Tähän ketjuun voi jokainen kirjoittaa kuvauksen itsestään ja saada myös arviointeja ja palautetta toisilta. Älä kirjoita, jos et ole valmis vastaanottamaan ja kestämään myös arvostelua. Millainen olet omasta mielestäsi? Mitkä ovat parhaat puolesi, entä huonoimmat? Esittele itsesi ja katso, ammutaanko sinut alas. Kiitokset ja kehutkin sallitaan. Miten meistä tulisi parempia vai emmekö halua muuttua? Pitäisikö meidät hyväksyä sellaisina kuin olemme? Eihän kaikki ole tyytyväisiä itsekään itseensä, joten parannusehdotukset ovat tervetulleita!
Eri puolia
Putkiratio
737111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Olen erittäin hyvä ellen täydellinen;)
mutta olet joskus myös vähän ilkeä, ainakin minua olet arvostellut oman mittapuusi mukaan vaikka eihän se saisi olla sama kaikille. Ihmiset ovat erilaisia.
ei se sinuun kohdistettua ilkeyttä ole, en vaan oikein ymmärrä ihmisiä jotka eivät tee asioille mitään, pohtivat likka ja menevät solmuun....
minä olen muuttunut! Minä en voi kuitenkaan muuttaa toisia ihmisiä. Eihän sitä ihminen ymmärrä aina itsekään itseään ja toisia on helppo arvostella, mutta... joo, olen solmussa. Miten sinä selvittelet elämän sotkuisia lankoja? Osaisitko auttaa?
pitää vaan valita se mieleisin tie ja kulkea sitä.
joskus jotain menettää ja joskus jotain saa...
kuulostat kliseeltä, ei millään pahalla.
Elämä ei tosiaankaan ole mikään XO leikki. Kaikki ei suju aina kuten ihminen toivoo.
Joskus kuolema korjaa perheenjäseniä ennen aikojaan ja muuta kamalaa. Ihminen voi jäädä velkojen vangiksi kun toinen kuoleekin.
Puhumattakaan surusta.
Yksinäisyyttä ei saa koskaan vähätellä. Eikä sitä että ihminen kaipaa kumppania. Mietitään vähän millaisia sammakoita suustamme päästetään.
On tosi vaikea löytää vähemmistössä kumppania joka vastaa edes osaa omista toiveista. Toisen yksinäisyyden vähättely on rumaa. Ei se ole niin helppoa että valitse toisin.
toisten mielestä liikaa. Minä todellakin ajattelen ennen kuin toimin, mutta se johtuu siitä, etten voi näissä olosuhteissa toimia toisin. En saa toisia innostumaan samoista asioita, joista itsekin olen kiinnostunut, joten olen aika yksinäinen.
Kuvittelen itsestäni joskus vähän liikaa, mutta se johtuu siitä, etten saa mielestäni riittävästi positiivista palautetta toisilta. Jos saan kiitosta, en osaa ottaa sitä vastaan. Toisaalta en ehkä aina muista itsekään riittävästi huomioida toisia.
Omasta mielestäni ajattelen kuitenkin myös toisten etua, en aina itseäni. En ole kuitenkaan marttyyri tai uhrautuva, mutta olosuhteiden pakosta olen joutunut näissäkin rooleissa olemaan. Masokisti olen siksi, että on pitänyt opetella nauttimaan myös tuskasta, kun muutakaan ei ole ollut tarjolla, mutta en tiedä, olenko nyt hakenut sitä ihan tarkoituksella. Ehkä olen ollut niin hyvin valmistautunut vastaanottamaan pettymyksiä, että ne ovat tulleet kuin tilattuna. Sitä saa mitä odottaa, tai siis ei saa... huh.
Mielialani vaihtelevat aika nopeasti. Välillä uskon jopa ystävistäni sitä pahinta, mutta pian palaan taas "normaaliksi", saatan jopa yli-ihannoida ihmisiä ympärilläni. Sitten petyn, kun kuvitelmani eivät vastaakaan todellisuutta. Me olemme tavallisia ihmisiä, jokainen.
Kuitenkin olemme kaikki erilaisia yksilöitä ja se pitäisi osata ottaa huomioon. Minä en osaa. Kohtelisin varmaan sinuakin ihan samalla tavalla kuin ketä tahansa muuta, jos tulisit käymään luonani. En ole omasta mielestäni ennakkoluuloinen, mutta joskus kuitenkin olen vaistoavinani toisissa ihmisissä jotakin sellaista, joka saa minut suojautumaan.
Minä haluan elämältä turvallisuutta. Se on tärkeämpää minulle kuin seikkailu, joskus jopa elämän kustannuksella, mikä on hyvin ristiriitaista. Vietän mieluummin rauhallisen yksinäisen koti-illan kuin menen toisten kanssa bileisiin, jos en ole etukäteen varma siitä, että minulla on siellä edes kohtuullisen mukavaa. Pitemmän päälle tällainen elämänasenne on tuhoisa. Jään varmasti omaan yksinäisyyteeni homehtumaan ja saan huomata, että aika on ajanut minusta lopullisesti ohi.
Olen omasta mielestäni intohimoinen rakkaudessa mutta pakko myöntää, etten osaa edes suudella niin, että syttyisin edes itse. Minusta on ihanaa olla lähellä sitä ihmistä, josta välitän. Siinäkin on jo niin paljon. Ei ole pakko puhua, katseleminen riittäisi, mutta olen myös hyvin puhelias. Hermostuksissani höpöttelen melkein mitä sattuu.
