Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, on alkanut tuntumaan, että kukaan ei oikeasti ole minusta kiinnostunut, eikä tule olemaan.
Olen nyt 17 vuotias poika, enkä ole vielä elämäni aikana kunnolla ihastunut kuin kerran.
Tämäkin oli vuotta nuorempaan, joka lopulta kariutui tuntemattomiin syihin.
Minulla on pieni erikoisuus, liikun pyörätuolilla.
Tämä ulkokuori onkin suurin syy oikeastaan kaikkeen puhetta suurempaan kontaktiin vastakkaiseen sukupuoleen.
Tuntuu, että yksikään tyttö ei voi ihastua minuun, vaan pitää vaan kaverina, koska liikun pyörätuolilla ja sehän ei ole kovin "seksikästä".
Viestini idea on kadonnut jo itseltänikin, joskus tuntuu vain hyvältä kirjoittaa mitä tuntee, ehkä joku päivä voin puhua ajatuksistani jollekin tytölle..
Olen nyt 17 vuotias poika, enkä ole vielä elämäni aikana kunnolla ihastunut kuin kerran.
Tämäkin oli vuotta nuorempaan, joka lopulta kariutui tuntemattomiin syihin.
Minulla on pieni erikoisuus, liikun pyörätuolilla.
Tämä ulkokuori onkin suurin syy oikeastaan kaikkeen puhetta suurempaan kontaktiin vastakkaiseen sukupuoleen.
Tuntuu, että yksikään tyttö ei voi ihastua minuun, vaan pitää vaan kaverina, koska liikun pyörätuolilla ja sehän ei ole kovin "seksikästä".
Viestini idea on kadonnut jo itseltänikin, joskus tuntuu vain hyvältä kirjoittaa mitä tuntee, ehkä joku päivä voin puhua ajatuksistani jollekin tytölle..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tervehdys!
Haluan antaa sinulle kannustavan sanan! Minä olen 26v nainen ja joutunut istumaan pyörätuolissa vähän yli yhdeksän vuotta.
Sinusta en tiedä, miksi tuolissa istut, mutta olin ennen vammautumistani urheileva aktiivinen nuori ja vammauduttuani noin sinun ikäisenäni olin varma, että nyt loppui elämä!...
Olin väärässä!! Nythän sitä vasta onkin, enkä meinaa perässä pysyä.
Olen kyllä tavallaan väärä ihminen sinua neuvomaan, kun en tiedä, millaista on elää poikana pyörätuolissa, mutta muistan kuitenkin ajatelleeni juuri noin ikäisenäsi. Odota nyt hyvä mies vuosi pari tai kolmekin ja katso vasta sitten, millaista elämäsi mahdollisesti on?
Älä hakemalla hae ketään, vaan liiku paikoissa joista joku saattaisi sinuun silmänsä iskeäkin. Ole avoin, rehellinen ja rohkea. Tee myös itse alotteita, sillä moni tytsy voi olla hyvinkin kiinnostunut, mutta he pelkää sinun reaktiotasi ko tilnteessa. Ja jos saa pakit niin älä niistä lannistu vaan ota opiksesi ja koita seuraavalla kertaa jotain toista tekniikkaa. Pidä huumori aina rintataskussa ja viljele sitä niin kyllä se siitä alkaa suttantua!
ONNEA ELÄMÄÄSI!! Kyllä se siitä. :)
Ehkä sun kannatais katella sellasii tyttöi ketä on kans pyörätuolissa. (:
Toi on kai muuten ihan hyvä neuvo, MUTTA oletkos yhtään koskaan lukenut mistään, että moniko esim vammautuneista on tyttöjä ja moniko poikia?
Syntymästään asti vammaisista en osaa sanoa, mutta meistä vammautuneista on suurin osa kuitenkin poikia. :)
Ei mua ainaskaan haittaa jos ihminen on pyörätuolissa! Mutta se on vaan jotenkin vaikeempi mennä juttelemaan , kun ajattelee että nyt se luulee että säälin sitä. Mutta jos joku poika joka istuisi pyörätuolissa tulisi minua vaikka kahville pyytämään niin tietysti lähtisin! Ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin!