Itsetunto maassa

Mikä siinä omassa itsessäsi on oman arviosi mukaan vikana? Siis miksi et kelvannut?

Oldie kirjoitti:

Mikä siinä omassa itsessäsi on oman arviosi mukaan vikana? Siis miksi et kelvannut?

Me oltiin niin erilaisia mulla oli aivan eri jutut. Sitten siinä oli varmaan se että ne oli paremmasta perheestä. Mä oon ihan tavan duunari perheestä en häpee alku perääni. Enkä rupee muuttamaan itteeni toisten pillin mukaan se on mahdotonta duunarista ei tule porvaria sitten voi olla myös se että mä pidän kauhusta ja metallista ja ne ei pitänyt. Puhuminen oli välillä haastavaa koska niin eri aiheet ja erilaiset mielipiteet ne ei hyväksynyt mun mielipiteitä mikä on väärin

Roope804 kirjoitti:

Me oltiin niin erilaisia mulla oli aivan eri jutut. Sitten siinä oli varmaan se että ne oli paremmasta perheestä. Mä oon ihan tavan duunari perheestä en häpee alku perääni. Enkä rupee muuttamaan itteeni toisten pillin mukaan se on mahdotonta duunarista ei tule porvaria sitten voi olla myös se että mä pidän kauhusta ja metallista ja ne ei pitänyt. Puhuminen oli välillä haastavaa koska niin eri aiheet ja erilaiset mielipiteet ne ei hyväksynyt mun mielipiteitä mikä on väärin

Lue lisää

No joo, kuulostaa tosiaan siltä, että et ollut omanlaisessasi kaveriporukassa.

Jos kuitenkin väität, että pelkkä duunariperhetaustasi estää sinua menestymästä elämässäsi, niin aliarvioit itseäsi. Tottakai se tekee monista asioista haastavampaa, mutta pelkästään se ei estä edes taloudellista menestymistä.

Minä itse olen hajonneen alkoholistiduunariperheen lapsi, mutta olen silti tällä hetkellä monen muun kirjoissa porvari. En ole mikään rikas, mutta hyvin toimeentuleva kuitenkin: on talot, autot ja sen sellaiset. Pari suunnilleen samoista lähtökohdista lähtenyttä työläisperheessä kasvanutta kaveria on vieläkin menestyneempiä. Ja tietenkin niitä surullisempiakin esimerkkejä on....

Sinun ei tarvitse hävetä perhetaustaasi, mutta älä anna sen vaikuttaa siihen, että et edes yritä jotain. Todella moni asia on vain sinusta itsestäsi kiinni. Kykyjään ja taitojaan ei tietenkään voi aina valita, mutta asenteensa voi.

Minä en esimerkiksi koe olleeni mitenkään lahjakas koulussa. Olin pitkään sellainen seiskan oppilas, koska menin vaan virran mukana. Sitten jossain vaiheessa yläasteen aikana (tätä voi kai pitää pienenä ihmeenä) jokin muuttui ja aloin panostaa koulunkäyntiin enemmän. Lopputuloksena pääsin lukiosta ysin keskiarvolla. Se ei kuitenkaan tullut ilmaiseksi, vaan panostin siihen todella paljon.

En halua kehua itseäni, otin tuon vaan esimerkkinä siitä, että kovalla työllä voi todellakin saavuttaa paljon, eikä lähtötilanne aina määritä lopputulosta.

Tuosta mielipiteiden hyväksymisestä sanoisin sen verran, että se riippuu vähän niistä mielipiteistä, että tarvitseeko toisen niitä hyväksyä. Toki tilanne on eri jos puhutaan vaikka pukeutumisesta tai musiikkimausta, mutta en ainakaan minä hyväksy sellaista mielipidettä, että ihmistä pidetään automaattisesti huonompana esim. perhetaustansa tai ihonvärinsä takia.