Korostan ehkä vähän liikaa naisellisuuttani ja ehkä se on asia, joka ei miellytä lesboja. Minä pidän itsestäni eniten juuri niin enkä haluaisi tinkiä siitä asiasta. Kuitenkin minussa on myös toisenlainen puoli, joka kuitenkin pysyy piilossa, tai ei siis pysy...
Puhun paljon rakkaudesta, mutta en tiedä, osaanko itse rakastaa. Tuskin edes tiedän, mitä rakkaus on, koska en ole elänyt rakkaussuhteessa. Miten voisin tietää?
Olipa ihailtavan avoin ja rehellinen oman luonteen itsearviointi!
Ja löytyipä hyvin paljon samaa kuin minusta.
Samaa meissä on: Hankittu mutta ei hankittu tuska, liikaa ajatteleminen (aiheuttaa veemäistä stressiä),mielialan vaihtelut, puheliaisuus, ystävistä joskus kovin negatiivistakin ajatteleva/kuvitteleva, mutta kuitenkin toisinaan yli-ihannoiva joten pettymyksiä odotettavissa ihmissuhteissa koska harvoin kukaan vastaa sitä mitä ihannoi... loppujen lopuksi, turvallisuutta tarvitseva, höpötän hermostuksissani mitä sattuu, hyvin naisellinen ja sitä korostava, yksilöllisesti ajatteleva (tosin joskus sorrun arvostelemaan, mutta kun huomaan arvostelevani, korjaan asian ja hokaan että hän ei ole minä ja siksi ei toimi niin kuin minä jne.).
* Jatkaa itsestään*
Olen kovin haavoittuvainen vaikka sitä ei ihan äkkiä huomaa. Sen tietävät ihmiset, ketkä tuntevat minut hyvin. Ja sellaiset ihmiset joihin luotan, ja joiden edessä uskallan olla haavoittuvainen. Peitän haavoittuvaisuuteni jollain tapaa kovuudella, vaikka en mitään kovista kuitenkaan esitä. Mielestäni on ihan tervettä suojella noinkin herkkää ja arkaa piirrettä itsessään ihmisiltä, jotka haluavat loukata. Mutta aina sitä ei voi tietää etukäteen kuka loukkaa. Joskus sitä haavoittuu vaikka kukaan ei olisi tarkoittanut edes haavoittaa. Toisinaan minusta löytyy kovuutta ja sitkeyttä sietää ja kestää kovinkin rankkojakin asioita. Mutta ne rankat asiat tekevät joka kerta haavan sydämeen... Olen sanavalmis ja suora.
Koen olevani jollain tapaa itserakas. En aina tajua että joissain tilanteissa minussakin saattaa olla vikaa. En aina osaa mennä itseeni. Toisinaan olen äärimmäisen ihmisrakas, joka olisi valmis menettämään henkensä rakkaimpien ystävien edestä. (Ystävät tietävät sen ja käyttävät sitä kännissä hyväkseen ;-) vitsi vitsi!).Olen siis ristiriitainen.
Olen antelias, en pihistele. Rakastan lähetellä joulukortteja, ystävänpäiväkortteja, antaa ystävänpäivälahjoja...Tykkään järjestellä juhlia ja pieniä kutsuja kotiini.
Kun suutun, reagoin joko raivolla tai itkulla. (Molemmat kamalaa katseltavaa).
Olen herkkä. Ystäväni kun erosi, otin sen raskaammin kuin hän ja itkin varmasti häntä enemmän. Noh, rakkaus oli heillä kuollut ja pidin kovasti heistä pariskuntana. Tänä päivänä muistamme jo nauraa koko jutulle!
Olen aito.En osaa esittää mitään. No ehkä joskus hienostelen...Tai yritän esittää viisaampaa mitä olen, mutta jään sitä jo heti pian kiinni ;-) No ei vaan olen ihan aito ihminen. Tykkään keskustella henkeviä. Osaan kuitenkin nautiskella turhamaisuudestakin.
Olen huumorintajuinen. Olen kokenut paljon ikäisekseni. Tykkään matkustella. Pidän eläimistä. Olen joskus kateellinen. Mutta tosi harvoin, ja jos huomaan sen itsessäni, sanon sen ääneen. Sen kun tekee, kateus katoaa. Kannattaa kokeilla! Mutta positiivisessa mielessäkin mielestäni voi olla kateellinen. Voi pyrkiä samaan! Olen iloinen ja hymyilen paljon. Tunnen joskus tilanteeseen nähden liian voimakkaasti (esim. viha, suru, häpeä).
Juu juu, uskotaan, riittää jo...
"Millainen olet omasta mielestäsi? Mitkä ovat parhaat puolesi, entä huonoimmat? Esittele itsesi ja katso, ammutaanko sinut alas. "
Minua pidetään itsevarmana, älykkäänä tahtoihmisenä. Omasta mielestäni olen lähinnä tahtoihminen. Minä olen kokenut kaiken elämässäni ja tavallaan palanut loppuun näkemästäni, muuttunut kyyniseksi. Mutta siitä kyynisyydestä on kuoriutunut perusneuvostokansalainen, joka tekee työt miten sattuu, kunhan niistä pääsee eroon, eikä kaihda ihmisten lahjomista eikä hyvien suhteiden ylläpitämistä mahdollisimman monelle suunnalle.
Minulla on valmis mielipide joka asiasta, olen jääräpäinen: "Olen oikeassa, koska olen oikeassa. Se tuntuu oikealta, olen siis oikeassa". Ihailen kykyäni tehdä vaikutus toisiin ihmisiin, mutta toisaalta häpeän etten voi olla niin hieno ihminen kuin miltä vaikutan.
