Juhlitteko syntymäpäiviänne?

Juhla-päivänäni minä kirjoitan valosta riimin.
Kuten aina olen tehnyt.
Riimini ei silloinkaan ole typerä: tökstökskökköki.
Riimiini liitän tietysti musiikin, joka kertoo riimistäni.
Yhdistäen niistä ylistyksen päivälle, jolloin valo taas alkoi nousta.
Haluan että minuun kohdistetaan silloin paljon huomiota, kunnioitusta ja ihailun sekaista ihannointia. :)
Olenhan NIIN hyvä.

H.

Taviksena en järjestä synttärikutsuja, enkä halua muutenkaan keskittyä egoni ympärillä hillumiseen. Jokainen elää synttäripäivän mieltymyksensä mukaan, on ihan ok.
Ymmärrän hyvin heitä, jotka poikkeavat omasta tyylistäni.

Muutamat tavat ovat ehdottomia, eikä niistä edes keskustella!

En tapaa viettää syntymäpäiviä. Ilo minuun putkahtaa, kun muutamat ystäväni, kera lapset lähettävät tekstiviestin tai soittavat ja tuovat esiin, että "emmeme me ole unohtaneet sinun syntymäpäivääsi".
Kun täytin 60 vuotta, niin en tohtinut kotona olla, ettei tänne putkahda porukkaa. Monet juhlivat pyöreitä vuosia. Minä en niitäkään.
Lähdin siis pojan luo Helsinkiin ja olin tyytyväisenä siellä 60-vuotispäivänä :)
Vuokrasin auton ja kuleksimme synttärinä sielä täälä ja kävimme syömässä hyvää ruokaa. Se oli kiva synttäri.

Heikunkeikku

Hyvä kun on muitakin jotka eivät halua perinteisiä voileipäkakku/täytekakku-juhlia. Ei niissä vikaa, mutta en halua olla joukon keskipiste. Muutenkin viihdyn pienissä ympyröissä nykyään.
Pitänee lähteä pois kotoa kunhan ne 70-kymppiset kolkuttaa.

Alottajalle :
kun ei puhu etukäteen ollenkaan syntymäpäivistä,
varsinkaan omista,
saa varmasti olla rauhassa,
meikä on aina hiljaa kuin hiiri,
mitä tuosta mainostaa että täyttää pyöreitä vuosia,
ei kannata huudella etukäteen, saa varmasti olla rauhassa,
kukaan ei muista ei tiedä että täyttää vuosia, 60 v 70 v 80v
eipä tarvi pitää minkäänlaisia kekkereitä,
---
kun puolisoni oli vielä elossa,
ME vain kahdestaan juhlimme merkkipäiviä
leivoin täytekakun vain meille kandelle,
tietenki jos joku s a t t u i tulemaan käymään tarjosimme kakku kahvit hänelle, mutta emme koskaan maininnu että meillä on synttärit
tai jotkut kahdenkeskiset juhlat,
emme kaivanneet kansaivaellusta koskaan synttäreillemme,
----
yli viidenkym. v avion päätteeksi puolisoni kuoli vaikean sairauden murtamana,
järjestin näyttävät nykyiseltään katsottuna suuret hautajaiset, tammiarkkuineen ja kukkamerineen,
vieraita keskimäärin sata, ruoka ja kahvitarjoiluineen,
oli tyyris juttu , mutta puolisoni on oli aina arvokas arvokkain rakkain tärkein ihminen elämässäni, hän oli sen arvoinen, ainoain, nuoruudesta lähtien,

mutta nyt itselleni pyydän
VAIN omat lapset jälkeläisineen kerääntyy jäähyväis kahville,
kukkkia ei missän tapauksessa sylikaupalle haudalleni,
vain ehkä yksi ruusu kaikilat,
ei sekään ole vältämätön, läsnäolo parasta,
kukka merta ei haudalle
eikä arkulleni,
se on toivomukseni,
--
kuolis vaan pian pois, elämä ei enää kiinosta, ei jaksa elää,,

nauttikaa te kuusikymppiset vielä elämästänne, teillä on vielä elämää edessä ,
tehkää loppuelämästä niin hyvä kuin se on teille mahdollista,

tulee aika jolloin ei enään jaksa
haluu vain pois,
sinne missä kaikki rakkaat jo odottaa,

alottajalle vielä,,, älä ota turhia paineita,
mieti haluatko suuret juhlat vai haluuko viettää synttärisi hiljaa itseksesi, se kaikki on sallituua,
siunausta elämääsi,,,

Emme juhli mutta varaudumme muutaman tuttavan vierailuun. Varautuminen ei merkitse mitään hössäämistä eikä materiaalivarausta vaan kyse on pelkästään asennoitumisesta.