Näin vanhempana elämää nähneenä ihmisenä antaisin neuvon, että vaikka oletkin ylpeä itsestäsi ja siitä, millainen olet, niin itseään kannattaa myös pyrkiä muuttamaan "toisten pillin mukaan", jos se auttaa selviytymään elämässä eteenpäin. Elämä on täynnä kompromisseja.

Oldie kirjoitti:

No joo, kuulostaa tosiaan siltä, että et ollut omanlaisessasi kaveriporukassa.

Jos kuitenkin väität, että pelkkä duunariperhetaustasi estää sinua menestymästä elämässäsi, niin aliarvioit itseäsi. Tottakai se tekee monista asioista haastavampaa, mutta pelkästään se ei estä edes taloudellista menestymistä.

Minä itse olen hajonneen alkoholistiduunariperheen lapsi, mutta olen silti tällä hetkellä monen muun kirjoissa porvari. En ole mikään rikas, mutta hyvin toimeentuleva kuitenkin: on talot, autot ja sen sellaiset. Pari suunnilleen samoista lähtökohdista lähtenyttä työläisperheessä kasvanutta kaveria on vieläkin menestyneempiä. Ja tietenkin niitä surullisempiakin esimerkkejä on....

Sinun ei tarvitse hävetä perhetaustaasi, mutta älä anna sen vaikuttaa siihen, että et edes yritä jotain. Todella moni asia on vain sinusta itsestäsi kiinni. Kykyjään ja taitojaan ei tietenkään voi aina valita, mutta asenteensa voi.

Minä en esimerkiksi koe olleeni mitenkään lahjakas koulussa. Olin pitkään sellainen seiskan oppilas, koska menin vaan virran mukana. Sitten jossain vaiheessa yläasteen aikana (tätä voi kai pitää pienenä ihmeenä) jokin muuttui ja aloin panostaa koulunkäyntiin enemmän. Lopputuloksena pääsin lukiosta ysin keskiarvolla. Se ei kuitenkaan tullut ilmaiseksi, vaan panostin siihen todella paljon.

En halua kehua itseäni, otin tuon vaan esimerkkinä siitä, että kovalla työllä voi todellakin saavuttaa paljon, eikä lähtötilanne aina määritä lopputulosta.

Tuosta mielipiteiden hyväksymisestä sanoisin sen verran, että se riippuu vähän niistä mielipiteistä, että tarvitseeko toisen niitä hyväksyä. Toki tilanne on eri jos puhutaan vaikka pukeutumisesta tai musiikkimausta, mutta en ainakaan minä hyväksy sellaista mielipidettä, että ihmistä pidetään automaattisesti huonompana esim. perhetaustansa tai ihonvärinsä takia.

Näin vanhempana elämää nähneenä ihmisenä antaisin neuvon, että vaikka oletkin ylpeä itsestäsi ja siitä, millainen olet, niin itseään kannattaa myös pyrkiä muuttamaan "toisten pillin mukaan", jos se auttaa selviytymään elämässä eteenpäin. Elämä on täynnä kompromisseja.

Lue lisää

tiedän että perhetaustan ei pitäisi saada ystäviä hylkäämään tai itse luovuttamaan elämässä. mä oon välillä aika jyrkkä siitä mitä pitää tehdä toista mielyttäessä en muuta sitä mitä olen mutta kompromissit on mahdollisia jos molemmat suostuu ystävyydessä suhteessa tai perheessä kompromissit toimii kun kaikki tekee osansa. ja mä en häpee että oon duunari perheestä nykyään jos joku kysyy mun perheestä vastaan vaan että perus duunari niin kuin minäkin. oli puhe koulutuksesta niin mä olin ekat 3 luokkaa melko hyvä oppilas mutta yläasteella rupes kiinnostaa aivan muut asiat kuin opiskelu kävin kyllä amiskan ja valmistuin kohtalaisesti.