Minä olen kova, mutta myös aidosti välittävä ja lojaali. Natsimainen kurinalaisuuteni pelottaa muita.
Vaikka olenkin kurinalainen, niin siivous on kyllä viimeinen kaikkien prioriteettien listalla.
tuomitse sinua. Sinä varmaan olet sellainen kuin uskotkin olevasi. Olet varmasti tärkeä monelle ihmiselle. Toivon, että löydät joskus elämääsi sen ihmisen, jota etsit ja kaipaat. Uskon, että sinulla on edessäsi pitkä ja hyvä elämä juuri siksi, että olet juuri sinä etkä kukaan muu.
Jos olisit miehistä kiinnostunut, haluaisin ehdottomasti tavata. Mutta kun et ole niin en halua. :-)
"Jos olisit miehistä kiinnostunut, haluaisin ehdottomasti tavata. Mutta kun et ole niin en halua. :-) "
Sellaista miestä ei ole vielä syntynytkään joka minut haluaisi tavata (muuten kuin maksullisen seksin merkeissä). Olet erehtynyt henkilöstä. Toivon sinulle treffionnea jonkun muun kanssa!
Vaikutat siltä että kerroit ihanneminästäsi, et omasta itsestäsi. Kirjoituksestasi aistii ettet uskalla olla oma itsesi. Kovaa tekstiä. Ihmiset eivät ole kovia. Peittävät vain jotakin kovuudella.
Täällä ihmiset kertoilivat että sisällä on niin kuin lähde joka pulppuaa sitä mitä sinä olet, sinun persoonallisuuttasi, itsevarmuuttasi jne. Minulla sellainen lähde on ehtynyt jos sitä on koskaan ollutkaan. Olen ihmisenä tyhjä ja pinnallinen, maailmassa joka on tyhjä ja pinnallinen.
Mutta siinä on puolensa: kun on jo valmiiksi kuollut niin minua ei voi tappaa.
Mä en kyl usko aaveisiin. Jos sulla nakkisoppa muuttuu läpimatkallaan saman näköiseksi kuin muillakin, niin on sulla kaikki muukin yhtä elossa.
Sul on kumminkin joku "salainen puutarha" tai joku muu tyttökirjojen juttu jossain jemmassa, et vaan kehtaa sanoo...
Minua pidetään kilttinä ja fiksuna ihmisenä, joka on aina valmis auttamaan kaikkia muita ihmisiä. Totta toinen puoli, mutta sosiaalisuuteni on kaiketi opittua ja näennäistä, koska en oikein osaa päästää ketään tutkimaan sieluni maisemia. Siis olen helposti lähestyttävä mutta tosi, tosi vaikeasti tutustuttava.
Sisälläni asustaa sellainen maailmaa hiukan ulkopuolisenoloisesti tarkkaileva ihminen, joka ei oikein uskalla hypätä mukaan, mutta aina välillä kuitenkin pistää ranttaliksi. Siis olen sekä ylivilkas että erakko. Nämä kaksi ominaisuutta vuorottelevat. Ilmeisesti minulla on myös diagnosoimaton aikuisten ADHD, joka on ollut lapsenakin (diagnosoimaton). Olin lapsena ylikiltti, mutta niin valtavan levoton ja unohtavainen ja tarkkaavaisuushäiriöinen, että opettajat huolestuivat:-) (istuin suurimman osan kouluajasta jälki-istunnossa, koska en koskaan muistanut ottaa kaikkia tavaroita mukaan kouluun)
Tällä hetkellä koetellaan kärsivällisyyttäni. En saa opinnoista irti sitä, mitä lähdin hakemaan. Kaikki tuntuu liian helpolta, ja asiat ovat sittenkin jo tuttuja. Täytyy vielä katsoa tämä jakso, josko sittenkin oppisin jotain uutta. Tulee edes yksi pelottava kurssi! Huonoin puoleni on kärsimättömyys. Onneksi osaan kuitenkin pakottaa itseni olemaan kärsivällinen, koska esimerkiksi luki/hahmotushäiriön kanssa elämiseen sitä vaaditaan todella paljon.
Huh, nyt pitää mennä ravitsemaan ruumistaan ja palata sitten töiden pariin.
erään läheisen ihmisen menneisyydestäni ja tuli jotenkin niin hmm. "hellyttävä" olo..
Jaksamista ja kärsivällisyyttä sinulle ja huolehdit sitten itsestäsi kunnolla ;D
Huh.
Ihmiset käskevät minun yleensä huolehtia itsestäni? Tuo on outoa. Sinäkin, Hapsu, vaikket todennäköisesti tunne minua (sitähän ei koskaan tiedä).
Minulla on 2 ulkoisesti identtistä kopiota liikkeellä samoilla seuduilla, joilla itse asustan. Yksi hyvin samannäköinen nainen lisäksi: meidät sotkettiin tosi usein. (Ja yhden pelottavan samannäköisen ihmisen näin kansainvälisessä lesbojulkaisussa).
Nyt on sitten joku yhtä honttaloora kuin minä?:-)))
Aurinkoa kevääseen itse kullekin!
(Selaan juuri vanhoja valokuvia --- etsin yhtä tiettyä kuvaa ja olen nyt selannut muutaman sata valokuvaa muutamien vuosien ajalta. On hiukan haikea ja liikuttunut olo. Paljon on ehtinyt minunkin elämässäni tapahtua ja uskomaton määrä ihmisiäkin on elämääni kuulunut. Miksi nyt olo on jotenkin pysähtynyt!
Tässä toinen kärsinyt. Että saisin asiat kuntoon niin minulla on intohimo tehdä kaikenlaisia listoja ja suunnitelmia. Jokainen suupalanikin on mitattu eikä mielihaluille jää tilaa.
