Syrjivätkö liikuntavammaiset avustajaansa?

Oletko sinä töissä? Jokainenhan saa uskoa mitä haluaa. Mitä sinä tiedät?

Kenenkään ei kuulu olla väkivallan kohteena, siivous ja kauppakassien kantaminen taas kuuluvat henkilökohtaisen avutajan työnkuvaan.
Yleensä työnantaja/työntekijä-suhteet sujuvat hyvin molempien ollen tyytyväisiä, molemminpuolinen jousto ja toisen asemaan asettuminen ovat avainasioita.
Henkilökohtaisen avustajan työ voi olla parhaimmillaan hyvin mukavaa ja antoisaa, on se myös vaativaa.
Avustajana voit päästä työajalla leffaan, teatteriin,voit saada opetella uusia taitoja kokkailussa tai harrastuksissa.
Voit oppia toisten ihmisten elämänkokemuksesta, saatat nimittäin jonain päivänä olla se joka joutuu pyytämään toista auttamaan farkut jalkaasi.
Ymmärräthän että kukaan ei haluaisi pitää avustajaa, kukaan ei nauti siitä että ei kykene kaikkeen yksin.
Itsestäni tuntuu välillä kuin vanginvartija kulkisi vierelläni ostoksilla (vaikka avustajani on oikein ihana ihminen ja melkein ystäväkin jo)., vaikka itse päätän minne mennään ja mitä tehdään ei siinä ole samaa vapauden tunnetta kuin ilman avustajaa.
Ei ole mukavaa olla avusta riippuvainen, ei kenestäkään.
Avun vastaanottamiseen on vain pakko turruttaa itsensä, vaikka se nöyryyttääkin.
Olen vielä onnekas, pystyn paljoon itse, siitä kiitän Luojaani!

Minusta sinä olet väärällä alalla tai sitten joku harvinainen ikävä ihminen on osunut työnantajaksesi.
Sinunkin asenteessasi on miettimisen varaa, kirjoitat kuin toinen muka kiusallaan apuasi pyytäisi.