Olen terve henkilö. 6 muun terveen kanssa olin ajamassa autolla marraskuun iltayössä posiolta rovaniemelle. Ulkona oli pakkasta n. 20astetta,lunta ei ollut kuin härmäksi ja uusi öljysora tie oli kuiva. Oli suotaipale, tien sivussa oli suuret ojat, niissä ohut jääpeite, joka ei kestänyt inmistä.
Suo tien molemmin puolin oli autio, vain muutama puolen metrin korkuinen
varpu törrötti ulos.
Olin noin puolessa välissä, asuntoja ja sivuteitä ei minkäänlaisia ainakaan
10 km eteen tai taakse, kun kaukaa edessämme käveli vastaamme nainen valkoisissa
,aivan keskellä tietä, ilman laukkua tai minkäänlaista lamppua.
Autossani oli 3 lasta, 4-12 vuotiaita. Kaikki juusivat että kummitus! vaikka kukaan ei uskonut kummituksiin. Nainen oli vielö n. 300 m päässä meistä, ja käveli oudosti, kädet aivankuin rullaportaifen kaiteilla,aivan keskitiellä.
Tässä vaiheessa hiljensin vauhtia reippaasti nähdäksemme paremmin. Mutta samalla
vastaamme tuli toisen auton valot, ja auto ohitti naisen ennemmin kun hän tuli kohdallemme. Auto ohitti meidät ja pysähtyi, nähtävästi tarjotakseen kyydin naiselle. Peruutin autoni toisen auton taa ennen kuin nainen tuli kohdallemme.
Autosta tuli ulos 4 n. 20-25 v. miehiä. Minä tulin ulos myös vaimoni kanssa.
Miehistä näkyi että he olivat väsyneitä, he olivat metsästäneet koko päivän tuloksetta, yhdellä oli vielä patruunavyö lanteillaan. He olivat tehneeet saman
laisen huomion naisesta, ja jajattelivat tarjota kyydin kotiin.
Nainen lähestyi meitä, koko ajan keskitiellä, väistämättä edes autoja, ja käveli keskellemme. meitä oli nyt 11 henkeä ringissä naisen ympärillä.
Nainen oli hoikka, kasvoilla surullinen ilme. Hänellä oli ohuet pitsivaatteet
ja huntu jollaisia oli käytetty suomessa joskus 400 vuotta sitten. iho näkyi kauttaaaltaaan pitsivaatteiden läpi ja erikoista oli että naisen kengät olivat punaiset. Hän oli täysin puhdas, ja pitsit olivat hohtavan valkoiset.
Kohdallamme nainen näytti huomaavan minut ja autoni, hön käänsi päätäänja katsoi aivankuin minu ja autoni lävitse. Vaimoni sanoi naiselle että me voimme
tarjota kyydin, ettei hänpaleltuisi, ja vaimoni käsi oli juuri koskettamassa naisen olapäätä,,ja arvaappas mitä !
nainen ei enää ollut siinä. Hän ei suinkaaan haihtunut kuin savu, vaan yksinkertaisesti häntä ei enää ollut siinä !
-naista ei näyttänyt paleltavan
-häntä ei näyttänyt haittaavan pimeys
-häntä ei näyttänyt häiritsevän autot,hän ei väistänyt niitä
-nainen oli täysin puhdas, täydellisessä pimeydesssä hän olisi kävellyt soraan
suo-ojaan, mennyt jään läpi ja kahlannut mudassa
-lähimmälle mahdolliselle pikkutielle tai mokille oli matkaa yli 10 km, niissä vaatteissa hön olis paleltunut 5 minuutissa.
Kunkaikkien silmissä nainen hävisi, se tietenkin oli ällistyttävä ja odottamaton
yllätys. käänsin auton ja sen valoilla tarkistimme ympäristön ,ojat ja suon
valoissa voimme nähdä satija metrejä kirkaasti ympärillemme. Ihmettelimme tapausta noin 45 minuuttia, sitten läksimme jatkamaan matkaamme rovaniemelle.
aijakin 15 kilometriin eme nöhneet minkäänlaista polkua tieltä sivuun.