"Minulla on 2 ulkoisesti identtistä kopiota liikkeellä samoilla seuduilla, joilla itse asustan."
Kaksi niistä on Anne "Heinäsirkka" Taskinen ja Satu Huhta (toimittaja). Jälkimmäinen on itse asiassa lähes identtinen minun kanssani.
Sitten on neljä muuta joihin minut on sotkettu. Yksi niistä on mies! (Tapani Veistola) Yksi on maalari ja yksi punk-muusikko. Yksi on prostituoitu.
Jatkuvasti kuulee "sä tulit kadulla vastaan etkä edes tervehtinyt". Kerran yksi mun kopioistani oli saanut sellaista palautetta että olipa ostanut typerät vaatteet kaupasta!
kiiruhtaja
tempperamenttinen
impulsiivinen
herkkä
projekti-ihminen
ja toivoisin, että seurustelusuhteeni olisi mahdollisimman pitkä projekti..
sinun herkkyytesi ilmenee? Vaistoatko ihmisten mielialoja ja toimit sen mukaan?
Olen omituinen höpöttäjä, itsepäinen puurtaja, mitä saan päähäni, sen toteutan ja saan vaikka sitten pitäisi mennä hulluuteen saakka.
Olen melankolinen mutta syvällä sisällä ikuinen
optimisti,kuitenkin.
Elämäni tärkein asia on tyttäreni ja muiden auttaminen ja ilahduttaminen, elän siitä. Inhoan itsessäni sitä, että olen liian kiltti, pyydän aina anteeksi siloinkin kun se ei ole minun syy, pelkään ja ahdistun siinä pelossa, että menetän kaikki hyvät ihmiset ympäriltäni. Suurin probleema on läheisriippuvuus, ja jos jolla kulla on hyviä vinkkejä tästä raivostuttavasta ominaisuudesta eroon pääsemiseksi, otan kaikki vinkit ilolla vastaan :)
Olen juureton ja levoton enkä tiedä missä minun koti on,ehkä joskus sen vielä löydän samalla kun löydän sisäisen rauhan.
ollenkaan omituiselta höpöttäjältä! Uskon, että olet hyvin älykäs ihminen. Minä olen löytänyt sisäisen rauhan, mutta se ei ole mikään jatkuvasti pysyvä olotila. Välillä menetän kaiken. Minäkin yritän joskus hakea mielenrauhaa toisista ihmisistä, mutta se ei aina onnistu. Sanovat, että ihminen on laumaeläin. Pärjätäkseen ihmisten on ollut pakko olla yhdessä. Ehkä nämä "vaistot" ovat joidenkin ihmisten kohdalla voimakkaampia kuin muilla. Jotkut ovat sitten yksinäisiä susia...
kiitos kommentista :)
Niinpä, ihminen on luonnostaan laumaeläin,tällä hetkellä olen vain vähän pallo hukassa,kun en tiedä olenko "laumasielu" vai yksinäinen susi, olosuhteitten pakosta olen ollut tuota jälkimmäistä melkein koko elämäni ja täytyy myöntää, että se alkaa vähän rassaamaan. Laskin juuri, että olen muuttanut viimeisen 14 vuoden aikana 13 kertaa,ja alan jo kaivata "omaa laumaa" ja pysyvyyttä elämääni, mutta mahtaako se enää onnistua, osaisinko asettua aloilleen ja luottaa toisiin ihmisiin enää? Jaa´a, ehkä tulevaisuus näyttää.
Syystä että olen leijona horoskoopiltani, jätän mielelläni ne huonot puolet kertomatta itsestäni ja tuonkin mielelläni esille ne parhaimmat puolet
(se on se leijonan osa).
Toisaalta taas ne huonot puolet eivät missään määrin saa omaa elämääni pois raiteiltaan kuten eivät myöskään läheisteni elämää; joten ei ne niin kamalan huonoja puolia edes olekaan.
Olen pitkälti pohdiskelija luonne ja omaan varmasti jopa satoja (omia) eri pohdintoja kaiken maailman asioista mitä vaan maan ja taivaan väliltä löytyy. I just love it.
Lisäksi olen joissakin asioissa perfektionisti
ja toisinaan kunnianhimoinen. Tokikaan mitään vallitsevia piirteitä en myönnän niiden itsessäni olevan.
Ihmisyydessä arvostan tavattomasti tasapainoisuutta ihan kaikissa muodoissa.
Ja se taito, et saa itsensä balanssiin, tapahtui ympärillä mitä tahansa; siis ihan mitä tahansa, siinä on jotain niin primitiivisen ihailtavaa, että en edes löydä siihen oikeita sanoja. Jokatapauksessa sitä opettelen.
Ja viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä: haaveileva estetikko. Unelmia unelmia, ja kaikki maailman kauneus. Siinä on sitä jotain, mistä pitää kiinni...sateisenakin päivänä.
ne leijonan huonot puolet:
saanut useasti kuulla, että ihmiset pitävät minua outona, tosin ei ne jotka päästän kurkistamaan vähän mitä pinnan alta löytyy. En tule toimeen huumorintajuttomien henkilöiden kanssa. Ajattelen postitiivisesti ja minua pidetään ilopillerinä ja niin olenkin. Minulla on monia persoonia, niinkuin meillä kaikilla. En ole kunnianhimoinen ja toisinaan aika laiska.
Teen paljon uhrauksia ihmisten eteen keistä välitän ja siitä jos mistä tulee hyvä olo, kun näkee, että on saanut toisen onnelliseksi.
