aattelinpas kertoa omia kokemuksia.
olen nyt aikuisena kokenut tällaista.
sukulaiseni kuoli ja kun illalla makasin sängyllä ja itkin, tunsin kuinka joku olisi laittanut käden reidelleni. tunsin selvästi kuinka peitto painautui iholleni. en halunnut liikahtaa, ettei se loppuisi.
samanlainen kokemus oli kun itkin pari päivää tsunamin jälkeen Akin perheen kohtaloa.
Olin varma että hän on kuollut kuin tämä tapahtui.
siskollani on ollut samanlainen kokemus, pappani kuoleman jälkeen.
olen nyt aikuisena kokenut tällaista.
sukulaiseni kuoli ja kun illalla makasin sängyllä ja itkin, tunsin kuinka joku olisi laittanut käden reidelleni. tunsin selvästi kuinka peitto painautui iholleni. en halunnut liikahtaa, ettei se loppuisi.
samanlainen kokemus oli kun itkin pari päivää tsunamin jälkeen Akin perheen kohtaloa.
Olin varma että hän on kuollut kuin tämä tapahtui.
siskollani on ollut samanlainen kokemus, pappani kuoleman jälkeen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siitä on aikaa 25 vuotta, olin nukkumassa ja tunsin aivan kuin unen läpi askeleita vierelläni, yritin keskittyä niihin ja siinä aivan kuin puoliunessa halusin herätä, mutta en voinut liikahtaakaan eikä mikään jäsen toiminut. Tunsin jotakin outoa käsivarressani, sitten oli aika jota en muista, sen jälkeen sitten heräsin, en tiedä kauanko tästä tunteesta oli mennyt aikaa.
Mutta kun aamulla nousin oli käsivarsi kipeä, kun katselin sitä, oli siinä kolme veristä pistettä jotka olivat todella veressä. Tämä on mulle jäänyt mysteeriksi, mihinkään en ole voinut lyödä niin että tällaiset jäljet olisi syntyneet, ja tämä lamautuminen tuntuu oudolta. Näitä jälkiä näytin lukuisille ihmisille, ja lääkärille näyttäessäni hän sanoi ettei nämä ainakaan tule jos ei ole lyönyt johonkin teräviin esineisiin, ja niitä ei ollut.
Tämä vaikuttaa sieppaukselta. Monia samoja tuntomerkkejä, kuin sieppaustapauksissa. Kuinka kauan jäljet säilyivät käsivarressasi?
Kaksi vuotta sitten veljeni kuoli. Heräsin viikko veljeni kuoleman jälkeen aikaisin aamulla kummalliseen tunteeseen. Nukuin silloin poikkeuksellisesti ruokailutilassamme, koska makuuhuoneemme oli remontissa. Ruokailutilamme katosta roikkui anoppini antama kristallikruunu, jonka alimmat kirstalliriipukset heiluivat ensin hitaasti, ja sitten voimakkaammin. Lopulta koko kristallikruunu heilui hitaasti edestakaisin. Ajattelin ensin, että näen unta, mutta kun nousin ylös ja kristallien heiluminen vieläkin jatkui, menin takaisin vuoteeseen ja suljin silmäni, sillä minua todellakin alkoi siinä vaiheessa hieman pelottaa.
En asu enää samassa talossa, eikä minulla ole kyseistä kristallikruunua. Sen sijaan minulle jäi tuosta kristallikruunusta viisi kristalliriipusta, jotka olen kiinnittänyt olohuoneen kynntelikkölamppuuni. Kaksi viikkoa sitten hyvä ystäväni kuoli tulipalossa. Viikko kuoleman jälkeen istuin yksin illalla olohuoneeni sohvalla ja katselin televisiota. Yhtäkkiä huomasin kahden kristalliriipuksen alkaneen heilua. Ajattelin, että ne varmaankin heiluvat vedosta tai jostakin muusta syystä, ja pysähtyvät hetken heiluttuaan. Kun sitten kaikki riipukset alkoivat heilua hiljalleen eri tavoin, päätin sulkea television ja mennä nukkumaan, sillä en uskaltanut enää olla olohuoneessani.
Tänään otin riipukset pois lampusta, ja nyt sitten mietin, mitä niille tekisin. En halua nähdä niiden enää kolmannen kerran alkavan heilua ilman mitään syytä.