En ole missään nähnyt tilastoja enkä edes arveluja oppaiden työttömyysasteista. Uskon että useimmat alan ammattilaiset ovat rajusti vajaatyöllistettyjä ja osa joutuu elämään 9:n euron satunnaisilla keikkapalkkioilla.
Huippuammattilaiset saavat joskus höynäytettyä jotain varakasta farangia mutta tämä on hyvin harvinaista.
Perustan väitteeni omakohtaisiin havaintoihin. Koskaan en ole joutunut jonottamaan tai varauslistalle opasta tarvitessani.
Kausisesongin aikanakaan tilanne ei parane sillä silloin toimitetaan maakunnista laumoittain amatöörejä "vajetta" paikkaamaan.
Lopuksi videonpätkä työttömistä työnhakijoista ja työvoimatoimistojen lohduttomista jonoista:
https://www.youtube.com/watch?v=ggjhSDcBF_Y
Huippuammattilaiset saavat joskus höynäytettyä jotain varakasta farangia mutta tämä on hyvin harvinaista.
Perustan väitteeni omakohtaisiin havaintoihin. Koskaan en ole joutunut jonottamaan tai varauslistalle opasta tarvitessani.
Kausisesongin aikanakaan tilanne ei parane sillä silloin toimitetaan maakunnista laumoittain amatöörejä "vajetta" paikkaamaan.
Lopuksi videonpätkä työttömistä työnhakijoista ja työvoimatoimistojen lohduttomista jonoista:
https://www.youtube.com/watch?v=ggjhSDcBF_Y
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sipilä ja Keppi, siinä aktiivimallia persuuksille
Joka ilta suuri osa oppaista joutuu lähtemään kotiin ilman asiakasta.
Suositummilla tosin on sitten vastaavasti useampi asiakas illassa.
Mitä siis voisimme tehdä Pattayan oppaiden työllisyystilanteen parantamiseksi?
Olen suosinut aina useamman vuokraamista kerralla.
Oikein hauska kokemus.
Pidetään tytöistä ja työllisyysasteesta huolta, se on mukavaa hommaa.
Kaikki paitsi purjehdus ja puutarhurointi on resupeppujen hommia.
1)+Rikkain+prosentti+omistaa+40%+koko+kansakunnan+varallisuudesta.
Thaityttöset kunniaan ja Suomi nousuun !
ai, onko se nykyään nimeltään Suomi, Tepsissä sitä sanotaan Jortikaksi
”En tuntenut yhtään suomalaista, kun perustin kolme vuotta sitten majoitusliikkeen”, sanoo Seahorse Travel -nimistä liikettä johtava Phantip ”Bee” Nattanicha.
”Nyt haluaisin, että sata prosenttia asiakkaista olisi suomalaisia.”
Nattanicha päätyi suomalaisten pariin sattumalta. Kun liike oli perustettu, heti ensimmäinen asiakas oli suomalainen.
”Hän suositteli liikettämme seuraavalle suomalaiselle, ja tämä suositteli seuraaville.”
Nattanicha oli yhtäkkiä verkostoitunut suomalaisturistien keskuudessa, vahingossa.
”Ensimmäinen asukkaamme antoi meille lahjaksi myös suomalaisen puisen juoma-astian.”
Se oli lappilainen kuksa.
Mutta kaikkein parhaimmat ravintolakonsernimme asiakkaat eivät ole suomalaisia vaan he ovat ihan tavallisia thaimaalaisia amerikkalaisesta elämäntyylistä kiinnostuneita prosenttiliivijengiläisiä, jotka eivät syö ravintoloissamme ruokaa eivätkä juo olutta.
He vain istuvat katsellen ja kuunnellen youtubesta amerikkalaista 50-60 luvun musiikkia, parkkeeraavat harlikat ravintolan ulkopuolelle ja sitten minä käyn laskemassa ne montako niitä on. Välillä me kaikki tanssitaan kellohameet päällä.
Tällä konseptilla olemme saaneet ravintolat täyteen 12 kuukautta vuodessa ilman vapaapäiviä ja lomia. Pallomahojen suomiräkälät joudutaan pitämään kiinni kun ei riitä asiakkaita kesällä. Meillä painetaan ympäri vuoden ja minä täytän juomakaapit jos en satu olemaan Phuketissa, Paraisissa, Hesassa, Chonburissa, Abu Dhabissa, Sundomissa, Saimaalla, Ateenassa, Roomassa, Venetsiassa tai Espanjan huvilalla tai jollakin meidän perheen saarista tai jahdeilla.
Olen motivoinut vaimon siskon veljien omistaman ravintolakonsernin 15 työntekijää ostamalla heille omakotitalot jossa he voivat käydä nukkumassa aamu neljästä aina puolillepäivin saakka.
He ovat tosi onnellisia ja sitten jouluna laitan heille kolmetonniset lahjakuoriin. Euroja tietenkin. Onnellinen olen minäkin kun orvoista olen heidät kouluttanut siskon vaimon veljille.
Lopuksi suljen ravintolat ja kerään kassalippaat. Kivasti on taas tullut. Ajan sitten aamuviideltä kotiin nukkumaan eteerisen viereen sikaria tuprutellen ja nauran siinä vielä ennen nukahtamista pallomahoille rottalan pojille. Kun heräilen siinä kympin aikaan niin menen kuntohuoneeseen treenaamaan karatea terävien huutojen kaikuessa pitkin Chiang Main kolmikerroksisessa huvilassamme aiheuttaen vasta heräilevässä naapurustossa outoja väristyksiä. Annoin itselleni juuri seitsemännen danin karatevyöhöni.
Niin ja tarjoilijat ja kokithan työskentelevät 12 kuukautta vuodessa. Vaikka ruokaa ja olutta meidän ravintoloissa ei tarjoillakkaan....
Niitä tarjoillaan vain räkälöissä. Meidän konsernissa on hienostunut tunnelma. Liivijengi ottaa pikkurilli pystyssä Salvatore’s Legacy -cocktaileja, Croizet 1858 Cuvee Leoniea, Grand Marnier Quintessencea sekä erityisen pitkään kypsytettyä Chartreuse-likööriä.
Oikein maistuvia mutta ei sovi Pattayan pallomahoille.
Pattayallahan juodaan thaimaalaista kaljaa köyhiä kun ovat. Meidän asiakkaat on sitä aitoa Thaimaata ja aitoja tavallisia thaimaalaisia eivätkä sellaista juo.
Siemailen itse tässä juuri Baccarat-kristallilla koristeltua Hennesy 8 konjakkia kuksasta.
Velipojan kanssa laitettiin kloriittia pontikkan sekaan ja annettiin sille tuollainen vähän kansainvälisempi laatu nimi. Rottalan pojat ei näistä tasoista tiedä mitään. En arvosta heitä. Meillä on ravintolatasoinen tunnelma tässä kynsitulilla Hiekkaharjun metsikössä.
Senssun perheen bistrot on parhaita koko Thaimaassa ja tosi suosittuja. Tietääkö kukaan missäpäin Chiang Maita ne sijaitsee ja minkä nimisiä ne on? Olisi mukava joskus käydä.
Samalla matkalla voisin testata ratapyörää Chiang Main moottoriradalla. Tietääkö kukaan missäpäin Chiang Maita ja minkä niminen moottorirata on?