En näytä tunteitani helposti. Jos luokkaannun tai suutun en edes näytä sitä useasti. Jos suutun siitä tulisi kuitenkin riita ja riidasta kaikille paha mieli, miksi siis näyttää suuttumuksensa. Ajattelen ja mietiskelen paljon asioita toisinaan aivan liikaa. Olen luulosairas ja se rassaa paljon. Toisinaan vihaan itseäni enemmän kuin mitään muuta, mutta osaan myös olla tyytyväinen itseeni. Minua ahdistaa liian useasti.
Pidän läheisyydestä. Rakastan väittelyjä. Olen pikkutarkka asioista jotka ovat minulle tärkeitä. Olen myös kovin itsepäinen. Olen persoonallinen, tempperamenttinen ja sanon asiat suoraan.
meikäläistä. Minä en ole kuitenkaan luulosairas.
..tyytyväinen ettet ole.
ruveta vitsailemaan, mutta antaa olla. Luulosairaus voi olla vakava tauti sekin. Haluaisitko kertoa siitä?
...että elämäni olisi helpompaa ilman sitä.
Mä oon ihan tavallinen kaveri (luulakseni). En täydellinen mutta hyväksyn oman vajavaisuuteni. Yritän elää minulle tärkeiden periaatteiden mukaan. Pyrin kohtelemaan muita niin kuin toivoisin muiden kohtelevan mua. Joskus olen liian äkkipikainen, mutta jos suutun lepyn yleensä samantien. Teen minulle rakkaita asioita ja elän paljon itselleni. Elän vain kerran ja elämänlaatu on monesti kiinni vaan korvien välistä. :)Pelleilen joskus liikaa, se voi ärsyttää joitakin ihmisiä...
Horoskoopilta leijona ja luonteelta täysi leijona. Ihmeellinen höpöttäjä, jolla on mielipide aina takataskussa asiaan kuin asiaan(pitäisi opetella olemaan välillä hiljaa).
Helppo lähestyä (luulisin). Haasteita kaipaava. Joskus liian naivi, luotan liikaa ihmisiin jopa tuntemattomiin. Joten sopivin väliajoin elämä palauttaa todellisuuteen mukaan. :)Luonnetta ei voi muuttaa mutta sitä voi kouluttaa.
"Elän vain kerran ja elämänlaatu on monesti kiinni vaan korvien välistä."
Mitä pirun väliä elämänlaadulla on, se merkitsee mitä tekee tai jättää tekemättä.
Ei elämästä selviä hengissä, ymmarrättekö?
nämä asiat ovat mielestäsi ristiriidassa keskenään? Eihän ne ole toisiaan poissulkevia, vai kuinka?
Ja ei, ei elämästä selviä hengissä. Se tässä tulikin jo todettua.
Näyttää lesboilla ja heteroilla olevan samat ongelmat. Pitäisi olla mukava elämä eikä mitään väliä sillä mitä saa aikaan.
OK, proleja tarvitaan. Olisi vaan kiva joskus nähdä hetero tai lesbo joka kokeilee rajojaan.
elämää ei olekaan.
Suurin osa porukasta (999 tuhannesta) kumminkin haluaa jotain väritöntä, mautonta ja hajutonta.
ihan mitä vaan.
Mikä olisi rajojen kokeilua?
Väitän, että juuri lesboutensa julkituominen nyky-yhteiskunnassa on yhtä rajojen kokeilua.
Tuo on totta, että ongelmat ovat samoja heteroilla kuin homoillakin ja useimmilla on lisäksi ainutlaatuinen kyky luoda ongelmia myös asioista, joista ei edes tarvitsisi.
Mitä sillä on sitten väliä mitä saa aikaan? Meinasitko viedä jotain täältä mukanasi? Kenties uuden BMW:n ? Uskot siis että onnellisuus tulee siitä mitä tuottavampi ihminen? Vai mitä tarkoitit aikaan saamisella? Suvun jatkamistako? No tähän maailmaan niitä lapsia kannattaa tehdä.
Hieman kunnioitusta lesboja kohtaan. On äärimmäisen rohkeaa uskaltaa olla lesbo. Olen ylpeä siskostani kun hän uskaltaa olla mitä on. Rakastan häntä vielä enemmän kun hän kertoi identiteetistään. Ihan vain siksi koska ihailen hänen rohkeuttaan. Jos olisin homo, olisin varmaan kaapissa ikäni. Minusta ei olisi moiseen rohkeuteen.
Täytynee tulla onnittelemaan sinua putkiratio taas yhdestä saavutuksestasi. Olet onnistunut luomaan threadin, jossa lähdes 50% vastauksista ovat omiasi. Rohkenen ehdottaa seuraavan threadisi otsikoksi: "Monologia".
Ehkäpä monologi on ainoa keino oppia tuntemaan itsensä. Kun kukaan muu ei ymmärrä, on opittava ymärtämään itse itseään. Itse en ainakaan enää edes odota, että joku toinen voisi olla kanssani samalla aaltopituudella. Joskus olisi vain mukava tulla ulos luolastaan ja jättää tämä erakon elämä.
vaginamonologiako? Olen kuullut sellaisesta mutta en tiedä, mitä se pitää sisällään. Hyvähän se on olla vuorovaikutuksessa myös toisten kanssa ja kehittää itseään sosiaalisissa taidoissa ja tiedoissa, sillä pelkkä yksinpuhelu ei tyydytä ketään pitemmän päälle. Täällä minä harjoittelen!
