Arjessa ihmisille näyttää oleen matkata, jonnekin vaikka autossa istuen, syödä valmista raflassa ja olla hotellissa, näistä laittavat kuvia ja ilmoituksia Facebookin mielellään.
Ilmoitteluita riittää, "nyt ollaan paikassa Kitusen kievari, yms
Yksi mukavimmista asioista
Anonyymi
43
73
Vastaukset
Minusta kotona on parempi kuin reissussa.
Käymme joka Lauantai syömässä ulkona, joskus ruoka on hyvää, ei aina. Teen hyvää ruokaa vaikka itse sanonkin.
Tämä Lauantai-noutopöytä on tullut tavaksi, samalla reissulla käymme ostamassa viikon ruokatarpeet.
Yhden annoksen hinnalla saisi parin päivän sapuskat itse laitettuna. Mutta tämä on ainoa huvitus kun emme matkustele emmekä käy ravintoloissa muuten.
Aikoinaan matkustelin paljon, se alkoi maistua puulta ja oli väsyttävää.- Anonyymi
Käyn ruokapaikoissa tai ravintolassa syömässä vain silloin kun tapaan tuttuja. Ruoka on siinä ihan sivuseikka. En myöskään tykkää että ruoka ja viini sotketaan toisiinsa, enkä oikein kehtaa maitoakaan pyytää. Eläkkeelle jäätyäni olen tullut vallan mahdottomaksi, en tykkää syödä pöydän ääressä lainkaan. Kasaan ruoat sohvan viereen, ja syvennyt katsomaan tvstä jännäriä, siinä samalla hitaasti mutustellen. Hotelliin menen vain ulkomaan matkoilla. Mutta hyvä jos jotkut käyvät yöpymässä ja syömässä Kievareissa, minun kaltaiset ajaisivat sen ammattikunnan konkurssiin.
- Anonyymi
Aivan, niin kerään minäkin ruuat lautaselle ja sitten sohvalle katselemaan jotain kivaa. Vaikka, on se matkustaminenkin mukavaa, silloin kun ei itse tarvitse apumiehen paikalta opastaa, ohjeistaa, lukea karttaa , kiljahdella ylinopeudesta jne.
Ulkomaan reissuilta on, toden totta, ihanaa päästä taas omaan sänkyyn ja ennen kaikkea omaan ´toilettiin´!
Minä mielelläni pidän keittiöstä vapaapäivän kerran viikossa, mutta se tapahtuu yleensä niinä perjantaina kun lähden miehen mukaan kun se lähtee pelaamaan, niin käyn samalla tytärtä tervehtimässä ja joskus syön heillä tai sitten pysähdymme mäkkärillä tulomatkalla. Lego tykkää hampurilaisista ja muusta pikaruuasta ja minä tykkään siitä että joku muu valmistaa mun ruuan joskus. Käymme myös joskus ihan oikeissakin ravintoloissa, mutta minulla on nykyisin niin huono ruokahalu että kalliit annokset tahtoo mennä hukkaan.
- Anonyymi
Tosi, usein ja moni laittaa tiedotteita aloittajan mainitsemista tilanteista.
- Anonyymi
Niinpä. Hiljan harjun Nestellä matkalla jonnekin, ABC llä syömässä, Tornista komeet näköalat, aamupalalla majatalossa, junalla on hauska matkustaa, yms yms
- Anonyymi
Vuosikaudet auton käyttö on ollut välttämätön hankaluus.
Euroopan automatkat ovat taakse jäänyttä elämää.
En pidä raflaamisesta mutta keväisin ja syksyisin Espanjassa pidän sunnuntait keitiövapaapäivinä ja käymme lounaalla jossakin katutason ulkoilmaraflassa. Alle 10€/hlö.
Kotioiloissa hoidan koko ruokahuollon eikä raflaaminen tule mieleenikään.
Matkoilla käytämme tietenkin hyödyksemme tarjonnan. Omatoimisesti teemme vain vajaan viikon kaupunkimatkoja jolloin syömme ulkona.
Vaimoni kuvaa jonkin verran tapahtumia, paikallisia ihmisiä ja paikkoja. Emme ota selfviöitä! Näemme naamamme päivittäin kylppärin peilistä ja toisemme riittävän usein.- Anonyymi
Kaksi viimeistä virkettä ansaitsevat 10 pistettä, eikun 12.
Hymyilytti.
Beng
Satunnainen reissaaja nykyisin, ainakin tähän vuodenaikaan.
- Anonyymi
Minä en lenkkareitani enkä lenkkimakkaroita Somessa mainostele.
Piimällä voisin skoolata.