Roope804 kirjoitti:

tiedän että perhetaustan ei pitäisi saada ystäviä hylkäämään tai itse luovuttamaan elämässä. mä oon välillä aika jyrkkä siitä mitä pitää tehdä toista mielyttäessä en muuta sitä mitä olen mutta kompromissit on mahdollisia jos molemmat suostuu ystävyydessä suhteessa tai perheessä kompromissit toimii kun kaikki tekee osansa. ja mä en häpee että oon duunari perheestä nykyään jos joku kysyy mun perheestä vastaan vaan että perus duunari niin kuin minäkin. oli puhe koulutuksesta niin mä olin ekat 3 luokkaa melko hyvä oppilas mutta yläasteella rupes kiinnostaa aivan muut asiat kuin opiskelu kävin kyllä amiskan ja valmistuin kohtalaisesti.

Lue lisää

No onnittelut ammattitutkinnostasi. Ei kai niillä amiskan todistuksen arvosanoilla paljoa merkitystä enää sen jälkeen ole, kun eka työpaikka on saatu ja minä ainakin pidän "kohtalaista" ihan kelvollisena suorituksena.

Se, miten paljon eri asioissa pitää ja kannattaa joustaa, riippuu tietysti aina kokonaistilanteesta ja siitä, mitä sinä haluat. Ketään ei esimerkiksi voi pakottaa olemaan kenenkään kaveri ja jos koet tarvitsevasi kavereita, niin kyllä se olet valitettavasti sinä, joka niitä mahdollisia myönnytyksiä joutuu tekemään.

Minulla esimerkiksi on monia sellaisia mielipiteitä ja asioita, joista en kaikille kavereilleni puhu. Miksi puhua asioista, jotka eivät heihin vaikuta ja joita heidän ei varsinaisesti tarvitse tietää. He ovat kavereita, eivät sydänystäviä tai parisuhdekumppaneita.

Se, että on rehellinen ei ole sama asia, kuin että kertoo oma-aloitteisesti kaiken.

Vanhan sanonnan mukaan laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Lisäksi mielistelemällä pääsee yleensä parempaan lopputulokseen, kuin pakottamalla.

Tässä on kyse sinun elämästäsi ja sen eteen kannattaa tehdä tarvittaessa uhrauksia. Asioita kannattaa myös koettaa ajatella pitkällä tähtäimellä.

Oldie kirjoitti:

No joo, kuulostaa tosiaan siltä, että et ollut omanlaisessasi kaveriporukassa.

Jos kuitenkin väität, että pelkkä duunariperhetaustasi estää sinua menestymästä elämässäsi, niin aliarvioit itseäsi. Tottakai se tekee monista asioista haastavampaa, mutta pelkästään se ei estä edes taloudellista menestymistä.

Minä itse olen hajonneen alkoholistiduunariperheen lapsi, mutta olen silti tällä hetkellä monen muun kirjoissa porvari. En ole mikään rikas, mutta hyvin toimeentuleva kuitenkin: on talot, autot ja sen sellaiset. Pari suunnilleen samoista lähtökohdista lähtenyttä työläisperheessä kasvanutta kaveria on vieläkin menestyneempiä. Ja tietenkin niitä surullisempiakin esimerkkejä on....

Sinun ei tarvitse hävetä perhetaustaasi, mutta älä anna sen vaikuttaa siihen, että et edes yritä jotain. Todella moni asia on vain sinusta itsestäsi kiinni. Kykyjään ja taitojaan ei tietenkään voi aina valita, mutta asenteensa voi.

Minä en esimerkiksi koe olleeni mitenkään lahjakas koulussa. Olin pitkään sellainen seiskan oppilas, koska menin vaan virran mukana. Sitten jossain vaiheessa yläasteen aikana (tätä voi kai pitää pienenä ihmeenä) jokin muuttui ja aloin panostaa koulunkäyntiin enemmän. Lopputuloksena pääsin lukiosta ysin keskiarvolla. Se ei kuitenkaan tullut ilmaiseksi, vaan panostin siihen todella paljon.