Kyllä kirjoittamalla voi selkiyttää omia ajatuksiaan, ja eihän siinä kai mitään pahaa ole, jos samalla lisää itsetuntemustaankin. Ehkä sinäkin nyt tunnet minut paremmin, kun olen ollut rohkea ja uskaltanut ilmaista itseäni, vaikka tiedän, ettei se miellytä kaikkia. Miksiköhän muuten? En ole kieltänyt ketään osallistumasta keskusteluun, päin vastoin, mutta sehän on jokaisen oma asia, mitä valintoja omassa elämässään tekee vai tekeekö mitään vai tyytyykö vain arvostelemaan toisia.
Tottakai on tärkeää vaihtaa ajatuksia toisten kanssa. Antaahan se uusia näkökulmia asioihin. Taidan vain itse olla vähän katkera tällähetkellä, sorry. Joo, unohdetaan ne monologit ja jatketaan ajatustenvaihtoa. :)
sano kun kirjoitit että "Kyllä kirjoittamalla voi selkiyttää omia ajatuksiaan" kyllä sillä voi tietenkin selkeyttää ajatuksiaan mutta on myös sellainen oravanpyörä että ajatukset kiertää samassa kokoajan.
Mitä sun kirjoituksiin tulee sä tarvit hiukan enempi elämää kuin ajatusten selkeyttämistä.
Joskus eläminen auttaa enempi kuin pohtiminen.
Uskomattoman huono vastaus ihmiselle joka osaa ja uskaltaa. Mene sinä itse ja elä. Me mietimme ensin miten elämme. Ja kun tuntee itsensä ja ajatukset ovat selkeitä, elämä on helpompaa. Nyt on kyse omasta itsestä. Ja jos joku kokee sen saman asian pyörittelyksi niin se on sinun kokemuksesi se. Muista ajatella että kaikki ei koe ehkä juuri sinun laillasi asiaa.
Jos on paha olla.Käy vatsallesi.
on pakko ihmetellä, eikö sinulla ole MITÄÄN järkevämpää sanottavaa?
En voi ymmärtää ihmisiä jotka ovat laiskoja, saamattomia, nyhveröitä, pelkureita, valehtelijoita, kateellisia, persaukisia, kouluttamattomia, toisten pakkoelätettäviä nahjuksia.
Minulta ei heru sympatiaa eikä sitä teetäkään.
Kenenkään on turha selittää minulle ASIOISTA yhtään mitään, tuskinpa järjenjuoksusi on yhtä ketterää kuin tällä mustanpuhuvalla marjalla.
Palstalla on muutamia nimimerkkejä, joita kunnioitan. Sitten on yllä mainittuja vinkujia, jotka mielestäni voisi kuskata auton peräkloosterissa itärajan tuolle puolelle...kuten esi-isäni joku vuosikymmen sitten tekivätkin!
sinun omasta ymmärryskyvystäsi...
Luojalle kiitos etten TODELLAKAAN ymmärrä.
ymmärrä, mutta haluaisin kyllä.
En nyt jaksa kirjautua, joten:
"laiskoja, saamattomia, nyhveröitä, pelkureita, valehtelijoita, kateellisia, persaukisia, kouluttamattomia, toisten pakkoelätettäviä nahjuksia. "
Minäkään en tavallaan ymmärrä tuollaisia ihmisiä. Mutta, minä potkin persuksille ja tsemppaan ihmisiä. Pakotan peilin eteen ja kyseenalaistan asioita. Olen saanut aika monen ihmisen muuttamaan elämänsä suuntaa pienellä tsemppaamisella ja itsetunnon kohotuksella.
Empatia saa ihmeitä aikaiseksi!
...jokaisen pitäisi potkia itse itseään persuksille tarpeen vaatiessa, minunkin...
siitä, että kaltaisiasi ihmisiä on olemassa.
Minusta ei siihen ole, pinna palaa tahtomattakin. Pystyn kyllä sen pitämään piilossa, että sentään käyttäydyn hillitysti...mutta sisällä kiehuu.
Mieluiten poistun paikalta kuin jään keskustelemaan aiheesta "yhteiskunta on paska ja aiheuttanut minulle tämän ja tämän" - ihan kuin henkilöllä itsellä ei olisi asiaan MITÄÄN vaikutusta.
Ihminen voi myös väsyä. Kun tarpeeksi usein kaikki menee pieleen eikä mitkään vastaanpyristelyt auta, niin ihminen voi oikeasti väsyä kamppailemaan.
On myös paljon esimerkiksi työttömiä ihmisiä, joita "pääkaupunkiseutulaiset" halveksivat, kun eivät muuta pois kotipaikkakunniltaan Hesaan ja säntää töihin. Kun elämä olisikin noin yksinkertaista. Jäät työttömäksi. Myyt asuntosi. Muutat Hesaan. Menet töihin. Hankit uuden ystäväpiirin ja elät elämäsi onnellisena loppuun asti. Monella on sukulaisia, iäkkäitä vanhempia ja velvollisuuksia omilla paikkakunnillaan.
Ja mitä järkeä siinä on, että koko Pohjoista ollaan tyhjentämässä etelään? Kun etelässäkään ei ole loputtomasti tilaa eikä töitä.
Tietyllä tasolla olen kyllä sitä mieltä, että päättäjät eivät aina tiedä, mitä tekevät eivätkä tunne asioita kunnolla. Tämän maan työvoimapoliittinen tilanne on loistava esimerkki siitä. (itse olen siinä onnekkaassa tilanteessa että olen syntynyt ja kasvanut hesassa enkä ole koskaan joutunut työttömäksi).
Ihminen voi myös väsyä. Kun tarpeeksi usein kaikki menee pieleen eikä mitkään vastaanpyristelyt auta, niin ihminen voi oikeasti väsyä kamppailemaan.