Kotona kotoruokaisesti. Matkoilla matkamurkinalla, mitä siellä eteen tulee. Reissussakin ruokailtava. Ei ole Somen väärti sekään. Lähes jokainenhan matkustelee ja reissaa. - Anonyymi
Somepäivitykset on naurettavia. Jotkut luulee, että kaikki on koko ajan kiinnostuneita missä ne istuu/liikkuu.
Sellaisia kahlitsevia ja piintyneitä tapoja minulle ei ole päässyt koskaan muodostumaan, että jonakin tiettynä viikonpäivänä raivautuisin syömään jonnekin muualle. Käyn silloin kun käyn, en joka viikko, mutta joskus monestikin viikossa.
En myöskään ole tarvinnut koskaan välttämättä kaveria mukaan, kun milloin menen ulos syömään. Opin syömään itse jo niin pienenä, etten muistakaan.
Kaikkein vähiten tulee mieleen otta kuvaa ateriastani ennenkuin tartun siihen kiinni ja peräti laittaa someen.
Eipä minua tosin häiritse sekään, jos joku toinen niin tekee.Taatusti mukavinta itselleni kaikessa reissaamisessa
on kun palaan kotiin ja
pääsen nukkumaan ikiomaan sänkyyn,
Myös matkan suunnittelu on tosi hauskaa aikaa.
ja tietysti muistelu jälkikäteen,
silloin monet asiat petraanuvat entisestään.- Anonyymi
Suomessa ravintolassa syöminen vain pukkaa olemaan niin kallista , ja monesti annos keskinkertaisen makuinen , että yhä harvemmin viitsii käydä.
Tietysti, välillä on ihan hyvä irrottautua , vaikka kebabille tai muuhun mättöpaikkaan.
- Anonyymi
Niinpä, kuvia matkoilta ja hotellilta ja ruokailuista, lasit ny ainakin näkyvillä, nää parasta, se huokuu esittelyistä kuvissa
Lukiessani tätä ketjua, johon itsekin jätin pienen kommentin havaitsin erään palstalaisen kirjoittaneen että ei kaipaa kenenkään seuraa syödessään.
Ateriat yleensä mielletään, ainakin muissa kulttuureissa, myös sosiaalisiksi tilanteiksi: perhe joka kokoontuu yhteiselle aterialle, jolloin kerrotaan päivän tapahtumista ja huomioidaan kaikki perheenjäsenet tai aamiainen kun yhdessä puhellaan tulevasta päivästä ja sen ohjelmasta. Tuntuu hieman haikealta kun ajattelee miten nykyaikana syöminen on kadottanut sosiaalisen ominaisuutensa; ruoka syödään lautaselta tietokoneen tai tv;n ääressä, yksin. "Se joka syö yksin, kuolee yksin" sanotaan jossain päin maailmaa.
Olisikohan tämän sosiaalisuuden katoamisella ruokailutilanteissa jotain tekemistä sen kanssa että aina joskus jopa me jäyhät suomalaiset kaipaamme syömään "ihmisten ilmoille"?Se "eräs palstalainen" luultavasti kuuluu tähän pohjoismaiseen kulttuuriin ja on itsenäinen yksinasuva (omasta vapaasta tahdostaan) niinkuin minäkin.
Meitä sellaisia on paljon. Ei kai ole tarkoitus, että kaikki sinkut kuolevat ("yksin") nälkään vain siksi, etteivät kuulu "muihin kulttuureihin".
Se, mikä minua vetää joskus syömään "ihmisten ilmoille", ei ole seuran puute, vaan se, että haluan aina joskus syödä muutakin kuin tämän oman keittiöni ruokia. Muita ihmisiähän näkee ja tapaa kyllä muuallakin kuin ruokapaikoissa.
Tietystihän voisin mennä syömään tyttärenikin luokse niinkuin sinä, etten vain "kuolisi yksin", mutta miksi matkaisin sinne asti vain pelkästään syömään, kun tässä lähellä on hyviä lounaspuhvetteja.- Anonyymi
Et sinä paljoa ajattele mitä kirjoitat. Tunnen häpeää puolestasi.
Tellukka kirjoitti:
Se "eräs palstalainen" luultavasti kuuluu tähän pohjoismaiseen kulttuuriin ja on itsenäinen yksinasuva (omasta vapaasta tahdostaan) niinkuin minäkin.
Meitä sellaisia on paljon. Ei kai ole tarkoitus, että kaikki sinkut kuolevat ("yksin") nälkään vain siksi, etteivät kuulu "muihin kulttuureihin".
Se, mikä minua vetää joskus syömään "ihmisten ilmoille", ei ole seuran puute, vaan se, että haluan aina joskus syödä muutakin kuin tämän oman keittiöni ruokia. Muita ihmisiähän näkee ja tapaa kyllä muuallakin kuin ruokapaikoissa.
