Buddhalaiset ja kasvissyönti

”Buddhan opin mukaan eläimellä tai kasvilla ei ole sielua”

https://en.wikipedia.org/wiki/Rebirth_(Buddhism)

Buddhalaisuudessa sielu, joka on tänään ihmisen kehossa, voi olla seuraavassa elämässä eläimen kehossa:

The six realms of rebirth include three good realms – Deva (heavenly, god), Asura (demigod), Manusya (human); and three evil realms – Tiryak (animals), Preta (ghosts), and Naraka (hellish).

Ja sellaiset buddhalaiset, jotka eivät halua käyttää sielu-sanaa, voivat käyttää sen sijasta mitä tahansa kirjainyhdistelmää vain haluavatkin – vaikkapa sanaa ”jatkumo”. Tätä jatkuvaa uuden tulemisen (syntymän ja kuoleman) prosessia uuteen kehoon ja seuraavaan kutsutaan ”vaelteluksi” eli sielunvaellukseksi, samsaaraksi: The entire universal process of beings being reborn again and again is called "wandering about" (Pali/Sanskrit: saṃsāra).

”Kaikkea elämää pitäisi kunnioittaa ja suojella. Miksi buddhalaiset kuitenkin valitsevat ruoakseen kasveja, ikään kuin ne olisivat vähäarvoisempia kuin eläimet? Miksi tässä laitetaan elävät olennot arvojärjestykseen, vaikka sellaista ei pitäisi olla?”

Kysymys ei ole ”arvojärjestyksestä”, vaan siitä, että pyritään tuottamaan mahdollisimman vähän kärsimystä. Maailman järjestykseen kuuluu jostain syystä toisten kehojen (orgamismien) syömisen tarve. Sitä tarvetta olisi toteutettava niin, että tuotetaan mahdollisimman vähän kärsimystä maailmassa. Eläimillä on kehittynyt hermostopohjainen kivuntuottosysteemi, jollaista kasveilla ei ole, ja myös niiden olemisen tapa on erilainen kuin kasvien. Eläin on luonteeltaan vapaasti liikkuva, ja eläimen vankina pitäminen ankeissa olosuhteissa koko sen eliniän ajan ennen teurastusta tuottaa ymmärrettävästi enemmän kärsimystä kuin kasvin kasvattaminen ravinnoksi mullassa, jossa se luontaisesti elää muutenkin, ja viihtyy hyvin.

”Tutkimus on osoittanut, että kasveilla on itsetietoisuus ja tunteita joita voidaan mitata mm. kemiallisina reaktioina.”

Kyllä niinkin, mutta kasvit antavat esim. syödä itsestään melko paljon, ennen kuin ne alkavat puolustautua ja kommunikoida keskenään kemiallisten signaalien avulla. Koska ne eivät ryhdy puolustautumiseen heti, syynä ei todennäköisesti ole kipu, vaan esim. pyrkimys jatkaa elämäänsä. Kasvin syöminen sen hyvin eletyn elämän lopuksi ei ilmeisestikään ole tarjolla olevista vaihtoehdoista se eniten kärsimystä tuottava.

Jos pelkkä rouskutuksen kuuleminen riittää puolustautumiseen ryhtymiseen, niin se ei osoita, että kyse on kivusta, vaan se osoittaa vain, että kasvi aistii ja tunnistaa äänivärähtelyjä. Ja siitähän tässä Missourin yliopiston tekemässä kokeessa oli kysymys: kasvit reagoivat rouskutuksen aiheuttamiin värähtelyihin, kun niille soitettiin nauhoitettua kasvinsyönnin ääntä. Linkin videolla on tutkijoiden nauhoittamia ääniä, joita kasveille soitettiin.

https://www.sciencealert.com/plants-can-hear-themselves-being-eaten-researchers-have-discovered

Vertailun vuoksi voit ajatella, onko eläimen reaktiolla eroa jos (a) sitä syödään elävältä, vs (b) se kuulee nauhoitettua lihan syönnin ääntä.