On myös paljon esimerkiksi työttömiä ihmisiä, joita "pääkaupunkiseutulaiset" halveksivat, kun eivät muuta pois kotipaikkakunniltaan Hesaan ja säntää töihin. Kun elämä olisikin noin yksinkertaista. Jäät työttömäksi. Myyt asuntosi. Muutat Hesaan. Menet töihin. Hankit uuden ystäväpiirin ja elät elämäsi onnellisena loppuun asti. Monella on sukulaisia, iäkkäitä vanhempia ja velvollisuuksia omilla paikkakunnillaan.
Ja mitä järkeä siinä on, että koko Pohjoista ollaan tyhjentämässä etelään? Kun etelässäkään ei ole loputtomasti tilaa eikä töitä.
Tietyllä tasolla olen kyllä sitä mieltä, että päättäjät eivät aina tiedä, mitä tekevät eivätkä tunne asioita kunnolla. Tämän maan työvoimapoliittinen tilanne on loistava esimerkki siitä. (itse olen siinä onnekkaassa tilanteessa että olen syntynyt ja kasvanut hesassa enkä ole koskaan joutunut työttömäksi).
Onko joku satuttanut sinua mustikka, kun et kykene tuntemaan sympatiaa ihmisiä kohtaan jotka ovat erilaisia kuin sinä? Pelkäätkö sinä erilaisuutta? Koetko itse olevasi erilainen?
Kirjoituksesi herätti minussa sääliä. Niin sisukas kirjoitus, mutta mitä kaikkea mahtaakaan olla sen takana.
En mielestäni kirjoittanut etten tunne sympatiaa KETÄÄN ihmistä kohtaan.
Chirsiccan mainitsevat lapset, sairaat, vanhukset, vammaiset, eläimet jne saavat minulta kyllä sympatiaa ja auttamishalun tunteita osakseen, koska heidän tilansa tai vaikeutensa ei yleensä ole ITSEAIHEUTETTUA.
Ei ole minua kukaan satuttanut. Päinvastoin, elämässäni ovat asiat sujuneet aika helposti (omasta yritteliäisyydestä ja luonteenpiirteistäni johtuen) että juuri siksi en pystykään ymmärtämään tätä yhteiskunnan pohjasakkaa. MIKSI minun täytyy elättää/sietää tiettyä kansanosaa?
Vuodet seurakuntatyössä tutustuttivat minut myös monenlaisiin ihmisiin. Myös näihin mustikan "yhteiskunnan pohjasakka" ihmisiin.
Tiedätkös, jokaisen tällaisen ihmisen elämä on oma tarinansa. Jokainen heistä on _joutunut_ tuohon elämäntilanteeseen, EI _halunuut_.
Kaikki eivät ole ihmisinä yhtä vahvoja ja samanlaisia -- Luojan kiitos toisaalta.
Emme koskaan tule näkemään tilannetta, jossa kaikilla ihmisillä olisi hyvä olla: kaikilla työtä, ruokaa ja koti.
Sellaista se elämä valitettavasti on.
Tiesitkös, että jopa kaikken kurjimpien kotien vanhemmat tuovat lapsiaan pyhäkouluun, päiväkerhoon, kirkkoon? He yrittävät parhaansa mukaan pitää lapsensa "normaaliympyröissä", vaikka eivät itse jaksa enää pyristellä omasta tilanteestaan pois.
On mieltä lämmittävää nähdä näiden alkoholistien, narkkareiden yms jälkikasvua vuosia myöhemmin. Kuinka hurmaavia aikuisia heistä on kuitenkin tullut. Kuinka kotoa on kuitenkin kaiken sen meidän tuomitseman "kauheuden" keskellä osattu antaa lapselle eväät jatkaa maailmassa toisenlaista polkua.
Minä en pysty koskaan käyttämään sellaista termiyhdistelmää kuin itseaiheutettu kurjuus. Ei sellaista ole. Ei kukaan ihminen tahallaan pilaa omaa elämäänsä. Kyllä sitä jokainen on ollut se pieni, viaton lapsi, joka odottaa elämältä paljon. Elämä on muokannut meistä jokaista. Meillä kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta asettua tuomariksi toisen elämälle. Ei hyvässä eikä pahassa. Minulla on ollut monessa asiassa onni myötä. Monessa asiassa ei. Onnekseni olen sisupussi, ylivilkas, typeryyteen asti periksiantamaton. Siksi minä olen selvinnyt kaikesta. En silti koskaan tuomitse ketään, joka heittää tässä kylmässä empatiattomassa maailmassa pyyhkeen kehään ja jättää leikin kesken. Miksi jaksaisi yrittää, kun koko yhteiskunta inhoaa, tuomitsee ja vihaa....
samoilla linjoilla täysin!
Olen jo pelkästään työni puolesta elämäni varrella oppinut mm. sen asian, ettei mikään maallinen rikkaus ja vauraus tuo onnea.
Monta kertaa ne epätoivoisimmat ja yksinäisimmät ihmiset asuvat niissä hienoissa taloissa kaiken rikkautensa keskellä.
Tiesitkö että lörpöttelet nyt ristiin? Tunnet sympatiaa sairaita kohtaan? Mutta pohjasakkaa et ymmärrä? "Pohjasakka" koostuu mielenterveys- ja päihdeongelmaisista. He ovat sairaita. Se on niin itsekeskeistä, mustavalkoista ja helppoa sanoa noin muista, kun itsellä menee paremmin ja ei ole sattunut sairastumaan esim. masennukseen tai että itsesuojeluvaistosi ei ole jäänyt siitä syystä kehittymästä että isäsi on raiskannut sinua 8 vuotta ja murrosiässä olisit sortunut huumeisiin?. No ehkä et edusta kaikkien konttorirottien sosiaalista älykkyyttä, toivottavasti...
ihminen joka on aina oikeassa. Mä olen ihmisystävällinen tietyyn rajaan asti. Mä en ala säälimään ja empatisoimaan ihmisiä vain siksi että he antavat elämänsä valua käsistä.
