Kun esiinnyn , minulla alkaa "pomppimaan" päässä jokin...Se on jännittämistä.
Isä sanoi että se on verenpainetta...
Päässäni siis hyppii pään oikealla puolella vimmatusti.Silloin en pysty keskittymään ollenkaan , ajattelen vaan sitä päässä sykkimistä.Vaikka yritän ajatella että ei mitään hätää...Tää menee ihan hyvin , niin ei auta! Se vaan pahenee kerta kerralta!Onko muilla ilmaantunut tällasta? Miten sen sais pois , tai ainakin lieventämään tätä tunnetta?
Tiiän että tää on vähän vaikee ..ja outo kyssä..Mutta se on vaivannut mua jo pitkään!
Tiistaina on taas esiintyminen..Eikä!
Mua alkaa sykkii päässä harjotuksissakin.
(soitan viulua.....Eli vaan sillon kun soitan viulua , alkaa sykkimään päässä.)
Auttakaa! >ja kiitos jo etukäteen!
Isä sanoi että se on verenpainetta...
Päässäni siis hyppii pään oikealla puolella vimmatusti.Silloin en pysty keskittymään ollenkaan , ajattelen vaan sitä päässä sykkimistä.Vaikka yritän ajatella että ei mitään hätää...Tää menee ihan hyvin , niin ei auta! Se vaan pahenee kerta kerralta!Onko muilla ilmaantunut tällasta? Miten sen sais pois , tai ainakin lieventämään tätä tunnetta?
Tiiän että tää on vähän vaikee ..ja outo kyssä..Mutta se on vaivannut mua jo pitkään!
Tiistaina on taas esiintyminen..Eikä!
Mua alkaa sykkii päässä harjotuksissakin.
(soitan viulua.....Eli vaan sillon kun soitan viulua , alkaa sykkimään päässä.)
Auttakaa! >ja kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
on aika kiusallinen tunne. Todennäkösesti kaikki ihmiset jännittää jonkun verran esiintymistä, vaikkei sitä muista niin huomaa.... musta ainakin tuntuu että itse jännittän enemmän kuin kukaan. Mulla tuli yläasteella kauhee esiintymis kammo kun mua ruvettiin kiusaa siitä kun menin aina niin punaseks. Noh, se että tiedostin tämän "ongelman" ja rupesin pelkäämään punastumista, vain lisäsi jännitystä ja siten myös punastumista.......josta päästään sitten noidan kehään. Esiintymisestä muodostui lopulta kuolemaa kammottavampi asia ja lopulta en enää saanut sanaa suustani kun minun piti puhua luokanedessä, ja olin tietysti punainen kuin paloauto. Eikä siinä vielä kaikki, aloin sitten pikkuhiljaa pelkäämään punastumista muissakin tilanteissa......
Tohon ongelmaan löysin sitte ratkasun niinkin yksinkertasesta asiasta kun meikistä. Kyllä se punastuminen edelleen näkyy, mut nyt se näyttää enemmän "normaalilta" eikä sellaselta megapunastumiselta kuin ennen. Itse luottamuskin on alkanu pikkuhiljaa kasvaa, ja nykysin selviydyn esiintymisistä jo ihan hyvin, vaikka edelleenkin jännitän.
Tää oli kyl melko erilainen juttu kun toi sun ongelma, mut toivottavasti ees lohdutti vähän. Toi sun ongelma ei varmaankaan näy päällepäin niin ei tartte pelätä ees että joku huomaa. Paras ois vaan yrittää olla ajattelematta asiaa ja mielummin keskittyy vaan siihen itse asiaan mistä puhuu, kun tollaseen itsetarkkailuun. Ihmisen mieli on kuitenkin sen verran vahvasti yhteydessä kehoon, että siit voi tulla melkosia ongelmia......ite huomasin sen että jos jotain rupee pelkäämään kauheesti, niin sillon se myös tapahtuu.....se asia pitäs vaan pystyä sulkemaan pois mielestä tai suhtautua koko asiaan vähä silleen ivalisesti.......vaikee selittää.......
Mut eiköhän tätä mun selittämistä oo muutenki ollu jo vähä liikaakin joten ei muuta kun hyvää kevättä ja jatkoja. Pärjäile=)
Kiitos , tuo rohkaisi.
En ole yksin.
Hieno tunne! :)