Onko ketään joka olisi ollut useammin naimisissa ja sitten eronnut? Ja jaksaako silti uskoa rakkauteen?
Useamman kerran naimisissa
Eule
13903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Rakkaus on ikuista ja sen eteen on elettävä
kun oikeen kolahtaa se toinen on niin iihana
ei vikoja, ei mitään pahaa. Arki, vaipat ja vekselit avaavat silmät ja puhdistuvat kun ylkä liippasee kalajlle -- ku kotona vaan huudetaan.
RAKKAUS ON IKUISTA -- KOHDE TOSIN VAIHTUU
Tänään olimme "perheenä", eli mies poikineen ja minä laskettelurinteessä.
Menimme syömään ja siellä isänsä kertoi, että minusta tulee alkukesästä hänen virallinen vaimonsa.
Tiesinkin sen oikeastaan edeltä käsin, mutta
kuitenkin oli ihanaa kulla: " Hienoa!"
Ne on upeita jätkiä, mutta joskus vihaan niitä.
Silloin kun ne ei piittaa mistään, vaan menevät ja tekevät...
Taidan kuitenkin rakasta niitten isää.
Tämä on minulla toinen yritys.
Miehellä ei olisi , mutta häneltä otettiin elämänkumppani 10 vuotta sitten kuoleman kautta.
kirjoitit,toivon Sinulle ja uudelle perheellesi onnea,tiedän että ei aina tule olemaan helppoa,mutta "kaiken se kestää".Aurinkoa elämääsi!!
Jotenkin tunnen tarvitsevani rohkaisua ja tavallaan tukea, sillä ei tämä asetelma ole sieltä helpoimmasta päästä.
"jätkät" (he käyttävät itsestään tuollaista nimitystä, samoin ikäisistään kavereista)
ovat minua kohtaan mukavia, sillä tavoin kaverillisesti, tullen aina kertomaan asioitaan ja luottaen minuun täysin, mutta usein ajattelen, että jos olisin kireä ja kiukkuinen, niinkuin äiti perheessä joskus on, niin mitenhän sitten.....
Aikuisen tyttären mielestä "ukko" ei tarvitsisi enää mitään "akkaa." Mies on 50 v.
Tälläistä.
mene naimisiin!
yhdessä ja minusta sellainen suhde kuuluisi olla 'laillinen.'
Niinkuin miehenkin mielestä.
Olemme ehkä jotenkin vanhanaikaisia.
vaikka olen ollut kerran naimisissa, kerran
avoliitossa ja viimeksi seurustelin yli 10 vuotta.
Ensimmäinen eli aviomieheni oli mustasukkainen
tyranni, avomieheni osoittautui hintiksi ja viimeinen oli itsekäs juoppo-pahoinpitelijä.
Silti jaksan vielä uskoa huomiseen kumma kyllä,
mutta siihen tarvittiin ihme.
Olen ollut kahdesti naimisissa ja ihmettelen miksi yleensä olen mennytkään. Ensimmäinen avioliitto oli tietysti normaali käytäntö. Lapset tehtiin ja erottiin. Toinen oli lievä mielenhäiriö.
Uskon kyllä rakkauteen, mutta en avioliittoon.
Minusta rakkaus tällä iällä on vähintäänkin omaan itseenäs keskittymistä. Miestä voi käyttää sänkyhommiin, ja kun ajatellaan eronnoita miehiä, niin mihin muuhun niitä voisikaan käyttää. Ei ikinä naimisiien, eikä kenenkään kanssa saman katon alle:)
-päivi
tyhmin juttu oli toisen kerran naimisiin meno?? Mikä hemmetti sai suht koht hyvin toimeentulevan yh. äidin naimisiin ja seurusteluun kului 15v. Varmaan S U U R I rakkaus, voi hitto, ei ikinä kunhan ero saatais selville, olikohan se sittenkin varmaa saatavaa?? Ainut selitys jonka itse hyväksyn.
Lisäksi vielä useita avoliittoja,hän on 50-vuotias,vaikuttaa siltä että tärkeintä on ollut saada mies alttarille ja lupaamaan ikuista rakkautta,liitot ovat sitten kestäneet korkeintaan 2-3 vuotta ja erohetkellä on jo aina ollut uusi meneillään,jonkinlainen kompleksi?
Miksi mennä naimisiin? Voihan sitä asua yhdessä. Olin 22 v. naimisissa, sitten 7 v. yksin, kunnes lapset lensivät pesäsätä ja sitten 5 v. avossa, sekin meni pieleen. Nyt olen ollut nelisen kuukautta yhdessä miehen kanssa. Molemmilla omat kodit, mutta käytännössä ollaan koko ajan saman katon alla, joko hänen tai ´minun luonna. En uskaltaisi mennä naimisiin. Kosittu nyt JO pari kertaa,rukkaset annoin.
Jo niin moneen kertaan koettu sananlasku yhakin pitaa paikkansa.
Avoliiton ihanuus on juuri siina etta kun kyllastyy yhteen mukanaelajaan voi aivan huoletta sanoa hei hei ja kipittaa toisen luo. Kummallakaan osapuolella ei ole muuta kuin ehka suullinen lupaus olla "uskollinen" -jos sitakaan. Hyva niin. Tuon suhteen kannattajia aina on, -hynttyyt yhteen kavereita- mahtuu 13 tusinaan.
On kokonaan toinen asia huolellisesti tutustua toiseen, punnita hanen moraalitaso, kaytos, ahkeruus jne jne., tarkastaa vastaako ne asettamia ehtoja ja vasta sitten suunnitella rakentavaa yhteis eloa- pitkalla tahtaimella.
Tuohon tutustumisjaksoon voi varata vahintaan vuoden. "Hiljaa hyva tulee, ajatellen aivan kaunis" on myoskin moneen kertaan koettu fakta.
näissä naimisasioissa, kolme avioliittoa on takana.
Ensimmäinen kesti vuoden, toinen kaksi ja kolmas 26 vuotta, ja seki sen takia kun en kehdannut enää erota.
Vielä uskon rakkauteen, tuskin kuitenkaan enää vihille meen.
Nyt on neljäs mies "kulutuksessa" ja oon sanonu, että heti ku alkaa ahdistaa hän voi enempiä selittelemättä nostaa kytkintä.