Tietystihän voisin mennä syömään tyttärenikin luokse niinkuin sinä, etten vain "kuolisi yksin", mutta miksi matkaisin sinne asti vain pelkästään syömään, kun tässä lähellä on hyviä lounaspuhvetteja.En mitenkään miellä yksinään aterioimista kuuluvaksi juuri pohjoismaalaiseen kulttuuriin, pikemminkin luonnetyyppiin.
Ihmisiä voi nähdä vaikka televisioruudussa, mutta yhdessä ruokaileminen on edelleenkin seurustelumuoto, sosiaalinen tapahtuma ja esimerkiksi lapset joiden kodeissa on aina aterioitu yhdessä kehittävät sosiaalisia valmiuksia ja taitoja, joista on myöhemmin paljon hyötyä ja iloa sekä työelämässä että oman perheen parissa.
(Ei minun tarvitse mennä minnekään kotoani jos haluan seuraa ruokapöydässä: meillä on edelleenkin perinteellinen ateriointikulttuuri, jossa kaikki kokoonnumme (jos mahdollista) samaan aikaan ainakin yhdelle aterialle päivässä.)
Kuinkahan monelle yksin syöminen ei ole oma valinta. Ymmärrän kyllä, että siihen tottuu ja että se alkaa tuntumaan luontevalta kun sitä on aikansa harrastanut, mutta se ei todellakaan tyydytä ihmisen normaalia ja luontaista tarvetta sosiaaliseen kanssakäymiseen.Anonyymi kirjoitti:
Et sinä paljoa ajattele mitä kirjoitat. Tunnen häpeää puolestasi.
Oliko tuo minulle tarkoitettu?
Meni kyllä yli minun ymmärrykseni, mitä olisi pitänyt hävetä.
Tavallisia, normaaleja asioita, joista kirjoitan.Paloma.se01 kirjoitti:
En mitenkään miellä yksinään aterioimista kuuluvaksi juuri pohjoismaalaiseen kulttuuriin, pikemminkin luonnetyyppiin.
Ihmisiä voi nähdä vaikka televisioruudussa, mutta yhdessä ruokaileminen on edelleenkin seurustelumuoto, sosiaalinen tapahtuma ja esimerkiksi lapset joiden kodeissa on aina aterioitu yhdessä kehittävät sosiaalisia valmiuksia ja taitoja, joista on myöhemmin paljon hyötyä ja iloa sekä työelämässä että oman perheen parissa.
(Ei minun tarvitse mennä minnekään kotoani jos haluan seuraa ruokapöydässä: meillä on edelleenkin perinteellinen ateriointikulttuuri, jossa kaikki kokoonnumme (jos mahdollista) samaan aikaan ainakin yhdelle aterialle päivässä.)
Kuinkahan monelle yksin syöminen ei ole oma valinta. Ymmärrän kyllä, että siihen tottuu ja että se alkaa tuntumaan luontevalta kun sitä on aikansa harrastanut, mutta se ei todellakaan tyydytä ihmisen normaalia ja luontaista tarvetta sosiaaliseen kanssakäymiseen.Minun lapseni ovat jo aikuisia, niinkuin muittenkin meidän ikäisten.
Asuvatkin jo siellä, minne myös heidän osoitteensa on, eivätkä istu enää päivittäin äitinsä valmiiksi katetussa pöydässä syömässä.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
En mitenkään miellä yksinään aterioimista kuuluvaksi juuri pohjoismaalaiseen kulttuuriin, pikemminkin luonnetyyppiin.
Ihmisiä voi nähdä vaikka televisioruudussa, mutta yhdessä ruokaileminen on edelleenkin seurustelumuoto, sosiaalinen tapahtuma ja esimerkiksi lapset joiden kodeissa on aina aterioitu yhdessä kehittävät sosiaalisia valmiuksia ja taitoja, joista on myöhemmin paljon hyötyä ja iloa sekä työelämässä että oman perheen parissa.
(Ei minun tarvitse mennä minnekään kotoani jos haluan seuraa ruokapöydässä: meillä on edelleenkin perinteellinen ateriointikulttuuri, jossa kaikki kokoonnumme (jos mahdollista) samaan aikaan ainakin yhdelle aterialle päivässä.)
Kuinkahan monelle yksin syöminen ei ole oma valinta. Ymmärrän kyllä, että siihen tottuu ja että se alkaa tuntumaan luontevalta kun sitä on aikansa harrastanut, mutta se ei todellakaan tyydytä ihmisen normaalia ja luontaista tarvetta sosiaaliseen kanssakäymiseen.Missä kuplassa sinä elät? On täysin luonnollista, että perheessä, jossa on pieniä lapsia pyritään syömään yhdessä, mutta sekään ei kaikilla onnistu. Kaikilla vanhemmilla ei työaika ole ma-pe klo 8-16.
