Sisimpäni
Sumuun peityy maa,
sitä ehkä,
unohdus lohduttaa.
Niin synkkää,
sisälläni oli,
kun erosimme.
Joskus,
kun molemmat,
olemme kasvaneet,
pystymme taas,
toisiamme,
rakastamaan.
Rakastin sinua paljon,
liian paljon,
rakastan vielläkin,
tunteeni eivät,
muuttuneet,
vaikka sinä,
muutuit.
Tuntuu siltä,
kuin sinäkin,
rakastaisit,
kun silmiisi,
katson,
ja tunnen,
lämpösi.
Muistelen sitä,
kun huulet,
huuliani vasten,
painoit.
Ja tunsin,
tuoksusi sun,
Kun painauduit,
rintaani mun.
Ei siitä mitään,
jäljellä enää oo,
sen eilen tajusin.
Plivilinnan,
sun varaas,
rakensin.
Kun tulin,
sulle puhumaan,
ja sydämeni,
edessäsi,
kokoon keräsin:
"Sanni.."
"Mitä, puhu kovempaa..."
"Voitasko jutella?"
"Tuskinpa."
Kivun tunsin,
ja pois lähdin,
kovetin sisimpäni,
ja käänsin selkäni.
Aurinko väistyi,
pimeys valtasi,
mieleni.
En kuullut,
varoituksia,
vaan alle,
elämän jäin.
Kaipuu jäi,
sydämiimme,
polttaen.
Sumuun peityy maa,
sitä ehkä,
unohdus lohduttaa.
Niin synkkää,
sisälläni oli,
kun erosimme.
Joskus,
kun molemmat,
olemme kasvaneet,
pystymme taas,
toisiamme,
rakastamaan.
Rakastin sinua paljon,
liian paljon,
rakastan vielläkin,
tunteeni eivät,
muuttuneet,
vaikka sinä,
muutuit.
Tuntuu siltä,
kuin sinäkin,
rakastaisit,
kun silmiisi,
katson,
ja tunnen,
lämpösi.
Muistelen sitä,
kun huulet,
huuliani vasten,
painoit.
Ja tunsin,
tuoksusi sun,
Kun painauduit,
rintaani mun.
Ei siitä mitään,
jäljellä enää oo,
sen eilen tajusin.
Plivilinnan,
sun varaas,
rakensin.
Kun tulin,
sulle puhumaan,
ja sydämeni,
edessäsi,
kokoon keräsin:
"Sanni.."
"Mitä, puhu kovempaa..."
"Voitasko jutella?"
"Tuskinpa."
Kivun tunsin,
ja pois lähdin,
kovetin sisimpäni,
ja käänsin selkäni.
Aurinko väistyi,
pimeys valtasi,
mieleni.
En kuullut,
varoituksia,
vaan alle,
elämän jäin.
Kaipuu jäi,
sydämiimme,
polttaen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.