Se oli meidän paratiisimme.
Paahtavien päivien jälkeen
kuljimme illan viileydessä puutarhassamme
vahvat, elämän tuoksut aistien,
hämäryyden varjoleikkejä ihaillen.
Katselimme uupuneiden kukkien
alaspainuneitä päitä.
Kuuntelimme unisten lintujen ääntelyä
ja yllämme lepäsi rakkaus kuin suojaava huntu.
Käärmekö se oli,
joka osoitti polun ulos Paratiisistamme.
Vai minäkö se olin ja minun heikkouteni?
Käärmekö se oli,
joka muutti valkoisen mustaksi
ja hyvän pahaksi?
Vai minäkö se olin ja minun pahuuteni.
Elämä oli kohdattava yksin.
Yksin oli otettava vastaan sen viimat,
yksin sen niukka armeliaisuus.
Paratiisini muistan ,kuin kaukaisena unena.
Paahtavien päivien jälkeen
kuljimme illan viileydessä puutarhassamme
vahvat, elämän tuoksut aistien,
hämäryyden varjoleikkejä ihaillen.
Katselimme uupuneiden kukkien
alaspainuneitä päitä.
Kuuntelimme unisten lintujen ääntelyä
ja yllämme lepäsi rakkaus kuin suojaava huntu.
Käärmekö se oli,
joka osoitti polun ulos Paratiisistamme.
Vai minäkö se olin ja minun heikkouteni?
Käärmekö se oli,
joka muutti valkoisen mustaksi
ja hyvän pahaksi?
Vai minäkö se olin ja minun pahuuteni.
Elämä oli kohdattava yksin.
Yksin oli otettava vastaan sen viimat,
yksin sen niukka armeliaisuus.
Paratiisini muistan ,kuin kaukaisena unena.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kun sanasi on niin kauniita
Olet kiltti sielu,Tyty,kun sanot noin, mutta eivät kauniit sanat poissulje ihmisen pahuutta