Nyt ollaan kuitenkin 60 palstalla ja meidän lapset ovat jo omillaan.
Me olemme erilaisia. Sinulle riittää sosiaaliseen kanssakäymiseen se, että ruokailet miehesi ja aikuisen poikasi kanssa (joskus kenties tytär lapsineen mukana) ja miehesi vie sinut joskus mäkkärille syömään ja lisäksi sinulla on tietokone. Milloin sinä tapaat ystäviäsi ja käyt heidän kanssaan ulkona? Sinun elämäsi ei todellakaan tyydyttäisi minun normaalia ja luontaista tarvetta sosiaaliseen elämään.
Minä harrastan keilailua, joogaa, teatterissa ja konsertissa käyntejä. Ystävieni tapaamista ja tapaamiset ei ole kenenkään kotona. ja johonkin väliin pitää mahtua vielä tuo miespuolinen ystäväkin, vaan kotiini häntä en halua asumaan. Olen itsenäinen ja tasa-arvoa kunnioittava nainen. (en ole feministi, enkä ajattele feministisesti vaan olen tiukasti sitä mieltä, että tasa-arvoon pyrkiminen lähtee kotoa) Anonyymi kirjoitti:
Missä kuplassa sinä elät? On täysin luonnollista, että perheessä, jossa on pieniä lapsia pyritään syömään yhdessä, mutta sekään ei kaikilla onnistu. Kaikilla vanhemmilla ei työaika ole ma-pe klo 8-16.
Nyt ollaan kuitenkin 60 palstalla ja meidän lapset ovat jo omillaan.
Me olemme erilaisia. Sinulle riittää sosiaaliseen kanssakäymiseen se, että ruokailet miehesi ja aikuisen poikasi kanssa (joskus kenties tytär lapsineen mukana) ja miehesi vie sinut joskus mäkkärille syömään ja lisäksi sinulla on tietokone. Milloin sinä tapaat ystäviäsi ja käyt heidän kanssaan ulkona? Sinun elämäsi ei todellakaan tyydyttäisi minun normaalia ja luontaista tarvetta sosiaaliseen elämään.
Minä harrastan keilailua, joogaa, teatterissa ja konsertissa käyntejä. Ystävieni tapaamista ja tapaamiset ei ole kenenkään kotona. ja johonkin väliin pitää mahtua vielä tuo miespuolinen ystäväkin, vaan kotiini häntä en halua asumaan. Olen itsenäinen ja tasa-arvoa kunnioittava nainen. (en ole feministi, enkä ajattele feministisesti vaan olen tiukasti sitä mieltä, että tasa-arvoon pyrkiminen lähtee kotoa)Ei ole mitään tarvetta lähteä puolustamaan hyökkäämällä ja olettamalla ja kuvittelemalla. En minä ole tuominnut kenenkään elämäntapavalintoja. Minäkin olen asunut yksin ja syönyt ateriani kotona yksin (päivällä söin lounaan työssä koulun ruokasalissa, jossa ei todellakaan ollut seuranpuutetta), mutta olen edelleen sitä mieltä että ateriointiin liittyy sosiaalinen funktio joka ei tule tyydytetyksi, jos pöytäseuraa ei ole. Sen vuoksi monet tuovat lautasensa tietokoneen näytön viereen ja "juttelevat" chatissa, messengerissä yms. tai lukevat jotain ruokailun aikana.
En kommentoi sosiaalisesta elämästä enkä harrastuksista; jokaisella meistä on varmaan omat harrastuksensa ja omat kaverinsa, ainoastaan ulkona/kotona syömisestä. (Me käymme syömässä mielellään aasialaista ruokaa tai sitten syömme tuhdin lankkupihvin tai lankkulohen ja salaatin. Tai sitten jotain muuta. Sillä ei ole merkitystä tässä keskustelussa.) Tasa-arvokorttia on myös tarpeetonta vetää esiin: se että syödään yhdessä ei vaikuta siihen mitenkään.Paloma.se01 kirjoitti:
Ei ole mitään tarvetta lähteä puolustamaan hyökkäämällä ja olettamalla ja kuvittelemalla. En minä ole tuominnut kenenkään elämäntapavalintoja. Minäkin olen asunut yksin ja syönyt ateriani kotona yksin (päivällä söin lounaan työssä koulun ruokasalissa, jossa ei todellakaan ollut seuranpuutetta), mutta olen edelleen sitä mieltä että ateriointiin liittyy sosiaalinen funktio joka ei tule tyydytetyksi, jos pöytäseuraa ei ole. Sen vuoksi monet tuovat lautasensa tietokoneen näytön viereen ja "juttelevat" chatissa, messengerissä yms. tai lukevat jotain ruokailun aikana.
