Buddhan homo-oppilas Vakkali

Mielenkiintoista. Johanneksen evankeliumihan onkin todella transsendenttinen verrattuna kolmeen muuhun evankeliumiin, joissa Jeesus näyttäytyy enemmänkin oikean elämäntavan opettajana ja juutalaisen lain todellisen merkityksen selittäjänä.

Ottamatta kantaa Vakkalin homoseksuaalisuuteen, niin tarinasta on monta versiota.

Vakkalin uskotaan olleen hindulainen bramiinien sukua (pappeja), joka kääntyi buddhalaisuuteen. Hänet kuvataan hyvin tunteelliseksi mieheksi, jolla oli suuria vaikeuksia tehdä harjoituksia ja tehtäviä. Jopa siinä määrin, että Buddha karkoitti hänet yksinäisyyteen meditoimaan. Hän oli todella perimätiedon mukaan viehtynyt Buddhan ulkoiseen olemukseen, mutta lainaus on aloituksessa tyystin toisesta yhteydestä ja osittainen.

Lainaus on Vakkalin sutrasta, joka kertoo Vakkalin kuolemasta. Vakkali oli ollut pitkään sairaana ja Buddha vieraili hänen luonaan. Kun Vakkali pahoitteli ettei sairautensa vuoksi ollut kyennyt itse tulemaan Buddhan luokse, Buddha sanoi (vapaasti kääntäen):

"Nyt riittää, Vakkali! Mitä tässä viheliäisessä ruumiissa on nähtävää? Hän, joka näkee Dharman, näkee minut. Hän, joka näkee minut, näkee Dharman. Todellakin, Dharman nähdessään näkee minut ja minun nähdessään näkee Dharman."

Dharma käännetään yleisesti opiksi, mutta sillä on myös toinen merkitys. Buddha viittaa tähän merkitykseen. Dharma viittaa tässä laajemmin kaikkiin maailmassa havaittaviin asioihin ja tapahtumiin.

Klassinen esimerkki tästä on tarina, kuinka metsässä oleva puu hakataan polttopuuksi, se poltetaan ja siitä tulee tuhkaa, joka levitetään vuorelle ja siitä syntyy lopulta uutta elämää.

Alkuperäinen puu on dharma, siitä saatu polttopuu on dharma, palaminen on dharma, tuhka on dharma ja vuori on dharma. Kyseessä on siis jatkumo, jossa dharmasta tulee toinen dharma, mutta se ei koskaan palaa edelliseen dharmaansa.

Dharmoja ei voida myöskään erottaa toisistaan. llman puuta ei ole mitään poltettavaa, ilman mitään poltettavaa ei ole mikään mikä palaa ja ilman tuhkaa ei synny uutta elämää. Ne ovat riippuvaisia toisistaan.

Tätä Buddha yrittää kertoa Vakkalille. Buddha on vain yksi dharma, yksi asia, suuressa maailmankaikkeuden dharmassa. Hänen ruumiinsa on vain yksi dharma, yksi muoto, suuressa maailmankaikkeuden dharmassa.

Zenissä on sanonta, että yksi vesipisara heijastaa koko maailmankaikkeuden. Jos Vakkali katsoo maailmankaikkeutta hän näkee vesipisaran. Jos Vakkali katsoo vesipisaraa hän näkee maailmankaikkeuden.

Ja ei, tämä ei ole sama asia mitä Jeesuksen uskotaan tarkoittaneen.

Muistan lukeneeni mahdollisesti gnostilaisista teksteistä että tuo Jeesuksen sanoma lause "Se, joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän" voitaisiin myös alkuperäisestä kielestä kääntää siten että "Se joka on nähnyt Minän, on nähnyt Isän". Tässä tulkinnassa "Minä" tarkoittaisi nk. "todellista minää", jonka ajatellaan lähes kaikissa muinaissa uskonnoissa (paitsi buddhlaisuudessa) tarkoittavan eräänlaista ikuista minää, tai sellaista itseä joka on ajallisen maailman tuolla puolen, ikäänkuin Isän luona ja osana Isän olemusta. Psykoaktiivisia kasveja käyttäneet joogit tai shamaanit ovat myös kokeneet yhdistyvänsä siihen suureen "alkuhenkeen" eli "Isään". Tulkinnan tekee vaikeaksi se ettemme tiedä millaisesta sisäisestä kokemuksesta tässä puhutaan ja millaisesta sisäisestä tilasta käsin Jeesus puhui. Näin ollen järkevän keskustelunkaan aikaansaaminen tästä aiheesta on lähes mahdotonta rajallisten kokemushistorioidemme takia. Samoin tekstien kääntäminen joskus useammankin kielen kautta, joiden välillä sen on filtteröinyt kääntäjän rajallinen kokemushistoria ja ymmärrys.