapurissa asui mies, joka menetti aikuisen tyttärensä ja lapset jäivät orvoiksi, silloin tuo mies meni saareen ja aikansa huuti siellä ja parin vuorokauden jälkeen palasi maihin. Se oli hänen tapansa tehdä surutyötä ja kirota elämää, joka oli riistänyt häneltä jotain tosi tärkeää.
Tuo saaressa huutaminen.
Eikö kukaan mennyt katsomaan, että mikä siellä on hätänä? Äänihän kantautuu vettä pitkin kauaksi.
Olen minä sellaisesta huutoterapiasta kuullut, mutta että kirkossa, minne toiset haluavat mennä hiljentymään.
No onhan siinä se hyvä, että tuskin silloin naapureita häiritsee.
Monilla olen kuullut olleen ensimmäinen reaktio, kun heille on ilmoitettu tai ovat olleet paikallakin omaisen kuollessa, että ovat alkaneet huutamaan suoraa huutoa.
Yksi hajoitti koko kämpän, huonekalut säpäleiksi, kun huomasi vaimonsa kuolleen yön aikana.
Kyllä huutaminen Jumalan puoleen on ollut Daavidillekin tuttua.
Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
Herra, kuule minun ääneni.
Tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.
Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit,
Herra, kuka silloin kestää?
Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi,
että me eläisimme sinun pelossasi.
Sen tähden, Jumala,
ole minulle armollinen hyvyydessäsi.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani
ja anna lankeemukseni anteeksi.
Sinua vastaan olen rikkonut,
olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Käännä katseesi pois synneistäni
ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.