En kommentoi sosiaalisesta elämästä enkä harrastuksista; jokaisella meistä on varmaan omat harrastuksensa ja omat kaverinsa, ainoastaan ulkona/kotona syömisestä. (Me käymme syömässä mielellään aasialaista ruokaa tai sitten syömme tuhdin lankkupihvin tai lankkulohen ja salaatin. Tai sitten jotain muuta. Sillä ei ole merkitystä tässä keskustelussa.) Tasa-arvokorttia on myös tarpeetonta vetää esiin: se että syödään yhdessä ei vaikuta siihen mitenkään.Onhan se ihan hyvä, että sinun melkein 45v lapsesi teidän vähintäin kerran päivässä yhdessä aterioidessanne "kehittää sosiaalisia valmiuksia ja taitoja, joista on myöhemmin paljon hyötyä ja iloa sekä työelämässä että oman perheen parissa".
Joittenkin lapset kun kehittyvät hitaammin kuin toisten.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Ei ole mitään tarvetta lähteä puolustamaan hyökkäämällä ja olettamalla ja kuvittelemalla. En minä ole tuominnut kenenkään elämäntapavalintoja. Minäkin olen asunut yksin ja syönyt ateriani kotona yksin (päivällä söin lounaan työssä koulun ruokasalissa, jossa ei todellakaan ollut seuranpuutetta), mutta olen edelleen sitä mieltä että ateriointiin liittyy sosiaalinen funktio joka ei tule tyydytetyksi, jos pöytäseuraa ei ole. Sen vuoksi monet tuovat lautasensa tietokoneen näytön viereen ja "juttelevat" chatissa, messengerissä yms. tai lukevat jotain ruokailun aikana.
En kommentoi sosiaalisesta elämästä enkä harrastuksista; jokaisella meistä on varmaan omat harrastuksensa ja omat kaverinsa, ainoastaan ulkona/kotona syömisestä. (Me käymme syömässä mielellään aasialaista ruokaa tai sitten syömme tuhdin lankkupihvin tai lankkulohen ja salaatin. Tai sitten jotain muuta. Sillä ei ole merkitystä tässä keskustelussa.) Tasa-arvokorttia on myös tarpeetonta vetää esiin: se että syödään yhdessä ei vaikuta siihen mitenkään.On täysin totta, että kirjoitukseni rönsyili, koska aloitushan koski fb.n laitettuja kuvia.
Sinä kuitenkin kirjoitit näin "Kuinkahan monelle yksin syöminen ei ole oma valinta. Ymmärrän kyllä, että siihen tottuu ja että se alkaa tuntumaan luontevalta kun sitä on aikansa harrastanut, mutta se ei todellakaan tyydytä ihmisen normaalia ja luontaista tarvetta sosiaaliseen kanssakäymiseen."
Siksi kirjoitin, että sosiaalista kanssakäymistä voi toteuttaa muutenkin, kuin ruokapöydässä ja kerroin itsestäni eli minun sosiaalinen elämäni ei kärsi siitä, jos 2-3 kertaa viikossa syön yksin.
Valitettavasti en voi olla kanssasi samaa mieltä tästä asiasta. En myöskään hyökännyt, kuvitellut tai puolustanut mitään. Mitä sinusta kirjoitin, niin nehän pohjautui vain siihen, mitä olet palstalla kertonut ja sinähän mainostat rehellisyyttä. - Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Oliko tuo minulle tarkoitettu?
Meni kyllä yli minun ymmärrykseni, mitä olisi pitänyt hävetä.
Tavallisia, normaaleja asioita, joista kirjoitan.Kirjoitat Suomalaisella keskustelupalstalla, vaan tiedätkö, että Suomessa asuu yli miljoona ihmistä yksin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoitat Suomalaisella keskustelupalstalla, vaan tiedätkö, että Suomessa asuu yli miljoona ihmistä yksin.
Jonain päivänä ruokapalvelulle tulee kiirus toimittaa yli miljoona ateriaa yksinäisten koteihin. Hehän ovat niitä jääriä joka eivät lähde palvelutaloihin edes pahviarkussa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jonain päivänä ruokapalvelulle tulee kiirus toimittaa yli miljoona ateriaa yksinäisten koteihin. Hehän ovat niitä jääriä joka eivät lähde palvelutaloihin edes pahviarkussa.