Viisikymppisille vilahti yllätysvieraita kun itse en sitä noteerannut. Kuusikymppisilläkin kävi jälkivieraita. Tarjottavaakin löytyi koska "merkkipäiväni" nimineen ajoittuvat joulun ja tammikuun alun väliselle ajalle.
Itse en päivistä perustele. Nehän ovat vain kerran vuodessa kohdalle osuvia osumia ja uusi jakso pyörii jo tulevana.
Emmehän elä kuin päivän kerrallaan muutenkaan. On toki "saavutus" kohdata uusi vuosikymmen elämän renkaissa.

En juhli sen paremmin pyöreitä vuosia kuin muitakaan syntymäpäiviä. Läheiset tosin tahtovat minua välillä muistaa ja järjestää pienimuotoisia kekkereitä ihan vain meidän kesken, mutta itse en ole koskaan mitään bakkanaaleja järjestänyt.

Aiemmin en ole juhlinut mitään syntymäpäiviäni.
Viime kesänä, kun täytin 70 ihan lähipiirille pienimuotoiset kekkerit pidin.
Kahvi/tee/mehu. Kakku/riisi- ja lihapiirakoita.
Mökkimaisemissa vietettiin. Grillattavaa vähän ostin osan toivat itse ja grillasivat itse.
Ihan sellaista tavanomaista mökkielämää.

On ollut tapana jokaisena syntymäpääni lähellä olevana sunnuntaina pyytää koko perhe syömään. Nyt on tilanne muuttunut, kun itseä kiinnostaa niin monet menot, että viime vuonna en enää joutanut. Lopetan sen touhun. En tiedä mitä tulen keksimään 70-vuotissynttäreinä. Kun täytin 60, silloin oli koko sakki syömässä sunnuntaina. Varsinaisena arki-syntymäpäivänä tein pienen herkullisen täytekakun, josko joku ystävä tulisi käymään, kun monet tietävät. Kukaan ei tullut, olin vähän pettynyt, kakun söin kolmen päivän aikana yksin.

Onhan se mukava tavata sukulaisia ja tuttuja muutoinkin kun hautajaisissa.
Järjestelyistäkin pääsee vähällä.
Kahvia ja täytekakkua tarpeeksi, pullasta ja pikkuleivistä ei niin väliä.
Valmiiksi kypsennetty porsas hiilloksen päällä vartaassa, parikymmentä litraa kotikaljaa, teräviä veitsiä, leipää, voimariinia ja salattia.
Muutama pullo koskenkorvaa, punaviiniä kans muutama pullo, jos joku haluaa lihan pilata punaviinillä.
Kaikki turhat, teennäiset rituaalit maljannostoineen, lahjoineen kannattaa jättää pois.
Ymmärrän kyllä, ettei tämä kerrostalossa taida onnistua.

Synttäreitä juhlin, omia kuin muiden perheenjäsentenkin ja ystävienkin jos muistan.
Vuoden alussa allakkaan merkkaan kaikkien synttärit, jokainen muistan, vaikka yllätyksenä. Muistaa voi kortilla tai puhelinsoitolla. EN ole kakkuja vailla, enkä muutakaan tarjoilua.
Suku pienenee ja kutistuu, synttärit on edes yksi konsti saada läheiset saman pöydän ääreen syömään ja juomaan,

Joskus kutsun ihan johonkin hupsuun tilaisuuteen, olen syntynyt kesällä, joten silloin on helppoa järjestää vaikka ulkona ja ainakin mansikkakakkua on kiva väsätä. Joskus ne on tarjoilut vähäiset joskus jonkun teeman mukaan runsaammat.
Voihan ne kekkerit olla jonain muunakin päivänä kun juuri silloin synttäripäivänä.

Näen asian niin, etttä jos et synttäreillesi kutsu, ei tulijat voi odottaa että mitään kummempaa tarjottavaakaan olisi. Minäkään en mistään synttärijuhlista välitä enkä ole niitä pitänyt, muuten kyllä mielelläni tapaan ystäviä ja sukulaisia.

Kun väki vähenee, pidot halpenee.

Viimeiset synttärit juhlin kun 40 täytin ja silloinkin vain pakosta kun työkaverit tuli porukalla synttäreille. Sen jälkeen olen ollut aina karkuteillä :)


vn

Oikeastaan Hynkkylän teksti aivan ketjun alussa on oivaltava.

Tämän sanoo aloittaja Anonyymi

Kun on aika marraskuun lopulla ja kansa valittaa pimeyttä ja kurjuutta, juhlin syntymääni. Olen kiitollinen kun Jumala on ollut hyvä ja uskollinen armossaan.

Lähipiirille ruoka ja kakkukahvit pihalla ulkona jos sää sallii, onhan kesä :).
Töissä seuraavat pyöreät kiellan keräykset kuten viisikymppisissäkin ja eläkekahveja ei juoda eikä lajuksia kerätä. Teennäistä sananhelinää, kaikille samat.