En halua kehua itseäni, otin tuon vaan esimerkkinä siitä, että kovalla työllä voi todellakin saavuttaa paljon, eikä lähtötilanne aina määritä lopputulosta.

Tuosta mielipiteiden hyväksymisestä sanoisin sen verran, että se riippuu vähän niistä mielipiteistä, että tarvitseeko toisen niitä hyväksyä. Toki tilanne on eri jos puhutaan vaikka pukeutumisesta tai musiikkimausta, mutta en ainakaan minä hyväksy sellaista mielipidettä, että ihmistä pidetään automaattisesti huonompana esim. perhetaustansa tai ihonvärinsä takia.

Näin vanhempana elämää nähneenä ihmisenä antaisin neuvon, että vaikka oletkin ylpeä itsestäsi ja siitä, millainen olet, niin itseään kannattaa myös pyrkiä muuttamaan "toisten pillin mukaan", jos se auttaa selviytymään elämässä eteenpäin. Elämä on täynnä kompromisseja.

Lue lisää

"Näin vanhempana elämää nähneenä ihmisenä antaisin neuvon, että vaikka oletkin ylpeä itsestäsi ja siitä, millainen olet, niin itseään kannattaa myös pyrkiä muuttamaan "toisten pillin mukaan", jos se auttaa selviytymään elämässä eteenpäin. Elämä on täynnä kompromisseja."

Tuossa on myös paljon vaaroja. Menestyminen helposti houkuttaa vaientamaan oman kasvun suunnan. Ympärillä on aiempaa enemmän ihmisiä jotka
"Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia "

Anonyymi kirjoitti:

"Näin vanhempana elämää nähneenä ihmisenä antaisin neuvon, että vaikka oletkin ylpeä itsestäsi ja siitä, millainen olet, niin itseään kannattaa myös pyrkiä muuttamaan "toisten pillin mukaan", jos se auttaa selviytymään elämässä eteenpäin. Elämä on täynnä kompromisseja."

Tuossa on myös paljon vaaroja. Menestyminen helposti houkuttaa vaientamaan oman kasvun suunnan. Ympärillä on aiempaa enemmän ihmisiä jotka
"Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia "

Lue lisää

Mielestäni on vaarallisempaa olla jääräpäisesti oma itsensä, jos se tarkoittaa samalla sitä, että syrjäytyy yhteiskunnasta pikkuhousuja.

Jos jostakusta tuntuu siltä, että ihan joka paikassa saa kokea jonkinlaista negatiivista palautetta, kiusaamista ja porukoiden ulkopuolelle jättämistä, niin kyllä siinä vaiheessa pitää jo alkaa miettiä sitä, että onko itsessäkin jotain vikaa ja onko itse ollut valmis niihin kompromisseihin.

kaverit meni sen takia että paljastui että ne ovat valehdelleet mulle kaikesta käyttänyt mua vain hyväksi ongelmiensa hoitamiseen. opin sen että ei pidä luvata että on valmis tekee mitä vaan ystävyyden eteen. jatkossa teen ystävyyden eteen sen mitä se normaalisti vaatii. ja tämä kolmas kaveri oli vaan yksin kertaisesti semmonen joka sai mulla usein ärtymyksen pintaan juomalla ja sekoilemalla muuten. ite olen lopettanut kaikki ylimääräiset. nyt mä pyörin somessa etsii hyviä keskusteluja. kyllä mä tässä pikku hiljaa pääsen eroon tästä tilanteesta. mitenkä se sanonta meni nokka kohti taivasta ja uusiin pettymyksiin :) elämässä on vain yksi suunta vaikka tuntuu paskalle se suunta on eteen päin

Tässä maassa menee näennäisesti liian hyvin, yritetään olla jotain mitä ei olla.
Jos suurin osa ajasta menisi lämpimänä pysymiseen ja ruuan hankkimisen, ei jäisi aikaa kaikkien turhuuksien metsästämiseen ja huomioimiseen.