Kyse on nyt miljoonasta ihmisestä iältään 18 v ja siitä vanhemmat eli ei ne kaikki yhtä aikaa vanhene "jääriksi".
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoitat Suomalaisella keskustelupalstalla, vaan tiedätkö, että Suomessa asuu yli miljoona ihmistä yksin.
Ruotsissa asuu 1,8 miljoonaa ihmistä yksin, joidenkin tilastojen mukaan jopa 47% ruotsalaisista asuu yksin, tilastollisesti johdamme globaalisesti yksinasumista, Norja seuraavana 40%.
Minä tarkastelen yleensä asioita suuremmassa mittakaavassa ja otin kantaa kommentissani, jota sinun mielestäsi minun pitäisi hävetä, miten yksinasuminen vaikuttaa sosialisoitumiseen ja miten tunnen nostalgiaa aikaa kohtaan jolloin yhteinen ateria kokosi perheen yhteen ja miten tämä yksinsyöminen ja yksinasuminen mikä keskuudessamme on niin yleistä on rajussa kontrastissa esim. eteläeuroopplaisten, latinalaisamerikkalaisten, aasialaisten ja tiettyyn pisteeseen saakka jopa pohjoisamerikkalaisten kulttuurien kanssa, joissa perhe ja ystävät tapaavat säännöllisesti aterioiden ympärillä ja joissa ihmiset puhuvat vielä toistensa kanssa, useita kertoja päivässä!
(Mieleeni tuli sukulaistytön italialainen mies...kysyin häneltä mitä he syövät aamiaiseksi ja sukulaistyttö kertoi että hänen miehensä ei syö koskaan aamiaista kotona, vaan nurkan takaisessa ravintolassa, kaverien kanssa, juovat espressoa ja syövät leivoksia ja puhuvat politiikkaa tai jalkapallosta...vanhan tapansa mukaan jonka hän oli omaksunut sinkkuajoiltaan)
Elikkä tarkastelin aterioimisen sosiaalista puolta suuremmasssa kuvassa ja miten kulttuurisidonnaista se on ja koska en arvostele enkä tuomitse kenenkään tapoja ja mieltymyksiä, niin miksi minun pitäisi hävetä ajatuksiani ja mielipiteitäni.
Ajattele sinäkin mitä kirjoitat!
Vai onko kyse siitä että ketään ei kiinosta jos päivität facessa että täällä istun nojatuolissa villasukat jalassa ja katselen kauniita ja rohkeita.
Siis lisään vielä että minä päivitän yleensä sellaista kunminun elämässäni tapahtuu jotain jota ei joka päivä tapahdu, siis normista poikkeavaa. Olkoonkin se vaikka matka jonnekin, vaikka tyttären luo etelä-suomeen :).
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Siis lisään vielä että minä päivitän yleensä sellaista kunminun elämässäni tapahtuu jotain jota ei joka päivä tapahdu, siis normista poikkeavaa. Olkoonkin se vaikka matka jonnekin, vaikka tyttären luo etelä-suomeen :).
@siili,
eri ihmisillä on erilaiset tarpeet ja tarkoitukset facebookin käyttöön. Minä käytän facea lähinnä valokuvien ja arkielämän päivitysten jakamiseen ystävä-ja tuttavapiirilleni, myös sukulaisille. Se korvaa nykyisin suurimman osan sosiaalisista kontakteistani lähipiirin ulkopuolelta. Perheenjäsenet, lähellä asuvat ystävät ja kaverit ovat erikseen; heidän kanssaan hoidan kontaktit puhelimella tai tapaamalla.
Ystäväpiirini on laaja ja eri puolella maailmaa ja kun liityin facebookiin sanoin jo silloin että olen päättänyt jakaa arkipäiväni kuvina ja päivityksinä kaikkien ystävien kanssa jotka haluavat pitää yhteyttä tai seurata elämänääni. Ruokailutilaisuudet, etenkin jos ne ovat muualla kuin kotona ovat monesti merkkitapahtumia, kun juhlistamme esim synttäreitä tai tapaamme ystäviä, joten on itsestään selvää että nämä kuvat päätyvät (asianomaisten suostumuksella) facebookiin, "arkipäivälogiini".
Palomaextempore Anonyymi kirjoitti:
@siili,
eri ihmisillä on erilaiset tarpeet ja tarkoitukset facebookin käyttöön. Minä käytän facea lähinnä valokuvien ja arkielämän päivitysten jakamiseen ystävä-ja tuttavapiirilleni, myös sukulaisille. Se korvaa nykyisin suurimman osan sosiaalisista kontakteistani lähipiirin ulkopuolelta. Perheenjäsenet, lähellä asuvat ystävät ja kaverit ovat erikseen; heidän kanssaan hoidan kontaktit puhelimella tai tapaamalla.