Tapauksesta on noin 34 vuotta, ja ainakin minun muistissani vielä kirkkaasti.
Mieleemme tuli myäskin mahdollisuus että olisiko nainen ollut unissakävelijä,
mutta tarinan kummallisuus panee ihmettelemään että jospa me kaikki 11 muuta henkilöä olimme unissamme. Olin n. 25 vuotias, ja raitis, En ole koskaan nähnyt
pikku-ukkoja enkä kummituksia, En myöskään kuule äämiä, olen yksinkertaisesti
selväjäkinen niinkuin kaikki muutkin läsnäolijat.
onko ketään muuta jolla olisi vastaavanlaisia kokemuksia itsellä.
Monet kertovat kuulemansa tarinana, mutta tässä oli näkijänä minä itse ! ja ainakin 1o muuta ihmistä.
Suo tien molemmin puolin oli autio, vain muutama puolen metrin korkuinen
varpu törrötti ulos.
Olin noin puolessa välissä, asuntoja ja sivuteitä ei minkäänlaisia ainakaan
10 km eteen tai taakse, kun kaukaa edessämme käveli vastaamme nainen valkoisissa
,aivan keskellä tietä, ilman laukkua tai minkäänlaista lamppua.
Autossani oli 3 lasta, 4-12 vuotiaita. Kaikki juusivat että kummitus! vaikka kukaan ei uskonut kummituksiin. Nainen oli vielö n. 300 m päässä meistä, ja käveli oudosti, kädet aivankuin rullaportaifen kaiteilla,aivan keskitiellä.
Tässä vaiheessa hiljensin vauhtia reippaasti nähdäksemme paremmin. Mutta samalla
vastaamme tuli toisen auton valot, ja auto ohitti naisen ennemmin kun hän tuli kohdallemme. Auto ohitti meidät ja pysähtyi, nähtävästi tarjotakseen kyydin naiselle. Peruutin autoni toisen auton taa ennen kuin nainen tuli kohdallemme.
Autosta tuli ulos 4 n. 20-25 v. miehiä. Minä tulin ulos myös vaimoni kanssa.
Miehistä näkyi että he olivat väsyneitä, he olivat metsästäneet koko päivän tuloksetta, yhdellä oli vielä patruunavyö lanteillaan. He olivat tehneeet saman
laisen huomion naisesta, ja jajattelivat tarjota kyydin kotiin.
Nainen lähestyi meitä, koko ajan keskitiellä, väistämättä edes autoja, ja käveli keskellemme. meitä oli nyt 11 henkeä ringissä naisen ympärillä.
Nainen oli hoikka, kasvoilla surullinen ilme. Hänellä oli ohuet pitsivaatteet
ja huntu jollaisia oli käytetty suomessa joskus 400 vuotta sitten. iho näkyi kauttaaaltaaan pitsivaatteiden läpi ja erikoista oli että naisen kengät olivat punaiset. Hän oli täysin puhdas, ja pitsit olivat hohtavan valkoiset.
Kohdallamme nainen näytti huomaavan minut ja autoni, hön käänsi päätäänja katsoi aivankuin minu ja autoni lävitse. Vaimoni sanoi naiselle että me voimme
tarjota kyydin, ettei hänpaleltuisi, ja vaimoni käsi oli juuri koskettamassa naisen olapäätä,,ja arvaappas mitä !
nainen ei enää ollut siinä. Hän ei suinkaaan haihtunut kuin savu, vaan yksinkertaisesti häntä ei enää ollut siinä !
-naista ei näyttänyt paleltavan
-häntä ei näyttänyt haittaavan pimeys
-häntä ei näyttänyt häiritsevän autot,hän ei väistänyt niitä
-nainen oli täysin puhdas, täydellisessä pimeydesssä hän olisi kävellyt soraan
suo-ojaan, mennyt jään läpi ja kahlannut mudassa
-lähimmälle mahdolliselle pikkutielle tai mokille oli matkaa yli 10 km, niissä vaatteissa hön olis paleltunut 5 minuutissa.