Mä uskon siihen että elämä tarjoaa sulle sitä mitä sinä elämälle.
Mä en pyydä kohtuuttomia mutta sen mitä haluan myös katson että saan.
Mä kunnioitan elämää ja ihmisiä jotka elävät.
Mä kunnioitan äitiäni ja hänen elämänkokemustaan ja rohkeuttaan tehdä asiat omalla tavallaan. Ja samanlaisen opin olen itsekkin omaksunut.
Mä rakastan kihlattuani ja meidän elämää.
Mä en ole katkera elämälle mistään, mä en kanna vihaa tai kaunaa sisälläni.
Mä uskon tekemiseen, siihen että omaa monia taitoja.
Mä en usko ihmisiin jotka puhuu enemmän kuin tekee.
Mun luonne on paras mitä mulla voi olla, ehkä ainoa miinus joskus voi olla liika itsevarmuus.
Mutta toisaalta, ei sentään=)
ajatella hyvää itsestään.
huonoa ajateltavaa niin ajattelisin.
Millainen olet omasta mielestäsi? Mitkä ovat parhaat puolesi, entä huonoimmat?
pieni ja ujo. ajattelen ihan liikaa. mitä muut ajattelevat minusta. minkaläinen minun kuuluisi olla.
vaikea hyväksyä itseään sellaisena kuin olen.
parhaita puoliani on ehkä. eikun en minä tiedä. olen niin vaatimaton etten keksi itsestäni sellaisia.
huonoja puoliani on juuri se että mietin liikaa asioita. käperryn helposti itseeni enkä päästä muita sisälleni. sen teen koska pelkään ettei minua hyväksytä jos minut tunnetaan läpikohtaisin.
haluaisin kyllä muuttua mutta itseluottamusta puuttuu jotta voisin tehdä asialle jotain.
nojoo. olen tällainen hassuoutopienityhmä.
parempi ettet huomioi tätä viestiä ollenkaan.
Taidan olla sisuksissa yksinäinen susi.
Ystäviä on ja kavereita, ja parisuhde.
Mutta: ainoa joka tuntee minut on oma kultani kymmenen vuoden ajalta. Muut eivät.
En ole avautuja enkä omista asioista tunteella puhuja. Olen joskus miettinyt että saatan hyvin olla tietyllä tavalla autisti. Sen verran kavahdan sisälleni katsomista ja varjelen omaa sisäistä maailmaani.
Onneksi olen teknisesti erittäin taitava. Korjailen kaveireiden fillarit ja stereot ja kodinkoneet sekä tietokoneet. Muuten mua ei kukaan varmaan koskaan kutsuisi kyläänkään. Pääsen aina jonkun luo kylään jotain laitetta korjaamaan. Kun ihmiset sitten kiittelevät kovasti niin tekisi mieli sanoa että minähän se olen kiitollisuudenvelassa kun pääsen olemaan hyödyksi ja edes hetkeksi ihmisten kanssa tekemisisissä. Puoliso matkustaa niin paljon että vietän kohtuuttoman paljon aikaa ihan yksin. Töissäkin olen kyllä puhelias mutta ei mua kukaan tunne. Aina välillä sielläkin ihmiset kutsuu luokseen koneita korjailemaan. Onneksi. Muuten ei olisi elämää ollenkaan.
sun uudeksi parhaaksi kaveriksi. Ja niin, tuota, kun tulet käymään niin voisitko vilkaista samalla mun tietokonetta=)
Ei kaikille ihmisille riitä ystäviä. Aina on sellaisia yksinäisiä ihmisiä jotka ei kelpaa muuhun kuin toisten auttamiseen. Se vain on niin.
Tunnen monta samanlaista apurityyppiä.
paskaa. Ketään ei ole luotu apuriksi, hätävaraksi, kolmanneksi pyöräksi tms. Se joka toista pelkkänä apurina kohtelee hävetköön sielunsa pohjamutia myöten.Erittäin kypsymättömiä kommentteja sai lukea täältäkin mutta onneksi muutama mukava, empaattinen ja hassu iniminen piristi.
ps. Jos on tullu oltua joskus todella paskamainen niin tulee seuraava, jolle voi olla ystävällinen. Ja silloin on taas yksi, josta olet hieno tapaus.
puolentoista viikon tilttauksen jälkeen nettini suostui yhteistyöhön =)!
Täytyy kai minunkin yrittää kyhätä kuvausta itsestäni.
Olen pohdiskelija, ateisti, varmaan liiankin herkkä (ahdistun helposti) sekä hellyydenkipeä (ehkä liikaakin).
Olen kasvanut porvariperheessä, ja kenties juuri siitä johtuen en löydä itsestäni porvaripiirteitä ollenkaan (mistä olen erittäin tyytyväinen).
Poliittiselta suuntautumiseltani olen vihreä, kiitos siitä osittain ympäristö- ja metsäalan koulutukselleni.
Huonona puolena itsessäni pidän myös iänikuista täydellisyyden tavoittelua, se on henkisesti todella ahdistavaa ja raskasta, kun aina pitäisi onnistua täydellisesti joka asiassa. Tämän piirteen haluaisin todellakin itsessäni muuttaa, mutta se on osoittautunut h****tin vaikeaksi. =(