Ystäväpiirini on laaja ja eri puolella maailmaa ja kun liityin facebookiin sanoin jo silloin että olen päättänyt jakaa arkipäiväni kuvina ja päivityksinä kaikkien ystävien kanssa jotka haluavat pitää yhteyttä tai seurata elämänääni. Ruokailutilaisuudet, etenkin jos ne ovat muualla kuin kotona ovat monesti merkkitapahtumia, kun juhlistamme esim synttäreitä tai tapaamme ystäviä, joten on itsestään selvää että nämä kuvat päätyvät (asianomaisten suostumuksella) facebookiin, "arkipäivälogiini".
PalomaextemporeNo niinpä on. Jokainen päivittää mitä asialliseksi näkee.
- Anonyymi
Taidan olla aika outo tässä ketjussa, sillä mielelläni katselen ystävieni kuvia ja suosituksia hyvistä ruoka- ja kahvipaikoista. Jonkin aikaa sitten pysähdyimme Hämeenkyrössä eräässä kasvisravintolassa luettuamme facesta erään ystävän suosittelut, emmekä tosiaan turhaan. Lähti vielä kassillinen yrttejä yms. myymälästä mukaan rikastuttamaan oman keittiön tuotoksia. Joskus laitan myös itse kuvia ja suosituksia jos ruoka, ilmapiiri ja palvelu on ollut erinomaista, mielestäni ko yrittäjä on silloin ansainnut sen.
- Anonyymi
Matkaan taas kuljen nyt
suunta en koskaan kysellyt
ei vuokraa huoneesta
jos vain röökin edes saisin
Nyt taidan torkahtaa
tuonne tien reunan taa...
Mosse Lartensson- Anonyymi
Ihmiset suhtautuvat ruokaan erilailla: osa tankkaa kuin autoa , toiset lääkkeen omaisesti tuntirytmitys ettei verensokeri laske.
Meillä on pyritty eräänlaiseen rytmiin, ruokailuun yhdessä pöydän ääreen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmiset suhtautuvat ruokaan erilailla: osa tankkaa kuin autoa , toiset lääkkeen omaisesti tuntirytmitys ettei verensokeri laske.
Meillä on pyritty eräänlaiseen rytmiin, ruokailuun yhdessä pöydän ääreen.Kyllä ruokaa pitää saada mussuttaa ilman laumakokoontumisia. Tietokoneen ääri on minulle raja ja pyhä paikka, että tässä en syö enkä juo.
No eipä ole tunkua oman keittiönpöytäni ääreen kuin harvoin lomalaisten käydessä. Mutta enpä itsekään ole sinne parkkeerautunut juuri useammin kuin rauhalliselle hetkelle aamukahvin aikaan. Klo 7.00 - 11.00 välillä. Ja ehkä yöllä kun syön. Anonyymi kirjoitti:
Kyllä ruokaa pitää saada mussuttaa ilman laumakokoontumisia. Tietokoneen ääri on minulle raja ja pyhä paikka, että tässä en syö enkä juo.
No eipä ole tunkua oman keittiönpöytäni ääreen kuin harvoin lomalaisten käydessä. Mutta enpä itsekään ole sinne parkkeerautunut juuri useammin kuin rauhalliselle hetkelle aamukahvin aikaan. Klo 7.00 - 11.00 välillä. Ja ehkä yöllä kun syön.Ei minullekaan syöminen tarvitse olla mikään erikoinen ja merkittävä rituaali tai sosiaalinen tapahtuma.
Minulle syöminen vain on välttämätön paha, että pysyy hengissä. Silloin, kun ulos menen syömään, niin menen nimenomaan syömään. Syön ja häivyn, enkä tarvitse ketään taluttamaan minua sinne. Jos siellä sattuu joku tuttu olemaan samaan aikaan, niin se on ihan ok. Jos ei ole, niin osaan syödä kyllä ihan yksinkin.
Se oli taas eri juttu, kun nuorempana meni viettämään iltaa ravintolaan, mutta siinähän sitten taas ei se syöminen ollutkaan pääasia.- Anonyymi
Tellukka kirjoitti:
Ei minullekaan syöminen tarvitse olla mikään erikoinen ja merkittävä rituaali tai sosiaalinen tapahtuma.
Minulle syöminen vain on välttämätön paha, että pysyy hengissä. Silloin, kun ulos menen syömään, niin menen nimenomaan syömään. Syön ja häivyn, enkä tarvitse ketään taluttamaan minua sinne. Jos siellä sattuu joku tuttu olemaan samaan aikaan, niin se on ihan ok. Jos ei ole, niin osaan syödä kyllä ihan yksinkin.