Kunkaikkien silmissä nainen hävisi, se tietenkin oli ällistyttävä ja odottamaton
yllätys. käänsin auton ja sen valoilla tarkistimme ympäristön ,ojat ja suon
valoissa voimme nähdä satija metrejä kirkaasti ympärillemme. Ihmettelimme tapausta noin 45 minuuttia, sitten läksimme jatkamaan matkaamme rovaniemelle.
aijakin 15 kilometriin eme nöhneet minkäänlaista polkua tieltä sivuun.
Tapauksesta on noin 34 vuotta, ja ainakin minun muistissani vielä kirkkaasti.
Mieleemme tuli myäskin mahdollisuus että olisiko nainen ollut unissakävelijä,
mutta tarinan kummallisuus panee ihmettelemään että jospa me kaikki 11 muuta henkilöä olimme unissamme. Olin n. 25 vuotias, ja raitis, En ole koskaan nähnyt
pikku-ukkoja enkä kummituksia, En myöskään kuule äämiä, olen yksinkertaisesti
selväjäkinen niinkuin kaikki muutkin läsnäolijat.
onko ketään muuta jolla olisi vastaavanlaisia kokemuksia itsellä.
Monet kertovat kuulemansa tarinana, mutta tässä oli näkijänä minä itse ! ja ainakin 1o muuta ihmistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hieno kokemus....
Minun mielipiteeni on, etta saitte kokea oikein mielenkiintoisen "astraali-nayn", jota useimmat eivat koe koko elamansa aikana. (vaikka sen kuinka haluaisivat nahda)
Ensimmaiseksi tulee mieleen joku "ennen muinoin" sinne suohon hukkunut...
Yleensa naihin "kummittelutapauksiin" liittyy jonkinlainen akillinen tai vakivaltainen kuolema.
Jostain syysta nimenomaan Pohjois-Suomessa raportoidaan paljon "kummituskokemuksia"...voisiko suurempi maara avaruussateilya jotenkin edistaa niita..?
dimensiotapaus.
Mitä tarkoittaa "dimensiotapaus"?
Lähes kymmenen vuotta sitten vaimoni oli meidän noin 7 ja 4 vanhojen tyttöjen kanssa uimassa. Sieltä pois lähtiessä olivat kuulleet jonkin äänen joka kiinnitti heidän huomion. He olivat tuolloin nousseet hyppytornin kohdalta jalkakäytävän kohdalle.
Ihmisiä kerääntyi hyppytornin laiturille ja vaimoni ymmärsi näkemästään, että jokin onnettomuus oli käynyt hyppääjälle, jota juuri uimarit nostivat laiturille. Vaimoni ja tytöt jäivät seuraamaan tilannetta, "aitiopaikalla" kun olivat.
Pian paikalle tuli kaksi ambulanssia henkilökuntineen. Pelastuslaitoksen henkilöstö aloitti toimenpiteet ja lopulta siirsivät potilaan sirraan, joka vei hänet pois. (Miten lie käynyt poikaparalle?)
Jonkin aikaa kotiin jalan kuljettuaan, noin 4 vuotias tyttömme kysyi, mitä ne pienet lapset olivat siinä potilaan ympärillä? Vaimoni kyseli tarkemmin, että mitkä ja missä. Tyttö selitti, että lääkäreiden seassa potilaan lähellä seisoi useita pieniä lapsia, joilla oli valkoiset vaatteet. Ne vain seivoivat siinä.
Vaimoni ei niitä pieniä valkopukuisia lapsi ollut nähnyt. Liekö tuo lapsen mielikuvistusta, vai näkikö hän ken ties potilaan suojelusenkelit?
Lapset kuulemma nakevat enemman ja "syvemmin" kuin aikuiset...useitakin "tapauksia" on raportoitu...
Kerran kun eraan sukulaiseni sukulainen (en nyt viitsi tarkentaa enempaa) kuoli ja tama toinen sukulainen sai siis siita tiedon, (ja jarkyttyi kovasti), oli kuulemma hanen luonaan ollut pieni lapsi nahnyt ns. "lentavan valoilmion" talon olohuoneessa ja sanonut kirkkaalla aanella etta "No, siina se Taivaiden Valtias nyt sitten lensi..."