Se oli taas eri juttu, kun nuorempana meni viettämään iltaa ravintolaan, mutta siinähän sitten taas ei se syöminen ollutkaan pääasia.Mutta kyllä vaan yhdessä syöminen on mukava juttu, kodeissakin, ei se ihmisten mielestä ole pelkästään se ruuan laittaminen suuhun.
Anonyymi kirjoitti:
Mutta kyllä vaan yhdessä syöminen on mukava juttu, kodeissakin, ei se ihmisten mielestä ole pelkästään se ruuan laittaminen suuhun.
Ehkä minä en sitten ole ihminen.
- Anonyymi
Minusta on mukava juttu suunnitella safkaaminen, tehdä ostokset ja, tilanteen sattuessa, tehdä muutokset suunnitelmaan.
Funtsia safkan laadun perusteella teenkö kerta-aterian vai onko tarkoitus syödä sitä useammin tai pakastaa.
Kalat ovat väistämättä kertasyömistavaraa.
Vaimoni reunaehdot, K-vitamiinin ja raudan välttäminen ovat vuosien saatossa ohjelmoituneet korvieni väliin.
Yhdessä syöminen jotenkin kuuluu vuosikymmenten rutiiniin johtuen ehkä niistä paristakymmenestä vuodesta jolloin se oli arkisin mahdotonta.
Tunnen myös mielihyvää voidessani tehdä vaimoni elämän mukavaksi. Hänellä ei ole mitään muita esteitä kuin mielenkiinnon puute.
Vaimoni tekee sapuskat karran, tai kahdesti vuodessa, etten minä pääsisi kehumaan tekeväni aina ja kaikki.- Anonyymi
Onpa vaimoaines päässyt kulahtamaan liitossasi. Aikamoinen donnan täytyy olla, kun uhrautuvaisuutesi menee noin pitkälle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onpa vaimoaines päässyt kulahtamaan liitossasi. Aikamoinen donnan täytyy olla, kun uhrautuvaisuutesi menee noin pitkälle.
Luehan uudestaan ilman ilmeisen vahvaa ennakkoasennettasi!
- Anonyymi
olen huomannut saman ja autoilla mennään koko ajan, tiet täynnään menijöitä, se on nykyaikaa.
ja sit postataan kuvia ruokatauoilla käymisestä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksei Björn Wahlroos jaa rahaa köyhille?
Esimerkiksi Nordean tiloissa? Vai tuovatko ne köyhät hiekkaa marmorilattioille ja siksi ei pysty mursunviiksi pystyyn k1903765Vassarit kummittelee pääni sisällä joulunakin
Hetki sitten alkoi punakapina. Joulupäivään mennessä ollaan jo Lindtmanin nuoruusvuosien näytelmäkerhossa. Tapaninpäivän272307Oho, köyhyys väheni Marinin hallituskaudella
👋💥🤕 Tuonkin Marinin hallitus sössi --- Vuosien 2019–2023 sosiaaliturva- ja verotusperusteiden muutokset suhteessa h81786Jouluksi miettimistä: kuka tai mikä valmistaa rahan?
Nyt kun on ollut vääntöä rahasta ja eritoten sen vähyydestä, niin olisi syytä uida rahan alkulähteille, eli mistä se syn431720Onko 65-vuotias liian vanha lähtemään rintamalle?
Suomessa reserviläisikä nousee ensi vuoden alusta 65 ikävuoteen. Jatkossa asevelvollinen kuuluu reserviin sen vuoden lop4241586Yksikään persu ei ole saanut Nobelin palkintoa
Kertoo paljon persujen älyn puutteesta. Demareista mm. Ahtisaari on kyseisen palkinnon saanut.641501Kohuotsikoihin nousseet Aku Hirviniemi ja Mikko Leppilampi jouluna tv:ssä!
Täydellinen joulu -leffassa on iso kaarti suomalaisia näyttelijöitä. Mukana mm. Elena Leeve, Antti Luusuaniemi sekä koh201079Ex-Puoli seitsemän juontaja Anniina Valtonen yllättää - Uudessa roolissa tv:ssä!
Monen suosikki Anniina Valtonen tv:ssä! Valtonen on tuttu Ylen meteorologina, mutta hän juonsi myös Puoli seiskaa. Nyt A31925Mitä metsaman tuottaa
Törkypuhetta, ahdistusta, pahaa mieltä, riitaa, eripuraa, köyhien menestymättömien ja maattomien kurjien vähättelyä. Sit100821Korvasiko kaupunki Morkon talon?
Tän missä oli joku vesivuoto talon ulkopuolella? Vai miten saaga päättyi?6773